Mitä teen? Äitini komentaa lapsiani eikä usko, vaikka sanon hänelle asiasta.

Toki minun lapsiani saa komentaa, jos en esim. itse ole paikalla ja he tekevät tuhmuuksia. Mutta äitini kohdalla kyse on siitä, ettei hän vain osaa pitää suutaan kiinni, vaan joka asiassa pitää päästä päsmäröimään ja kertomaan mielipiteensä.



Hyvin tyypillinen esimerkki on tilanne, jossa olemme lähdössä kylästä ja lapset pukevat eteisessä. Kuopus unohtuu usein noissa tilanteissa haaveilemaan ja häntä pitää hoputtaa. Äitini ei millään anna minun ja mieheni hoitaa tilannetta, vaan rupeaa aina höösäämään ja komentamaan.



Muut tilanteet liittyvät esim. leikkeihin ja syömiseen. Äidillä on vahvat mielipiteet siitä, millä tavaroilla saa leikkiä ja millä ei, kuinka kovaa meteliä saa pitää leikkiessä jne. Syömistilanteet taas ovat yhtä huomauttelua: älä ota noin paljon voita veitseen, älä käänny sinne päin, älä pidä mukia tuossa, älä puraise tomaatista noin vaan näin, älä kaada maitoa noin...



Sen vielä hyväksyisin, jos komentelu rajoittuisi äidin kotiin. Toki hänellä on siellä oikeus määritellä, miten asiat hoidetaan. Mutta kun komentelu jatkuu MEIDÄN kodissamme!! Oikeasti, mitä hittoa äidilleni kuuluu, rakentavatko lapseni omassa kodissaan tyynyistä majan, juoksevatko sisällä tai voitelevatko näkkileivästä väärän puolen?!?!



Olen useita kertoja puhunut äidilleni tästä - kauniisti ja vähemmän kauniisti. Äiti myöntää "puutteensa" tässä asiassa, mutta ei muuta käytöstään mitenkään.



Mitä ihmettä teen seuraavaksi? Viime aikoina olen tyytynyt nielemään kiukkuani, koska en halua koko ajan marmattaa. Mutta kohta alkaa taas tulla savu korvista. :(