Onko ihan normaalia pelätä näin?

Mulla tällä hetkellä elämässä oikein onnellinen ja ihana vaihe. Pian meille syntyy toinen lapsi ja saimme juuri tietää, että esikoinen pääsi eskariin, jonne haimme ja sitä myöten ratkesi koulukin koko peruskouluajaksi. Tarhakaverit säilyy jne...



Nyt kuitenkin pelkään kun ajattelen elämää pidemmälle (esim. esikoistani kyseisessä koulussa vaikka 4. luokalla), että hänelle käykin jotain kamalaa...Kymmenen vuota on niin pitkä aika (ennen kuin siis koulu loppuu)! Sen lisäksi pelkään, että mieskin kuolee nuorena...Olen se kolesterolikirjoittaja, jonka miehellä todettiin korkea kolesteroli, ja perheessään on ilmeisesti taipumus moiseen ja pappansakin on nuorena kuollut sydänkohtaukseen...



Mistä moiset synkät ajatukse,t vaikka nyt kaikki on niin hyvin kuin olla voi?!? Odotellaan vain vauvan syntymää ja elellään pumpulissa.



Esikoista odottaessani kuoli isäni, mutta pääsin siitä "hyvin yli" eikä se haitannut perhe- ja vauvaonneani. Nyt minulle ei ole kerta kaikkiaan käynyt mitään pahaa ja silti pelkään...:(