Sterilisaation perusteluista, mitä mieltä?

Eli kohta tulee 30 v. täyteen, ja saisin siis ikäni perusteella sterilisaation, jota olen vakavasti harkinnut.



Puhuin tästä jo kerran alustavasti lääkärille ja hän kuittasi asian lähinnä sillä, että laitetaan mielummin kierukka ja että olen niiiiin nuori että mieli voi vielä muuttua yms.



Itse kyllä vähän epäilen sitä mielen muuttumista.. tähänkään ikään saakka kun minulla ei ole ikinä, oikeasti koskaan, ollut vauvakuumetta. Lapseni olen saanut siten, että toinen oli silkka vahinko ensimmäisen mieheni kanssa ja toinen sitten tehtiin tämän nykyisen miehen toiveesta, mies kun oli lapseton.



Hoivaviettini on todella matala, mikäli minulla sellaista onkaan. Äitiys on enemmänkin ottava kuin antava asia minulle, enkä todellakaan koe olevani äiti-ihminen. Saan kyllä kutakuinkin lapseni hoidettua ihan hyvin ja rakastan tietysti lapsiani, mutta ajatuskin uudesta lapsesta, vauva- ja pikkulapsiajasta on niin hirveä että todella olen varma, että menettäisin elämäniloni ja -haluni tyystin, ja masentuisin kun tietäisin mitä olisi edessä monta vuotta.. nyt kun pikkuhiljaa alkaa taas helpottaa ja pääsen vaihteeksi ELÄMÄÄNKIN (en tarkoita mitään bilettämistä ja ryyppäämistä, vaan että saan olla rauhassa, lukea rauhassa, käydä harrastuksissani, nukkua yöni hyvin, ei tarvitse kuunnella hermoja raastavaa itkua tms)



Toisinaan pinnani on ollut niin kireällä jo nyt kahden lapsen kanssa, että on ollut hyvin lähellä etten ole fyysisesti kurittanut lapsiani/purkanut pahaa oloani heihin. Ja se on ollut hyvin pelottavaa, vaikkei mitään ole sitten tapahtunutkaan. Oikeasti on vaan tuntunut joskus että ihan murto-osa lisää ärsytystä, ja ylitän rajan. Nykyisin ei enää tunnu siltä, kun pieninkin jo isompi ja saan esim. unta tarpeeksi.



Kuitenkin pelkään, että jos tulisin vielä raskaaksi, ylittyisi se raja ja pelkään että minusta tulisi todella kamala äiti.



Siksi ajattelen, että sterilisaatio olisi fiksuin ratkaisu ongelmaan. (älkää nyt ehdotelko niitä kierukoita, sellaista en ota eikä pillereitäkään halua syödä 10 vuotta)



Ajattelen niin, että vaikka joskus sitten katuisinkin sterilisaatiotani, katuisin ehkä kuitenkin vähemmän sitä etten saa kolmatta lasta toiveestani huolimatta, kuin sitä, että saisin lapsen toiveideni vastaisesti jota sitten kohtelisin huonosti ja tuntisin valtavaa syyllisyyttä lapseni elämän pilaamisesta.



Eikö niin?