Onko muita ADHD äitejä?

Mieletöntä että kaikkeen löytyy kirjainyhdistelmä..senkö taakse voi mennä kun asiat rempallaan?

Meillä on ollut kylppärirempan takia remppamies jo kaksi kuukautta joka päivä 8-16. En saa tehtyä mitään sinä aikana.

Tosiaan, kämppää ja parisuhdetta ei saa sujumaan samaan aikaan. Sitä on vähän kuin aloitteleva jonglööri, jolla pari palloa pysyy käsissä (koti, lapset ja duuni), mutta yksi lisää niin kaikki leviää käsiin =)



Paljon täälläkin aloitetaan, mutta ei ne valmistu.

epäjärjestelmällisyyttä jne, minäkin kuulun kerhoon.

Aloitettuja projekteja on joka sormelle ja varpaalle, ja ylikin. Mikään ei valmistu, ja mm. pyykit yleensä pesen tohinalla, mut kaappiin asti ei ne mene, ja usein unohtuu myös koneeseen märkinä... Siivous sujuu raivonpuuskittain. Vie mennessäs, tuo tullessas on mottoni.

Muutenkin kaikki tekemiset sujuu toisen tekemisen ohella, mihinkään en malttaisi keskittyä. Mutta toisaalta jos keskitynkin joskus harvoin, niin sitten koko maailma on suljettu minulta, tapahtui ympärillä mitä hyvänsä. Kunnes se juttu taas yleensä jää kesken...

http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm

Olen aina ollut kauhukakara silloin kun asiat eivät kiinnosta. Lapsena ja nuorena temppuilin kirkossa ja kaikilla tylsien aineiden tunneilla, aikuisena yliopistollakin. Huusholli on mitä on, ja ajatukset poukkoilevat koko ajan. Olen kuitenkin tavanomaista hyväntuulisempi ihminen, joten eipä tuo haittaa. Kun ei kaikkea muista, ei tule niin surtuakaan.

Vain helpotus tietää, että miksi olen erilainen ja hommat eivät suju kuin ns. normaalilta ihmiseltä. Sitäpaitsi monet ADHD ihmiset ovat positiivisempia kuin ns. normaalit, joten jotain hyvääkin voi olla. Samahan se olisi kun sanoisi pyörätuolipotilaalle, että kävele vaikka jalat ei toimisi.

Mieletöntä että kaikkeen löytyy kirjainyhdistelmä..senkö taakse voi mennä kun asiat rempallaan?

Suurimmalle osalle meistä joilla jompikumpi on diagnosoitu, on tieto tuosta ollut helpotus. Kuvittele miten rasittavaa on pyörittää päässä miljoonaa hyvää ideaa joista sitten joitain aloitat, muttet saa ikinä hoidettua loppuun, koska tulee joku toinen hyvä idea jonka aloitat etkä saa loppuun koska tulee taas hyvä idea.. Ymmärsitkö kuvan? Loppujenlopuksi sulla on paljon keskeneräisiä projekteja joita et oikeasti saa ikinä päätökseen. Ja siinä ei oikeasti auta se että vain päättää tehdä jotain loppuun asti. Se keskittymiskyky ei vain riitä siihen. Ja ei, en mene tuon taakse tai puolustaudu sillä että kun minulla on tämä adhd, vaan otan seuraamukset vastaan kuten ne on tarkoitettu. Työpaikalla tai kaveripiirissäni on paljonkin ihmisiä jotka eivät edes tiedä tästä. Lähipiiri tottakai tietää, kuten pomonikin, mutta muuten ei.

Itse kärsin vaikeasta masennuksesta tuon takia. Olin oikeasti niin pohjalla että olin tappaa itseni. Sitten kaverini sai raahattua minut lääkärille ja hoitoonkin.

Tyhmä minä en ole. Sen olen tiennyt aina.

Mutta minut näkee rauhallisena ainoastaan kun luen, piirrän, maalaan tai leikin lapseni kanssa, muuten olen ikiliikkuja ja häseltämässä jotain koko ajan.

Vanhemmuus on saanut minut rauhoittumaan aika paljonkin. Mulla on itseasiassa post-it lappuja ympäri kämppää tyyliin: siivoa maanantaisin ja torstaisin, vie roskat aina kun pussi on täynnä jne. =D Kyllähän sitä noita asioita oppii.

Siis en kerta kaikkiaan saa pidettä kämppää järjestyksessä!!! Koko ajan ahdistaa ja siivouspäivän jälkeen on kämppä taas kaaoksessa. Makuuhuoneen lattialla on vuoden alusta lähtien ollut vaatekasa. Iso sellainen. Olen ihan ymmälläni, en tiedä, kuinka selvityä tästä. Jos saisiin töitä (olen juuri valmistunut, ehkä pian saankin:) ), hankkisin siivoojan. Millaisia ideoita sinulla on? Arjen rutiinit tuntuu ihan ylivoimaisilta.

mutta hänen elämänsä on aloitettujen hankkeiden savotta. Ja kellon hän on oppinut vasta nyt, kun on yli viidenkymmenen.



Hänellä mies pitää käytännössä tarkkaa jöötä. Kertoo mitä pitää tehdä ja milloin ja milloin saa tulla vieraita, milloin ei. Puhelimessa on saldorajoitus (siskoni on aina rahavaikeuksissa) jne.



Olen monesti miettinyt onko hänelläkin jonkin sortin ADHD tai asperger tms. koska meno on niiiin toivotonta.

Minulla on vaatehuone ollut siivoamatta jo 3 vuotta, enkä vieläkään ole sitä saanut siivotuksi tai ylimääräisiä vaatteita heitettyä pois. Toisaalta yritän ajatella, että koteja on joka lähtöön, on siistejä ja vähemmän siistejä ja ihmiset ovat erilaisia. Olen hyväksynyt sen, että olen se mikä olen ja ei kaikkien ihmisten tarvitse ollakaan samanlaisia tai yhtä siistejä. Meillä mies siivoaa lattiat ja minä pesen vessat, pyykit ja keittiön. Parasta olisi, kun kaikki ylimääräiset tavarat saisi heitettyä pois, mutta sitten lähtee kotoisuuskin.

En tosiaan pysty pitämään kämppää siistinä. Ideoita on mullakin vaikka miten, mutta käytännön sovellutus puuttuu ja sellaisten rutiinien ylläpito, mitä tarvittaisiin järjestelmälliseen toimintaan. Saatan kyllä saada kauheita siivouspuuskia ja kuskata matot tosta vaan pihalle. Sitten huomaan (tai yleensä mies huomaa) että ne on olleet siellä jo pari päivää, ennen kun ne tuodaan sisälle. Tosin siinä vaiheessa on lattiat taas jo pesun & imuroinnin tarpeessa :D

Teen aina yleensäkin montaa työtä yhtaikaa, mutta on vaikeuksia saada niitä valmiiksi.

Mulla on myös taipumus jumittua tiettyihin asioihin. Sitten teen vaan sitä, enkä mitään muuta.

En saa mitään aikaiseksi ja hommat jää puolitiehen. Kun olen yksin tai vaikka lasten kanssa, hommat etenevät aivan hyvin. Jos mies on viikon matkoilla, meidän huusholli on suht siistissä kunnossa kun hän tulee takaisin. Mutta sittenpä en saakaan siivottua ennen kuin ukko taas lähtee... No, meitä on moneen junaan.