Päästäisitkö lapsesi aikanaan vaihto-oppilaaksi?

Olin itsekin vuoden Australiassa, sinä vuonna kun täytin 17 v.

Hieno kokemus, ja sujuvasta käytännön kielitaidosta on ollut myöhemmin uskomattoman paljon hyötyä. No, paikallisessa pikkukoulussa suomalainen lukiolainen ei mitään akateemista oppinut, mutta eipä se haitannut!

Mielestäni vaihto-oppilasvuosi on teini-ikäiselle ehkä se turvallisin ja huolettomin tapa päästä näkemään maailmaa yksin. Nuori kuitenkin asuu perheessä, aikuisten valvovien silmien alla. Jos perheen kanssa tulee ongelmia, niin järjestö on tukena. Mieluummin päästäisin 17-vuotiaan vaihto-oppilaaksi kui 18-vuotiaan reilaamaan tai 19-vuotiaan rinkan kanssa maailmaa kiertämään!

Tosin ei ne taida tuolloin enää äidiltä lupaa kysyä, jos lähtevät : ).

mihin sisäoppilaitokseen?

mutta aika painavasti varoittelisin kyllä myös siitä ettei siellä välttämättä ole ollenkaan hauskaa tai "itsenäistä".



Oma kokemukseni USA:ssa oli aika masentava. Tuntui kuin olisin ollut vuoden vankilassa.

näissähän sanotaan että pitäöö olla luokan parasta neljännestä.

ollut luokan parasta neljännestä, mutta vaihtoon pääsin silti! Mä olin vaihdossa Rotaryn kautta, paikkakunnalla oli kaksi klubia, ja meitä oli lähdössä kolme. Yleensähän klubit lähettävät yhden vaihtarin, mutta silloin tekivät poikkeuksen. Se toinen klubi lähetti 2. Ne 2 muuta olivat kyllä varmaan mua parempia oppilaita. Mulla oli tosin hyvä kielitaito.

Mä suosittelen kyllä Rotary-vaihtoa. Se on ehkä turvallisempi ja kontrolloidumpi. Siinä vaihto-oppilas on yleensä n. neljässä perheessä, joten jos perheen kanssa on ongelmia, se ei heijastu koko vuoteen. Rotarylla on kyllä se sääntö, että jos itse lähettää vaihtarin, täytyy ottaa niitä myös omaan perheeseen, mutta tosiaan: yksi vaihtari on aina sen kolmisen kuukautta. Neljää vaihtaria täytyy pitää.

Mun vanhemmat ovat ainakin tykänneet vaihtareista, heillä on ollut 6 Rotaryn vaihtaria ja tähän mennessä 2 erään toisen organisaation lyhytvaihtaria.

Ai niin, itse siitä vuodesta: mulla ainakin vaihtarivuosi on ollut ehkä paras asia elämässä. Ei niinkään sillä tavalla, että siellä olis ollut jatkuvasti tosi mahtavaa (ensimmäiset puoli vuotta ei ollut kovin siistiä...), mutta se oli erittäin kasvattava kokemus. Musta tuntuu, että lähdin sinne teini-ikäisenä, ja tulin takaisin aikuisena.

Mä olin siis vaihdossa 18-vuotiaana, koska olin sellaisessa maassa, joka ottaa vain täysi-ikäisiä. Musta se oli ehkä kuitenkin parempi ikä.

Minua ei aikanaan päästetty vaihtariksi eikä edes kielikurssille eikä ollut siitä kiinni, että ei oiisi ollut rahaa. Itse taas mielelläni haluaisin päästää omat lapseni menemään, mutta en tiedä tuleeko minulla olemaan siihen varaa. Lapsiakin on neljä ja toki sama mahdollisuus pitäisi antaa sitten kaikille lapsille.

Lapsellani on kaksoiskansalaisuus, ja jos haluaa, voi mennä isänsä kotimaahan vaihtariksi.Tai jonnekin muualle, miehen sukua on monissa englantia puhuvissa maissa, lähisukua asuu neljässä. Me voitais ottaa sieltä joku vastaavasti meille:-).

Lapseni koulusta muutenkin vierailevat ulkomailla ryhminä, ja sieltä tulee tänne.

jos haluaa mutta suosittelisin että menisi vasta opiskeluaikana vaihtoon. Ulkomailla vietetty aika on paljon mukavampaa aikuisena kun on oma kämppä ja itsenäisyyttä.



Itselläni on kokemusta sekä vaihto-oppilasvuodesta että ulkomailla opiskelusta ja kyllä vaihtarivuosi oli huonompi kokemus. Ei ollut aina helppoa elää vieraiden ihmisten kodissa ja yrittää ymmärtää heidän tapaansa toimia sekä asenteitaan. Välillä tuntui että teki niin tai näin, aina toimi jotenkin hassusti. Toisaalta ymmärsin tiukkojen sääntöjen ja holhoamisen tarpeen, mutta suomalainen nuori on yleensä tottunut itsenäisempään elämään. Kielitaitoa kyllä karttui mutta ekat puoli vuotta vaihtarina oli raskasta aikaa, kun murrosikäisenä muutenkin on epävarma ja etsii omaa paikkaansa maailmassa.

jos haluaa mutta suosittelisin että menisi vasta opiskeluaikana vaihtoon. Ulkomailla vietetty aika on paljon mukavampaa aikuisena kun on oma kämppä ja itsenäisyyttä. Itselläni on kokemusta sekä vaihto-oppilasvuodesta että ulkomailla opiskelusta ja kyllä vaihtarivuosi oli huonompi kokemus. Ei ollut aina helppoa elää vieraiden ihmisten kodissa ja yrittää ymmärtää heidän tapaansa toimia sekä asenteitaan. Välillä tuntui että teki niin tai näin, aina toimi jotenkin hassusti. Toisaalta ymmärsin tiukkojen sääntöjen ja holhoamisen tarpeen, mutta suomalainen nuori on yleensä tottunut itsenäisempään elämään. Kielitaitoa kyllä karttui mutta ekat puoli vuotta vaihtarina oli raskasta aikaa, kun murrosikäisenä muutenkin on epävarma ja etsii omaa paikkaansa maailmassa.

varsinkin mikä tulee kielenoppimiseen. Lukioikäisenä omaksuu vierasta kieltä ihan eri tasolla kuin vanhempana. Olin itse vaihdossa, samoin suurin osa kavererista (lähdimme lukion ekavuoden jälkeen eli 17-vuotiaana) - jokaisella oli vuoden jälkeen lähes natiivitasoinen kielitaito, varsinkin intonaation ja ääntämisen suhteen. Samaa tasoa ei saavuta enää opiskeluaikana.

Vaihtarivuosi on oikea sukellus kohdemaan kulttuuriin - niin hyvässä kuin pahassakin. Samaa ei enää saavuta opiskeluaikana - vaikka ei minulla opiskeluvaihdostakaan pahaa sanottavaa ole =)

t. sekä lukio- että opiskeluaikana vaihdossa ollut

Tuota hetken lasta en päästäis, en voi satavarmasti luottaa mitä saisi päähänsä. Hölmöilee välillä.



Toinen on tunnollinen ja tasainen luonteeltaan ja lisäksi luotettava eikä hölmöile.



Hölmöilijä on vanhempi, paljon pitää kehitystä tapahtua että laskisin hänet vaihtariksi.

mitä kielenoppimiseen tulee. Opiskelijavaihdossa ei välttämättä edes saa paikallisia kavereita tai muita kontakteja. Lukiovaihdossa saa pakostakin. Oppii myös ns. kotikieltä. (Olen siis ollut sekä lukio- että opiskelijavaihdossa.)



Mitä tulee tuohon itsenäisyyteen ja sen menetykseen... Mä olin aina nuorena tosi itsenäinen, niin kuin nyt monet suomalaiset nuoret ovat. Menin vaihtoon sellaiseen maahan, jossa on huomattavasti enemmän väkivaltaa ja rikollisuutta kuin Suomessa. Mä otin sellaisen asenteen, että ne säännöt on olemassa mun suojelemiseksi. Mä olin aika hyvin selvillä siitä, millaisiin paikkoihin voin Rotaryklubin ja perheiden puolesta mennä, ja millaisiin en. Muhun myös luotettiin tosi paljon ja pidettiin aikuisena (kys. maahan otettiin vain 18-v vaihtareita, joten olin jo täysi-ikäinen). En oikeasti juuri hölmöillyt vaihtoaikanani, olin hölmöillyt jo niin paljon kotimaassa.

Päästäisin, jos lapsi vain on sellainen luotettava, että tietää ettei tee tyhmyyksiä eikä kotona (=kotimaassa) ole ongelmia.



Mitä tulee esim. USAn High Schooliin, niin opintoja voi pitkälti valita. Ei ole pakko ottaa niitä helpoimpia aineita, vaan voi myös valita niitä collegeen/yliopistoon valmentavia aineita. Itselläni ainakin matikassa oli sellaisia laskuja ja asioita, joita ei ikinä opetettu Suomessa laajanmatikan tunneilla. Lisäksi näille tunneille valikoituu muutenkin vähän tasokkaampaa porukkaa.



Mitä tulee "vankinaoloon" USAssa, kuten joku kirjoitti, niin joo voihan sen niinkin ottaa. Siellä kun ei voi tulla ja mennä miten tahtoo, vaan pitää kertoa ja ilmoittaa menemisistä (kuten ehkä monessa suomalaisessakin perheessä, jotka ovat kiinnostuneita lastensa tekemisistä).



Yksi hyvä vaihtoehto on ottaa vaihto-oppilas omaan kotiin.

Mä suosittelen kyllä Rotary-vaihtoa. Se on ehkä turvallisempi ja kontrolloidumpi. Siinä vaihto-oppilas on yleensä n. neljässä perheessä, joten jos perheen kanssa on ongelmia, se ei heijastu koko vuoteen. Rotarylla on kyllä se sääntö, että jos itse lähettää vaihtarin, täytyy ottaa niitä myös omaan perheeseen, mutta tosiaan: yksi vaihtari on aina sen kolmisen kuukautta. Neljää vaihtaria täytyy pitää.

mutta tietosi eivät ihan pidä paikkaansa. Useimmiten Rotary-vaihtareilla on kolme perhettä, ja jos lähettää lapsen vaihtoon tuota kautta, ei ole pakko ottaa itselle yhtään vaihtaria vastineeksi.

Säännöt vaihtelevat clubikohtaisesti. Joillakin clubeilla velvoitetaan lähtevän vaihtarin perhe hommaamaan kolme isäntäperhettä vastineeksi tulevalle vaihtarille, joillakin ei, vaan clubi hommaa perheet. Myöskään itsellä ei ole velvoitetta ottaa vaihtaria kotiinsa vaikka oma lapsi lähtisikin.

Mutta todellakin tuo järjestönä on ehdottomasti paras ja luotettavin vaihtaria ajatellen.

mutta tietosi eivät ihan pidä paikkaansa. Useimmiten Rotary-vaihtareilla on kolme perhettä, ja jos lähettää lapsen vaihtoon tuota kautta, ei ole pakko ottaa itselle yhtään vaihtaria vastineeksi.

Mä olin neljässä perheessä ja meidän vaihtarit oli neljässä perheessä. Useimmilla Suomen klubeilla on niin, että vaihtareja pitää pitää, jos oman lapsen lähettää.

Myös kaikki mun Rotary-vaihdossa olleet kaverit ovat olleet neljässä perheessä ja heillä on ollut neljä vaihtaria kotona, joten ihan yhteen kokemukseen en tuota perusta.

että voisi asua siellä isovanhempien kanssa ja käydä paikallista koulua.

että rotaryt huolivat vaihtoon? Voiko keskinkertainen tai jopa jossain aineesta huonompi oppilas päästä?

mutta en USA:han. Itse olisin aikoinaan lähtenyt Etelä-Afrikkaan vaihtariksi,mutta perhesyistä jouduin sen perumaan. Harmitti todella paljon...:(

vaikka Suomeen! Olemme mieheni kanssa asuneet ulkomailla 20-vuotiaista ja lapsien kotimaa on tällä hetkellä Ranska, mutta saavat lähteä minne haluavat. Vanhin kovasti jo suunnittelee mummin ja papan luo muuttoa Suomeen "sitten isona".

että rotaryt huolivat vaihtoon? Voiko keskinkertainen tai jopa jossain aineesta huonompi oppilas päästä?

Tosin mulla on ihan hyvä supliikki, ehkä se auttoi.