Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa, mutta sitä ei tiedä mieheni lisäksi kukaan muu.
Kommentit (28)
Ainoa missä asia tuli selkeästi esiin oli papin kanssa etukäteen keskustelu, eikä siellä ollut muita kuin me aviopari. Siinä keskusteltiin siunauksen ja vihkimisen eroista. Itse toimituksen sanamuodossa oli pieni ero, mutta saimme sanoa tahdon. Minulla oli kyllä kaaso, mutta ei tuokaan mitään huomannut.
Ehkä sellainen vieras huomaisi joka itse työkseen on tekemisissä vihkimisen kanssa. Meillä ei 50henkisesta vierasseurueesta huomannut kukaan ainakaan niin että olisi ikinä asiasta mitään maininnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroin töissä...ei vaan tullut kerrottua aiemmin.
Kaikeasta huolimatta iloinen uutinenhan se on! Älä murehdi muiden mielipiteitä vaan nauti kuherruskuukaudestasi :)
kertoivat noin vuoden päästä. Kuulemma siksi että eivät tiennet kestääkö liitto. Ovat muutenkin ylivarovaisia tyyppejä. Kestihän se, tuosta aikaa nyt yli 10 vuotta ja he ovat edelleen yhdessä, lapsiakin on. ;-)
Mitä vitun järkeä mennä naimisiin jos "ei ole varma kestääkö liitto". Eikö sitä yleensä mennä naimisiin sillä ajatuksella että nimenomaan ollaan elämä yhdessä.. ei pyhä sylvi..
Nyt on olo paljon huojentuneempi.
Tässähän vois ihan alkaa suunnittelemaan häitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on olo paljon huojentuneempi.
Tässähän vois ihan alkaa suunnittelemaan häitä.
Tehän olette jo naimisissa. Todella kornia mennä "uudestaan naimisiin" kun ei saanut prinsessapäivää.
Anteeksi vain, mutta tämä on mielipiteeni. Joko mennään naimisiin ja sillä selvä. Naurettavia nämä siunaustilaisuudet, missä kadutaan kun ei saatu rakennekynsiä ja kampaajaa ja valkoista pukua ja isoa lahjamäärää.
Sinulle sitten ei pelkkä naimisissaolo riitä vaan se kaiken ydin olikin se juhla.
Noooo, kun olette juhlineet niin sittenhän voitte erota. Sait mitä halusit.
todistajina vain kaksi henkilökunnasta. Kenellekään ei kerrottu etukäteen, sukulaisille vasta jälkeenpäin kierrettiin kertomassa ja kavereille myöhemmin. Ihanalle häämatkalle lähdettiin kolmeksi viikoksi seuraavana kesänä ja kaunis sormus hankittiin. Nyt ollaan oltu jo melkein 10 vuotta naimisissa. :)
Paljon onnea sinulle, ap!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin mietin että kertoisko siellä juhlassa, häissä, totuuden mutta nyt tuntuu että mitä jos ei sanoiskaan mitään.
en halua olla prinsessa, enkä rakennekynsiä.
Haluaisin kerralla paikalle sukulaiset ja ystävät. Varsinkin kun sitä surua on riittänyt mun suvun puolella. Ehkäpä ne tajuaiskin mun paniikin jos sanamuodosta tms totuus valkenee.
Eli menimme maistraatissa naimisiin (sieltä todistajat) ja emme kertoneet kellekään.
Pidimme häät 2v myöhemmin, jossa toimitus oli "avioliiton siunaus" ja kukaan vieraista ei huomannut mitään eroa avioliiton solmimiseen! Eivät siis tänäkään päivänä tiedä että olimme jo naimisissa kun pidimme häät.
Ratkaisu johtui lähinnä siitä että vasta häiden pitoaikaan olimme vakituisissa työsuhteissa ja rahaa pitää häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoivat noin vuoden päästä. Kuulemma siksi että eivät tiennet kestääkö liitto. Ovat muutenkin ylivarovaisia tyyppejä. Kestihän se, tuosta aikaa nyt yli 10 vuotta ja he ovat edelleen yhdessä, lapsiakin on. ;-)
mekin olemme olleet naimisissa jo 10 vuotta, eikä olla vielä kerrottu kenellekään. Tarkoitus on pitää joskus isot juhlat, mutta ennen sitä en voi kertoa.
Tunnen oman isäni ja hän ei iki päivänä "näyttelisi" eli saattaisi minua alttarille, jos tietäisi meidän olevan naimisissa. Haluan silti enemmän kuin mitään muuta, että hän saattaa minut alttarille ja on muutenkin juhlimassa tosi mielellä.
Mielestäni meilläkin on oikeus oikeaan hääjuhlaan vaikka emme aikoinaan pystyneet menemään perinteisin menoin naimisiin. Kunhan vaan saadaan ne rahat kokooon kekkereitä varten, niin aiomme pitää kunnon pirskeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro ihmeessä sukulaisille, he ovat onnellisia puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitus on pitää joskus juhlat. Nyt vain tuli pienelle ajalle pari lähisukulaisen kuolemaa niin mulle tuli paniikki, että "ehdin" naimisiin ennenkuin kuolen. Ei tässä sen suurempaa järkeä taida olla...
Nyt sitten mietin että mitäs jos sukulaiset on loukkaantuneita kun joskus kuuleavt. Vrt viime viikon satuhäät.
Enää tämä homma ei niin hyvältä tunnukaan...
Ap
Kun molemmat on paikalla lupaa haettaessa, ei tarvii ulkopuolisten allekirjoituksia. Ja itse vihkimisessä oli tuomari ja kaksi työntekijää.
Homma oli täydellinen paniikkiratkaisu mun puolelta. Ja nyt kaduttaa että miten tästä eteenpäin.
Miestä ei mitkään häät kiinnosta, hänelle on ihan sama ollaanko naimisissa vai missä ;)
Kun toista rakastaa, niin ei sillä virallistamistavalla ole niin väliä... Ja suvulle voi pitää kestit, jos ihan välttämätöntä on!
Ihanaa yhteiseloa teille!
saa mut sittnkein miettimään häitä. Ja miksen malttanut odottaa kesään. Nää teidän onnittelut saa mun täällä hymyilemään ja tipan silmään. Kaipaan onnitteluja, kiitos niistä!
mutta sitä ei kotipaikkakunnallani tiennyt kukaan. Ei töissä eikä muualla. Enkä ollut edes naimisissa mieheni kanssa.
vaikka kesällä, sehän on ihan ok pitää juhlat vasta kesällä.
Aivan iso kiitos sydämestä nyt lähtee!!
huoh. Eli on muitakin. Tuota mietin myös että jos pitäis sen siunauksen kirkossa ja jos joku huomaa eroa sanamuodossa tavalliseen niin sitten kerrotaan totuus.
Olikohan noissa kirkko"häissä" kaasoja tms jotka ovat olleet läsnä harjoituksissa. Että eikö siinä tullut esille mitenkään...
Molemmat ollaan syntyjään suomalaisia ja yhdessä ollaan asuttu pari vuotta. Ihan aito liitto siis.
Ja tosiaan, olen nyt ROUVA :)
ap