Sinä, jolla on surkea seksielämä:

tuhannen väsyneenä. Sinänsä fyysisesti ihan ok (ainakin osittain ja yleensä), mutta mitään ihmeempää seksi ei minulle ole koskaan kenenkään kanssa edustanut. Eli sääliseksiä miehelle. Mieluiten olisin kokonaan ilman. Tai ehkä mua oikeasti voisi haluttaa kerran kuukaudessa päiväsaikaan eli ei onnistu silloin.

aktiivinen seksissä ja se on ollut minulle tärkeää. Tilanne on vuosien saatossa ajautunut tähän, koska mies ei halua enempää.



ap

jos seksi on JOSKUS ollut hyvää/toimivaa/upeaa niin huonompia kausia kestää. Mutta jos aina yhtä kurjaa niin voi miettiä miksi on alkanut tähän suhteeseen alunperin, jos aihe itselle tärkeä.

joka meillä suhteen alussa oli? Onko sinulla vinkkejä?



ap

Mutta minulle ei riitä ns. normaaliseksi ja mies taas ei suostu muuhunkaan; saahan sillä nylkyttämisellä pahimmat paineet pois mutta ainakin henkinen puoli jää täysin kylmäksi.

Nuorina meillä oli aivan ihana seksielämä. Sitten tuli lapset, ja seksielämä oli sitä miehen tyydyttämistä. Vuosia.... ja minä kärsin.

Mutta sitten: aloin vaatia, että MINÄkin haluan seksiltä jotain! En suostunut seksiin, ellen minäkin saa tyydytystä. Ja kyllä, nyt meillä on parempi seksielämä kuin koskaan.

Joten: jos mies on tyytyväinen, niin hän ei ehkä huomaa, että haluat jotain muuta. Vaadi muutosta!

harrastamaan, varata yhteistä aikaa kuten ennenkin ja saada siihen se uutuuden viehätys takaisin.

Meillä mies kestää pidempään ja nainen laukeaa kerran tai kaksi kertaa. Mies joskus ei ollenkaan. Silti seksiä on kerran kuussa keskimäärin ja joskus venähtää siitäkin. Seksi on melko samalla kaavalla aina, samanlaisessa tilanteessa ja samaan aikaan. Ei ollenkaan spontaaniutta, vaan kliinistä ja suunniteltua pesun jälkeen. Ennen käytettiin öljyä, leluja, rautoja, kameraa jne. Nyt se on suorite.



Joskus nuorena sitä ajatteli himoissaan että sitten sitä pääsee itsetyydytyksestäkin eroon kun saa puolison itselleen. Ja mitä vielä, yhtä käsityötä koko elämä. Todella masentava tilanne.



Mä en enää tiedä mikä se parisuhteen ydin on. Siis perhe ja koti sekä elämänkumppanuus on tärkeitä ja pyhää, mutta mitä ihmettä. Se kuitenkin estää omistamishalun ja epävarmuuksien kautta elämisen. Meidän parisuhde ei ole ongelma, se on rakastava mutta kiihkoton, ongelmana on se miten tiukka parisuhteen määritelmä on. Siis vois toki vaihtaa puolisoa ja nauttia taas alkuhuuman ajan kiihkosta, se on helppoa nykyään. Eroamiseen ei tarvitse syitä sen kummemmin. Ongelma on että mitä se muuttaa pitkässä juoksussa? Sama setti on edessä. Lisäksi lapset menettävät tiettyjä peruspilareita turvallisuuden tunnossaan aikuisten oman hyvän perässä juoksemisen takia. Kyllä lapset siitä hengissä selviää, mutta millä kustannuksella psyykkeessä.



Kyllä, mun arvomaailmassa parisuhteen määritelmän laajentaminen voisi olla paikallaan. Viittaan tässä seksipuolella olevaan ketjuun siitä kun nainen kertoo miksi suhde on seksitön. Aikuiseen ikään ehtinyt nainen valkkaa miehen tämän ominaisuuksien perusteella kuten autokaupassa. Siis ei vie öljyä(viinaa), ei jätä tielle(luotettava), hyvä ajettavuus(nöyrä) jne.. Viimeisenä tulee sitten ulkonäölliset ja yhteesopivuusasiat. Nuoret tytöt rakastuu renttuihin ajattelematta asiaa sen pidemmälle. Kypsään ikään ehtineet naiset arvostavat rakastajataitoja sekä vahvaa luonnetta.

Meillä on siis menestyviä ihmisiä yhdessä joille elämä on paljolti suorittamista myös parisuhteessa. Siitä ei halutakkaan muuta kun että kuhan meillä on uudempi auto kun kavereilla tai tehdään enempi matkoja.

Eli nainen, kun ihastut duunikaveriisi, älä pode huonoa omaatuntoa. Hänestä ei ole elämänkumppaniasi korvaamaan mutta hän voi kyllä pelastaa henkisen henkesi.



Parisuhteen osalta pitäisi tajuta luovuttaa. Ei se elämänkumppani jaksa ja voi olla kaikkea mitä tarvit. Älä vaadi itseltäsi tai toiselta liikaa. Elämä antaa kyllä kaiken mitä kehtaat pyytää, mutta toista yhtä loistavaa kumppania, isää, äitiä, et voi löytää. Ole ihminen, nauti siitä ja salli se myös kumppanillesi, sille elämäsi tärkeimmälle ihmiselle. Oikea rakkaus antaa tilaa olla ihminen.



Anteeksi, tein kuutiosta nimeltä parisuhde moniulotteisin abstraktin kuvion. Silti sen ydin on täynnä rakkautta ja kunnioitusta.



35v elämäntapa-runkkari :D

antoi paljon pohdittavaa.



ap

Kuutioita ja seksiä ja työkaveria mutta ei sittenkään?!?!



Voitko kertoa vähän tarkemmin???

yleisesti hyväksyä se ettei yhdeltä ja samalta ihmiseltä jokaisessa elämänvaiheessa saa sitä mitä tarvitsee ja näin ollen "yksiavioisuus" on enemmänkin kahle kuin molempien hyväksymä yhteinen sopimus?

ei sen takia ettei mieheni suostuisi, vaan sen takia että itse en pystyisi siihen. Ymmärrän kyllä, että mieheltä ei saisi vaatia liikaa. Mutta onko se tosiaan niin että seksi on pitkän parisuhteen jälkeen sellainen juttu, mitä pitää vaatia? Seksi oli joskus miehellenikin tärkeää.



ap

Siis ei tietenkään kaikkea voi vaatia yhdeltä ihmiseltä, mutta jos kaikki on normaalisti (ei sairastumisia ym.) niin minä pidän jonkinsortin edellytyksenä, että seksi toimii. Tottakai on huonoja/hiljaisiakin kausia, mutta yleisesti ottaen suotavaa olisi että molemmat ovat tyytyväisiä. Eikä se ole minusta liikaa vaadittu. MInusta seksi on se, mikä erottaa meidät siitä, että olisimme toistemme parhaat ystävät. Ollaan oltu yhessä yli kymmenen vuotta, eli kokemustakin on jo vähän. Sama ihminen jaksaa kiinnostaa edelleen. Pari vuotta oli takkuisempaa alkuhuuman jälkeen ja puhuttiin, vatkattiin ja riideltiikin asiasta, mutta nyt taas asiat sujuvat hyvin. Muita tarpeita (joita kumppani ei voi antaa) voi helpommin tyydyttää muualla kuin tätä. Lapsi heräs. Täytyy mennä.

seksiä tällä hetkellä kerran tai pari kuussa. Jonkun mielestä vähän. Meille se sopii tällä hetkellä hyvin. Seksi on tajunnanräjäyttävän ihanaa. Naisena minä kerron mitä haluan. Ratsastamalla saan orgasmin mutta lähetyssaarnaaja asennossa en. Eli jos vain odottelisin että mies hoitaa homman niin jäisin ilman.

seksiä ehkä 2 kertaa kuukaudessa, se on usein nopea toimitus väsyneenä ennen nukkumaan menoa, aika usein velvollisuudentunnosta ja miehen aloitteesta.

Meillä on 2 pientä lasta ja iltaisin kun saan kodin raivattua siistiksi niin ainoa ajatus on saada NUKKUA, siinä jää seksit kakkoseksi!

Kiihotun yhä miehestäni, mutta seksin aikana saattaa päässä pyöriä huomisen kauppalista/ruokalista/pyykkivuori joten en ole kovin mukana seksissä. Kaipaisin toisaalta paljon pidempää esileikkiä jotta pääsisin hommaan mukaan, mutta en halua haaskata nukkuma-aikaa siihen!



Olen toisaalta siinä uskossa että kunhan lapset kasvaa niin tilanne helpottuu, MUTTA eihän se voi olla niin että vuosien huonon seksi jälkeen olisi paluu siihen vanhaan hyvään seksiin (jota meilläkin joskus oli), taatusti nämä vuodet jättävät parisuhteeseen ja seksielämään jälkensä.



Olisi kiva kuulla onko olemassa pareja jotka ovat pikkulapsivaiheen jälkeen saaneet seksielämänsä takaisin?

Siis ei tietenkään kaikkea voi vaatia yhdeltä ihmiseltä, mutta jos kaikki on normaalisti (ei sairastumisia ym.) niin minä pidän jonkinsortin edellytyksenä, että seksi toimii. Tottakai on huonoja/hiljaisiakin kausia, mutta yleisesti ottaen suotavaa olisi että molemmat ovat tyytyväisiä. Eikä se ole minusta liikaa vaadittu. MInusta seksi on se, mikä erottaa meidät siitä, että olisimme toistemme parhaat ystävät. Ollaan oltu yhessä yli kymmenen vuotta, eli kokemustakin on jo vähän. Sama ihminen jaksaa kiinnostaa edelleen. Pari vuotta oli takkuisempaa alkuhuuman jälkeen ja puhuttiin, vatkattiin ja riideltiikin asiasta, mutta nyt taas asiat sujuvat hyvin. Muita tarpeita (joita kumppani ei voi antaa) voi helpommin tyydyttää muualla kuin tätä. Lapsi heräs. Täytyy mennä.

No ensinnäkin, nää on vaan mun mielipiteitä ja näkemyksiä. Me kaikki koetaan parisuhteen ydin eri tavoin. Minun mielestäni on haihattelua realistisesti pyrkiä siihen että se alkuhuuman kaltainen tilanne kestäisi vuosiksi eteenpäin. Ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu ja ympäristön vaikutus muuttaa asioita. Siksi mulle se tieto että olen löytänyt elämänkumppanin lopuksi elämäksi on se tärkein. Se on toki paljolti juuri ystävyyttä, kämppäkaveruutta jne. Siinä on hyvät ja huonot jaksot.

Mulla on vahva näkemys että ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen. Minäkin olen rakastunut kolme kertaa elämässäni, himoa olen tuntenut useata kohtaan, mutta olen kohdannut vain tämän yhden elämänkumppanin, sielunkumppanin. Mutta se mitä sanoin parisuhteen määritelmästä ja rajoista ei tarkoita sitä että ihmisten tulisi nussia ympäriinsä. Se tarkoitti sitä että ehkä meidän arvomaailmassa yhteiskuntana oisi tilaa kuitenkin pienelle asenteiden höllentämiselle tässä kysymyksessä. Nythän on niin että jos joku virkistyy vieraissa näin karskisti ilmaistuna ja asia tulee julki, ero tulee jo sen takia että yleinen mielipide painostaa siihen. Eli vaikkei se parisuhteen sisällä olisi mikään kovin iso asia niin häpeä ja naaman säilyttäminen vaatii repimään koko elämän uusiksi.

Mun elämänkatsomus ei siis puutu yhteenkään yksittäiseen parisuhteeseen vaan toivoisin kovasti asenneilmastokorjausta. Keskimäärinhän me mennään yhteiskuntana metsään. Mulle henk koht virallinen parisuhde ei ole sen kummempi kun mikään muukaan suhteen muoto, avo/avio/asumusero/etäsuhde... Silti yli puolet pariskunnista eroaa. Eli on siis surullisen paljon ihmisiä jotka on survottu siihen valmiiksi määriteltyyn kuutioon nimeltä parisuhde vaikkeivät he sinne kuulu ja koska sitä ei voi määritellä itse.

Meillä on vahvoja ääripäitä. On syvästi uskonnolliset piirit, joissa pidättyväisyys ja moraali sekä raamatulliset määritelmät ohjaavat. Mikäs siinä, sehän on kaunista heidän kohdallaan kenelle se sopii. Sitten meillä on swingaaja pariskuntia jotka yleensä etsii toista naista kimppaan tai pariskuntaa parinvaihtojuttuihin. Moni kokee häpeällisenä sitä ja asia halutaan pitää päivänvalolta suojassa. Itse tunnen pariskuntia jotka löysi onnensa vanhemmalla iällä siitä että heillä on ihana elämänkumppani mutta pysyvästi eri osoitteet. Kaikille on siis oma versionsa.

Surkean seksielämän kohdallakin on vaihtoehtoja. Elämä on aika lyhyt kärvistelläkseen. Mun mielestä perhe, koti ja elämänkumppanuus ovat liian suuria uhreja jos lähdetään shoppailemaan uutta seksielämää eron kautta.

liian pehmeä. (pomppii)

Mä haluaisin seksiä päiväaikaan esim mun vapaapäivinä, jolloin mies on tietty töissä.

Meillä on teini ja 9-vuotias. Teini valvoo illalla ja pieni aamulla.

Kumppanini on mun maailman rakkain ihminen ja olisin hänen kanssaan vaikka ei pystyttäisi seksiin enää ikinä.

Ehkä sitten eläkkeellä.

yleisesti hyväksyä se ettei yhdeltä ja samalta ihmiseltä jokaisessa elämänvaiheessa saa sitä mitä tarvitsee ja näin ollen "yksiavioisuus" on enemmänkin kahle kuin molempien hyväksymä yhteinen sopimus?

...nimenomaan meillä olisi asenneilmastossa korjattavaa. Tiedostan millä palstalla nyt kirjoitan, mutta juteltuani hyvin monenikäisten ja taustaisten ihmisten kanssa, olen muodostanut oman mielipiteeni.

Ihmisluonteessa on vahva yhteisöllisyyden tarve ja paikkansa tiedostamisen tarve. Kuka nyt haluis olla erilainen. Näitä yhteisiä sopimuksia voi olla hyvin monenlaisia. Siis helpoimmasta alkaen että jos nainen parisuhteessa haluaa oman bi-seikkailunsa se yleisimmin onnistuu. Se voi olla myös vapaa suhde molemmille, mutta se yleensä tuomitaan kulissiliitoksi. Ei voida käsitellä että se voisi olla juuri oikea tapa heille olla onnellisia.

Olen käynyt pyhäkouluni, olen käynyt rippikouluni, olen kirkon jäsen. Mun mielestä meille aletaan syöttämään heti lapsena liian monotonista maailmankuvaa. En sinänsä halua arvostella sitä uskonnollisuutensa takia, mutta kai se on niitä peruspilareita miksi esim yhteen etniseen ryhmään kehittyy oma moraalinen koodistonsa. No, meillä ei sentään ole kunniamurhia ja kivityksiä.

Se on jännä miten hyvin yksinkertaisissa jutuissa me ollaan toistemmen peilikuvia. Me painetaan viikot otsa kurtussa duunia että voidaan viikonloppuna vetää perseet ja purkautua. Mutta tähänhän meidät on lapsesta asti totutettu. Tietyt asiat pyritään tekemään tietyssä järjestyksessä, tiettynä päivänä.

Yksiavioisuus voi olla monelle siunaus, turva. Yhteinen sopimus voi olla mitä vaan.

Tietyllä tavalla kyllä allekirjoitan tuon 10 ajatusmaailman aika monelta osin. On nimittäin hurjan paljon sellaisia parisuhteita joissa esimerkiksi seksin määrä ja/tai laatu on epätyydyttävää. Moni sitten loppujen lopuksi eroaa, toiset sinnittelevät ja on suhteita joissa koko asia vaietaan kuoliaaksi ja keskitytään sitten johonkin muuhun. Omassa suhteessani mies on se osapuoli joka haluaisi aina ja koko ajan. On ollut kausia että ei viikkokausiin ole ollut minkäänlaista seksiä kun itse en kertakaikkiaan vain ole halunnut. Lapset ovat valvottaneet tai sairastaneet, itse on ollut sairas ym. Mies ei olemuksellaan mitenkään ällötä eli miehessä sinänsä ei ole se vika. Nykyään olen yrittänyt tsempata tässä asiassa ja useammin olen suostunut kuin kieltäytynyt. Mutta suureksi yllätykseksi olen huomannut että itse saan seksistä eniten silloin kun sitä on esim. kerran viikossa. Tuntuu hyvältä ja oikeasti himottaa. Jos sitä on useammin niin tunne ja himo ei ole ollenkaan samalla tasolla. On jotenkin vaisumpaa eikä siitä tule niin raukea ja tyydyttynyt olo. Miehelle ei riitä kerran viikossa, haluaa useammin. Niinpä ollaan tehty jonkinlainen kompromissi jossa kyllä mies mielestäni "voittaa" kun on halukkaampi. Joskus mietin että olisiko helpompaa jos saisi purkaa niitä paineitaan muualla ja itse saisin sellaisen seksielämän kuin koen tarvitsevani. Mutta ajatuksen tasolle tuo kuitenkin jäi enkä tiedä pystyisinkö sitten kuitenkaan sellaista järjestelyä hyväksymään. Vaikea dilemma!

Kuulostaa osin tutulle. Sullakaan ei siis ole ainakaan isoa ongelmaa omistavan tai mustasukkaisen mielenlaadun kanssa. Terveen kuuloinen itsetunto.



Sen on itsekin huomannut että mitä useimmin sitä on niin sen upeampaa se on, ainakaan vielä ei ole tullut vastaan sitä että liian usein, että menis maku. Kun sitä on kerran kuussa tai kahdessa niin siihen tulee jo kynnys aloittaa.



Jos seksihaluissa on suuri ero niin siihen kyllä aikaa myöden molemmat muokkaantuu. Sen aktiivisemman itsetunto ei anna periksi pettyä yhä uudestaan. Harrastetaan sitten sillä todellisella yhteisellä ajalla reissussa tai kun lapset on hoidossa, suunnitelmallisesti.



Miten 13 näet että jos miehesi harrastaisi esim nettiseksiä vieraan naisen kanssa? Ilman fyysistä kosketusta? Siis vaikkapa jonkun ulkomaalaisen kanssa jossain webcam-chatissä? Tai häiritseekö sinua hänen itsetyydytyksensä? Entä tyydytätkö itsesi joskus kun et halua halusi tyydyttämiseksi mitään sen työläämpää?



Tuttu dilemma kuitenkin kaikkiaan. Pettämistä tuskin sinäkään kestäisit, siis totaalisesti selän takana tapahtuneena humalaisissa olosuhteissa.



Onnistuisipa kartoittamaan lisää sitä että miten ihmiset on tavannu. Siis onko siinä perää että ne jotka ovat tarkoin valinneet puolisoksi sen hyvän, luotettavan, ahkeran ja seesteisen hyvän isän tai äidin. onko heillä kesimäärin haasteellisempi seksielämä? Entä onko nuoruuden pahapoika/tyttö muuttunut hyväksi puolisoksi jonka kanssa edelleen sykkii monipuolisesti.



Viralliseen tutkimukseen en usko. Koulukuntaisuus ja asenteellinen tutkimus ei ole riittävän avarakatseista. Sitä kuitenkin itse asia ajan takaa, sitä kun katsotaan asiaa laatikon ulkopuolelta rajoja rikkoen.