Mitä ajattelette fb-kavereista, jotka eivät ikinä laita tilapäivitykseen mitään?

niin mitä te sitten annatte heidän nähdä?? ja onko teillä paljon sellaisia jotka ei näe mitään teidän juttuja? Ja ihan mielenkiinnosta vielä, miksi te olette sitten sellaisen ihmisen ottaneet kaveriksi? vai onko kyse sitten aina siitä että ette ole kehdannut hylätä jonkun työkaverin tms kaveripyyntöä?

Mutta jos ei anna nähdä mitään juttuja, niin ei se muuta ole kuin kiusaamista/syrjimistä. Miksi tällaista ihmistä edes siellä listallaan pitää, jos ei kuitenkaan oikeasti ole sellainen jolle haluaa elämästään kertoa?

jolle et halua elämästäsi kertoa? Facebook on kai useimmille yhteydenpitoväline (vrt. osoitekirja), myös niiden ihmisten välillä, jotka eivät ole lähipiiriä.

tai ei siellä ketään sellaista ole jonka en haluaisi jotain juttua mun elämästä tietää. Mutta olen ollut aika tarkka siinä keitä sinne listoille otan.

eli kaikki jotka siellä on ovat sellaisia joille voisin sen tekstarinkin lähettää jostain asiasta. Sitten jos on ihan jotain yksityisasioita niin en hoida niitä fb:n kautta vaan yksityisesti. Eli polttarikuvat laitan jonkun sähköpostiin tai soitan jollekin tms.

minulla on kyllä ihan IRL-elämässä ihan erilaisia kaveripiirejä. On eri kouluista kaveriporukoita, harrastuskavereita, mammakavereita, työkavereita, biletyskavereita, sukulaisia ja sitten ne pari ihan lähintä ystävää. Kaikkien kanssa on ihan eri jutut. Mammakavereita ja työkavereita näen päivittäin ja viihdyn heidän kanssaan. En kuitenkaan kerro heille esimerkiksi biletysilloista yksityiskohtia. En myöskään jauha mammakavereiden järjestämistä Me&I-kutsuista työkavereiden kanssa tai työvuoroista ja työpaikan muutoksista biletyskavereiden kanssa.



En näe mitään syytä, miksen ottaisi työkavereitani tai mammakavereitani fb-kavereiksi, koska he ovat minulle kuitenkin omalla tavallaan läheisiä, vaikken heille koko elämääni selostaisikaan.



Eikö muiden elämä ole tällaista? Elänkö omituista kaksoiselämää? Onko teidän ystävänne/kaverinne/tuttavanne/sukulaisenne on/off-tapauksia? Kaikki kerrotaan tai sitten ei kerrota mitään

Olen ammatiltani pappi ja nyt esim. rippikoululaiset pyytää kaveriksi. Ei ollu sydäntä kieltäytyä pyynnöstä, mutta en halua niiden näkevän mun juttuja. Pitkään mietin mitä tehdä tämän asian suhteen, mutta kun yhden hyväksyi niin tasapuolisuuden vuoksi hyväksyttävä muutkin.



Fb on mulle ihan yksityiselämän juttu, mutta kun on julkisessa ammatissa, niin kaveripyyntöjä tulee myös niiltä, joitten kanssa en siviilissä ole/halua olla. Ja on asioita joita en halua koko "seurakunnalle" kuuluttaa, joillekin kavereille kyllä.

Osa tosin hyvin vähän. Ovat ihmisiä, jotka ovat pyytäneet minut kaverikseen, mutta eivät ole erityisen tuttuja. En näe syytä hylätä kaveripyyntöjä, vaan lisään tällaiset ihmiset siihen listaan, joille pistän vain yleisluontoisimpia tilapäivityksiä. Samalla tavalla kuin naamakkain tavatessakin heidän kanssaan jutellaan enemmän yleisluonteisia juttuja.

Lisäksi minulla on ryhmät ihan lähipiirille, muutamallekin eri kaveriporukalle, sukulaisille ja työtutuille ja vielä sen lisäksi pari "kielipoliittista" ryhmää. Blokkaan siis suomenkieliset tilapäivitykseni niiltä kavereiltani, jotka eivät suomea osaa ja toisaalta pistän heille päivityksiä asianmukaisilla kielillä.

En ajattele näitä blokkauksia minään syrjimisenä vaan ihan ystävällisenä ja avuliaana tapana kavereitankin kohtaan. Työjuttuni eivät välttämättä kiinnosta tallikavereitani ja työtuttuja taas tuskin hirveästi kiinnostaa kuinka surkea yö olikaan, kun valvoin oksennustautisen lapsen kanssa. Ja varmasti olisi ärsyttävää saada etusivulleen jatkuvasti tekstiä, josta ei ymmärrä sanaakaan. Saman päivityksen laitan usein useammallekin ryhmälle kerralla, mutta harvoin ihan kaikille johtuen juuri noista kielimuureista. Tosin voin saman sisällön pistää ei-suomenkielisille erikseen englanniksi samalla kertaa.

niin mitä te sitten annatte heidän nähdä?? ja onko teillä paljon sellaisia jotka ei näe mitään teidän juttuja? Ja ihan mielenkiinnosta vielä, miksi te olette sitten sellaisen ihmisen ottaneet kaveriksi? vai onko kyse sitten aina siitä että ette ole kehdannut hylätä jonkun työkaverin tms kaveripyyntöä?

Mulle fb on sellaista yleistä "jauhamista", eli kerron siellä ihan yleisiä juttuja joista ei ole haittaa vaikka menisivät iltalehden lööppiin :). Sitten yksityiset asiat hoidan yksityisesti muuta foorumia kuin facebookia käyttäen. Facebook on vaan sellaista kuulumisten vaihtamista, ei mitään sen kummempaa. Niitä "kummempia" sitten jutellaan puhelimessa tai sähköpostitse.

käyn kerta viikkoon fb:ssa ja kurkkaan muutaman parhaan ystävän kuulumiset ja yhden ystävän sivun koska kirjottelee aina niin hauskoja ja hauskasti. En itse halua jakaa omaa elämääni kaikille enkä usko että ketään kiinnostaa jos olen kipeä, menossa kauppaan, saanut verhot valmiiksi tai leiponut pullaa lapsista puhumattakaan. En itse edes jaksa lukea sellaisten ihmisten päivityksiä, jotka kirjoittelevat arjestaan tylsiä juttuja, kuten "lähdössä baariin", "Siivous tehty" tai "Kaapo oppi sanomaan auto".

Mulle fb on sellaista yleistä "jauhamista", eli kerron siellä ihan yleisiä juttuja joista ei ole haittaa vaikka menisivät iltalehden lööppiin :). Sitten yksityiset asiat hoidan yksityisesti muuta foorumia kuin facebookia käyttäen. Facebook on vaan sellaista kuulumisten vaihtamista, ei mitään sen kummempaa. Niitä "kummempia" sitten jutellaan puhelimessa tai sähköpostitse.

kanssasi samaa mieltä tuosta fb:stä siinä, että se on yleistä jauhamista, enkä sinne juuri ole kuviani laittanut enkä asioistani jauha. Halusin vastata tuolle, joka ihmetteli, miksi fb-kavereiksi otetaan sukulaiset ja työkaverit, eikä vain ne lähimmät, jolle voi kertoa ihan kaikki. Ei minulla ainakaan ole kuin yksi ja kaksi sellaista tuttua, jolle kaikki voisin kertoa. Mikä järki fb:ssä sitten edes olisi?

Mutta voisin kuvitella, että jos olisi joku isompi porukka, jolle haluaisin näyttää esim polttarikuvia tms, en jaksaisi niitä kyllä millään sähköpostilla lähettelemään, vaan laittaisin fb:iin näkyviin niille tietyille kavereille.

Pointtini oli siis se, että voi olla monenlaisia kavereita, jotka haluaa fb-kavereiksi, mutta kaikkea ei silti kaikkien kanssa halua jakaa. Miksei siis voisi hyödyntää noita asetuksia, jos se on toimiva systeemi? Miksi se olisi kiusaamista tai syrjimistä, kun ei se IRL:kaan sitä ole?

Mulle fb on sellaista yleistä "jauhamista", eli kerron siellä ihan yleisiä juttuja joista ei ole haittaa vaikka menisivät iltalehden lööppiin :). Sitten yksityiset asiat hoidan yksityisesti muuta foorumia kuin facebookia käyttäen. Facebook on vaan sellaista kuulumisten vaihtamista, ei mitään sen kummempaa. Niitä "kummempia" sitten jutellaan puhelimessa tai sähköpostitse.

kanssasi samaa mieltä tuosta fb:stä siinä, että se on yleistä jauhamista, enkä sinne juuri ole kuviani laittanut enkä asioistani jauha. Halusin vastata tuolle, joka ihmetteli, miksi fb-kavereiksi otetaan sukulaiset ja työkaverit, eikä vain ne lähimmät, jolle voi kertoa ihan kaikki. Ei minulla ainakaan ole kuin yksi ja kaksi sellaista tuttua, jolle kaikki voisin kertoa. Mikä järki fb:ssä sitten edes olisi? Mutta voisin kuvitella, että jos olisi joku isompi porukka, jolle haluaisin näyttää esim polttarikuvia tms, en jaksaisi niitä kyllä millään sähköpostilla lähettelemään, vaan laittaisin fb:iin näkyviin niille tietyille kavereille. Pointtini oli siis se, että voi olla monenlaisia kavereita, jotka haluaa fb-kavereiksi, mutta kaikkea ei silti kaikkien kanssa halua jakaa. Miksei siis voisi hyödyntää noita asetuksia, jos se on toimiva systeemi? Miksi se olisi kiusaamista tai syrjimistä, kun ei se IRL:kaan sitä ole?

Tai muita ihan yksityisiä juttuja. Mutta tässähän on kyse nyt siitä, että jotkut blokkaa jonkun kokonaan pois, ettei näe mitään tilapäivityksiä tai kuvia tms. Eli miksi sellaista ihmistä ottaa kaveriksi, jonka ei halua kuitenkaan tietävän mitään elämästään? Tällainen on syrjimistä/kiusaamista.

en minäkään tiedä miksi pitää ottaa kaveriksi ja blokata kokonaan ulos, mutta en kyllä ymmärrä, miksi se olisi kiusaamista tai syrjimistä sen enemmän kuin kaveripyynnöstä kieltäytyminenkään.

en minäkään tiedä miksi pitää ottaa kaveriksi ja blokata kokonaan ulos, mutta en kyllä ymmärrä, miksi se olisi kiusaamista tai syrjimistä sen enemmän kuin kaveripyynnöstä kieltäytyminenkään.

tämä ko. tyyppi ei koe mua kaverina. Ja se on ihan ok. Mutta jos ottaa kaveriksi, niin siitä saa sen kuvan, että tunne on molemminpuolinen ja se loukkaa sitten, jos blokataankin ulos.

Voisi verrata siihen, että esim. koulussa jotkut tyypit ei ole sun kavereita ja sä tiedät sen, ja se on ok. Mutta sitten, jos koulussa vaikka joku juttelee sulle, mutta sitten vapaa-ajalla ei ikinä vastaa puhelimeen eikä halua olla sun kanssa, ei pyydä synttäreille jne, niin siitä tulee paha mieli ja sen kokee syrjimisenä, koska itse olettaa että tämä ihminen on kuitenkin kaveri.

on ihan ok sanoa toiselle, että en ole sun kaveri ja that's it?

on ihan ok sanoa toiselle, että en ole sun kaveri ja that's it?

ei silloin huvita päivitellä statustaan kokoajan...



Silloin tällöin jokin sopiva päivitys :)

eihän noita asioita sitten voi verrata. Jos kerran laitat jollekin kaveripyynnön ja toinen hylkää sen, sen pitäisi mennä noin sitten IRL:kin.

eihän noita asioita sitten voi verrata. Jos kerran laitat jollekin kaveripyynnön ja toinen hylkää sen, sen pitäisi mennä noin sitten IRL:kin.

ja se toinen reagoi siihen, tai sitten ei (eli IRL ei vaan "hyväksy" sua porukoihinsa). Ja silloin tietää sen, että ok, tämä ihminen ei ole kaverini ja häneltä ei sen enempää edes odota. MUTTA, jos tämä reagoi siihen yhteydenottoosi jotenkin, niin kyllähän siitä tulee tunne, että silloin tämä ihminen jollain tavalla on kaverisi. Ja silloin se loukkaa, jos blokataan pois fb:sta, vaikka kuitenkin hyväksytään kaveriksi. Samalla tavoin kuin se loukkaisi IRL, jos tämä ei pyytäisi sinua vaikka synttäreille, vaikka pyytää muut tms. Mun mielestä ne on täysin vertailukelpoisia juttuja, ja sen vuoksi en ymmärrä sitä, että miksi sitten hyväksyä ihminen kaveriksi, jos hän ei sitä kuitenkaan oikeasti ole. Senkö takia vaan että on mahdollisimman pitkä kaverilista?

eihän noita asioita sitten voi verrata. Jos kerran laitat jollekin kaveripyynnön ja toinen hylkää sen, sen pitäisi mennä noin sitten IRL:kin.

ja se toinen reagoi siihen, tai sitten ei (eli IRL ei vaan "hyväksy" sua porukoihinsa). Ja silloin tietää sen, että ok, tämä ihminen ei ole kaverini ja häneltä ei sen enempää edes odota. MUTTA, jos tämä reagoi siihen yhteydenottoosi jotenkin, niin kyllähän siitä tulee tunne, että silloin tämä ihminen jollain tavalla on kaverisi. Ja silloin se loukkaa, jos blokataan pois fb:sta, vaikka kuitenkin hyväksytään kaveriksi. Samalla tavoin kuin se loukkaisi IRL, jos tämä ei pyytäisi sinua vaikka synttäreille, vaikka pyytää muut tms. Mun mielestä ne on täysin vertailukelpoisia juttuja, ja sen vuoksi en ymmärrä sitä, että miksi sitten hyväksyä ihminen kaveriksi, jos hän ei sitä kuitenkaan oikeasti ole. Senkö takia vaan että on mahdollisimman pitkä kaverilista?

jos jollakin on pitkä kaverilista ja sinut blokataan, voisiko olla niin, että on blokkaillut muitakin. Eli miksi pitäisi ottaa henkilökohtaisesti?