Tää on ihan tyhmää, miks musta tuntuu
et multa on jäänyt osa elämää elämättä:(
Emme ole asuneet vuokrakolmiossa kerrostalossa jossa muovilattiat jne. Emme ole joutuneet venyttämään penniä koskaan, edellinen ja nykyinen lama ei ole meihin vaikuttanut mitenkään.
Perustimme perheen nuorina ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että viiden vuoden sisällä lapset lentää pesästä.
Olemme miehen kanssa umpirakastuneita edelleen, mutta mitä tästä eteenpäin. Matkusteltu niin paljon, ettei enää sekään houkuta juuri.
Mä 41 ja mies 44 kun viimeinen lapsi lähtee yliopistoon.
Kommentit (12)
ja nyt on alkanut sosiaalinen omatunto kolkuttamaan. Käy vaikka vähän shoppailemassa niin helpottaa, kyllä se siitä.
Tai hanki "Tyylikkään köyhäilyn taito" niminen kirja, niin voit olla trendikkäällä tavalla köyhä, mutta kuitenkin silleen kivasti varakas.
katsovani vuokralla asujia pitkin nenänvartta. Olisi ollut kiva aikanaan itsekin asua vuokralla.
Arvostan elämään ja olen siitä kiitollinen.
He ovat saaneet kokea saen osan elämää, minä en.
eipä se pennin venyttäminen ihanaa ole.. se ollaan koettu mieheni kanssa,ja vihdoin näyttää valoisammalta ! ihanaa kun ei tarvii laskea rahoja niin tarkkaan.. :)
Mistä kuvittelet että 5 vuoden päästä viimeinen lapsi pääsee yliopistoon? Sinne ei ilmeisesti kovin moni vielä ole mennyt jälkikasvustanne, tai sitten aloitit teiniäitinä. Ilmeisesti että kuitenkaan ole joutuneet elämään omilla rahoillanne, koska kaiketi olet kuitenkin aloittanut lasten teon jo alle 20 v ja miehesi nippanappa ylittäänenä. Sen ikäisellä yleensä ei ole niin iso palkka, että pystyy elättämään perhettä ilman penninkään venytystä.
mutta! olette siis alkaneet elättää itsenne vasta 10 vuotta sitten kun Suomeen tuli eurot:)
ja nyt on alkanut sosiaalinen omatunto kolkuttamaan. Käy vaikka vähän shoppailemassa niin helpottaa, kyllä se siitä. Tai hanki "Tyylikkään köyhäilyn taito" niminen kirja, niin voit olla trendikkäällä tavalla köyhä, mutta kuitenkin silleen kivasti varakas.
Shoppailu ei todellakaan kiinnosta pätkääkään. Se on yhtä tuskaa. Mun ei tarvi olla mitenkäänpäin köyhä tai varakas. Olen vain.
Musta vaan tuntuu, et multa on jäänyt yksi elämänvaihe elämättä.
seuraavat siitä vuoden ja kaden vuoden kuluttua. Kyllä sen jo tietää, että yliopistoon menevät. Sen vain tietää.
Ihan omilla rahoilla olemme eläneet. Mies valmistui yliopistosta ennen esikoisen syntymää ja hällä oli jo työ ennenkuin valmistui. Ja kun valmistui lähdimme samantien ekalle ulkomaankomennukselle.
Olemme elättäneet itsemme jo paljon ennen euroja.
Euroja olemme käyttäneet 1½v kun käväisimme suomessa. Muuten emme niitä käytä kuin lomilla. En kyllä ymmärrä mite nuo eurot tähän edes liittyvät.
ap
Täytyy vaan osata olla kiitollinen siitä mitä on.
Aina keksitään valittamista.
ja meillä on muovimatto kaikissa huoneissa. Musta se on kätevää, ei tarvii pelätä naarmuttamista. Vuokra on kohtuullinen eli elämiseen jää rahaa ihan mukavasti. Emme stressaa kauheasti tulevaisuudesta mutta jossain vaiheessa tulemme saamaan ison perinnön joka helpottaa elämäämme. Se voi tapahtua pian tai 30 vuoden päästä... Mutta sittenkään en aio hommata mitään ökykämppää, voi jopa olla että jatkamme muovimatto-asunnossa. Ja lapsi saa opiskella ihan mitä ikinä haluaa tai olla opiskelematta.
että olen nuorena juhlinut ihan hillittömästi, asunut pienissä kopeissa ja soluissa jne. ja jopa kerran kaupungin asunnossa ja tehnyt vaikka mitä hanttihommia. Nyt kun on perhe ja mies ja koulutus ym. osaa tätä kaikkea arvostaa eikä kadehdi nyt niitä juhlivia kaksikymppisiä :)
Ymmärrän ap:tä, mutta jokainen rakentaa elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Ota ap äkkilähtö Nykiin ja hassaa ansaitsemiasi rahoja, shoppaa, syö hyvin ja juo itsesi kuutamolle pari kertaa. Muista että 44 voi vielä elää ja tehdä uusia juttuja!
Taahan on helposti ratkaistu.
Ei koskaan ole liian myohaista hankkia koyhaa nuoruutta :-)
Kun lapset muuttaa omilleen, niin annatte vaan reilun osan omaisuudestanne hyvantekevaisyyteen (kohteita varmasti on yllinkyllin).
Muutatte miehen kanssa vuokrayksioon (katsokaa sitten et on varmasti muovimatot) ja alatte molemmat opiskella uutta alaa ja elatte opintuen suuruisella tuloilla. Toinen teista voi menna vaihtoehtoisesti vaikka kaupankassalle osa-aika toihin.
Kuka sita sanoo, etta asiat taytyy aina tehda tietyssa jarjestyksessa...
vaan laittanut otsikoksi: Olen parempi kuin te, ja mulla menee ihan vitun hyvin, luuserit! Ai niin, mutta sitten kukaan ei olisi vaivautunut lukemaan tota itsekehupostausta.
Siis et ole asunu vuokralla ja olet matkustellut -sulla tylsää? Et arvosta elämääsi ja vastaavasti katsot vuokralaisia nenänpäätä pitkin..
Mitä sää ajattelet että se vuokralla asunut, jolla ei ole ollut rahaa matkustaa on saanut kokea enempi?
Hanki jonkunlainen perustyytyväisyys ihminen: oksettaa tollanen asenne.