Tasapaksu elämä ja ero mielessä....
Mies on ollut viikonlopun kavereidensa luona ja huomaan että olen paljon tyytyväisempi näin :( Saan puuhata ja siivota ihan rauhassa ilman että joku muu aikuinen sotkee. Saa laittaa ruokaa josta pitää ( mies on äärimmäisen nirso ja se ominaisuus alkaa kiukuttaa vuosi vuodelta enemmän) Eikä tarvitse raivota hiljaisesti kotitöistä, ei edes toivoa että joku muu tekisi jotain ( tästä on taisteltu 15 vuotta, mies on patalaista ja patasotkuinen, minä jonkin tason perfektionisti -enkä edes pahimmasta päästä, mutta siistiä pitää olla-)
Ajatus erosta ja omasta elämästä houkuttelee kovasti, silloin saisi olla joko viikolla tai viikonloppuisin omassa rauhassa -miten lasten asuminen sitten järjestettäisiinkään- Mutta riittääkö kyllästyminen eron syyksi? Mies on hyvä isä, mutta rutiinien hoito on perseestä, ei tee mitään jos vain suinkin onnistuu välttämään. Ja söisi pelkästää lihiksia, nakkeja ja makkaraa + pihvejä jos saisi päättää itse. Ei ymmärrä vihanneksia eikä hedelmiä alkuunkaan.
Niin ja se rakkaus, en tiedä onko sitä koskaan ollutkaan, tällä hetkellä tuntuu yhdentekevältä koko mies.
Kommentit (5)
Tää on just näitä "mul on tylsää, haluun eron"
jätä tuo junttimies. Tuskin on hyvä isäkään kun on kavereillaan viikonlopun.
Löydät varmasti paremman, tai sitten olet yksi onnellisempi.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Mene terapiaan.
En halua uutta miestä enkä ole ihastunut kehenkään. Mutta miksi minun täytyy huolehtia kaikesta käytännön jutusta ja mies keskittyy olemaan "kiva" ( ja sille joka kommentoi että hyvä isä ei voi olla poissa viikonloppua, niin tätä tekee ehkä 3krt/vuosi, joten poissaolot ei ole ongelma)
on oikeasti paljon hohdokkaampaa. Ilman rakkautta yhdentekevässä suhteessa on oikeasti tosi kuormittavaa.