Vaahtoaminen isovanhemmuudesta

kuin kaikki muukin nykyajan hömpötys lasten ympärillä, kymmenen harrastusta, satanen viikkorahaa, kuunnellaan ja demokraattisesti päätetään, lapsi on kaiken keskipisteenä aikuisuuteen saakka.

Yhdessäolo on kuitenkin sitä että mummu leipoo ja faari makaa sohvalla eikä sitä saa häiritä. Vieraille kyllä paasataan, miten lapsenlapset on niiiiin tärkeitä. Kun meidän lapset oli pieniä, appivanhemmat oli kaikki kesäkaudet 5-6 kk/v purjehtimassa ulkomailla ja tuntui jotenkin kornilta kun kerran kesässä tuli kortti, jossa itkettiin miten on ikävä. V-uako sitten lähdetään lillumaan 40 asteen helteeseen tyveneen, jos on niin ikävä.

Taitaa isovanhemmat osata pitää itsestään suurta ääntä nykyään.

jos isovanhemmat välittävät aidosti lapsenlapsistaan niin paljon, että haluavat olla tiiviisti heidän elämässään mukana. Sehän on suuri ilo ja onni kaikille osapuolille.

välittäisivätkin kaikki oikeasti. Meillä mummo on aina valmis auttamaan jos vain suinkin sopii tai saa jopa omia menojaan siirrettyä toisaalle. Pappa on hieman epävarma pineten lasten kanssa ja yrittää kyllä tosissaan, mutta ei niin "osaa" olla luonnollisesti. Mummi ja faari sitten taas hehkuttavat kylät ja kaupungit miten he ovat niiiin täysillä lastenlasten elämässä vaikka todellisuudessa jaksavat leikkiä max puoli tuntia jos kerran kahdessa kuussa tulevat lapsia hoitamaan, sitten avataan töllö ja katsotaan sitä ja lapset saa olla keskenään. Ja sit ollaan taas niin hyviä isovanhempia ja esitellään kuvia ympäriinsä, kun he ovat saavuttaneet nyt jotain ihan huippua ihan kuin se olisi heidän ansiotaan että minä ja mieheni ollaan tähän maailmaan kaksi pientä lasta tehty!