helppo ja kiltti vauva - onko sellaisia?

Millasia on tuhmat vauvat?

Meidän vauvaa on ollut ihana hoitaa. Alkoi yhden kuukauden ikäisenä nukkumaan yöt. Päivisin selkeä rytmi joten helppo tietää mitä haluaa, on sit rauhallinen seurailija (sisarusten leikkejä) kun on saanut ruokaa ja unta.

nyt 6 kk ikäinen kuopus on oikea tyyppiesimerkki tyytyväisestä ja helposta vauvasta. Niin helppo, että suunnilleen samantein ajatelin, ettei haittaisi vaikka tulisin heti uudestaan raskaaksi. Esikoisen ja kuopuksen ikäero 3,5 v., aiemmin en voinut suunnileen ajatellakaan toista lasta, niin verotti esikoinen voimavaroja vauvana ja taaperonakin. Ero esikoiseen on niin suuri, varmaan sekin alleviivaa tuon kuopuksen helppoutta. Esikoinen oli alusta asti hyvin temperamanttinen, ei vastasyntyneenäkään nukkunut erityisen paljon, huusi öisin jne. Tuo kuopus ei itke "ikinä", nauraa vaan :) Aluksi ajattelin vauvalla olevan joku vikana kun vaan nukkui ja söi, nyttemmin olen ymmärtänyt hänen vaan olevan luonteeltaan tyytyväisempi ja hyvä nukkumaan.

siunaantunut jopa KOLME helppoa vauvaa.



Nukkuneet 12h putkeen 2kk iästä alkaen (noh, kolmas vasta 3kk), syöneet hyvin, nukahtaneet ilman nukutuksia ja itkeskelyjä ei ole tullut juuri koskaan. KUn maha on täynnä, vaippa kuiva ja jokin lelu edessä, kaikki ovat olleet tyytyväisiä.



Tytöt ovat nyt 5 ja 3 ja poikani 9kk.

ensinmäinen oli helppo, kiltti ja rauhallinen poika! Nukkui heti kotiuduttua 8 h yöllä ja päivällä 4 h, viikon ikäisestä nukkui yöllä noin 10 h. Ensimäiset korvatulehdukset, kun tulivat oli ainoa oire vauvalla se, että hän alkoi nukkumaan 24 h vrkssa. Lapsi on ollut äärinmäisen helppo ja rauhallinen tapaus vieläkin nyt jo 13 vee, siskonsa olikin sitten täysin vastakohta veljelleen- valvoi yöllä niin, että nukkui max 2 h päivätkin meni itksekellessä, ollut aina levoton vilkas ja vaativa on sitä edelleen ikää on nyt 11 vuotta.

satutti kun anoppi sanoi että saatiin liian helppo vauva esikoiseksi. "Vaativampi olisi vähän opettanut" ja juuri näillä sanoilla. Edelleen loukkaa.

Ja ajatteletko tosiaan, että vauva voi olla kiltti - siis vaativammat (tai itkuiset, sairaat, allergiset tms) vauvat ovat tuhmia?

tasaisia ja rauhallisia tuhisijoita. Siksi kai onkin ollut suotuisat olosuhteet usealle lapselle syntyä. Jopa niin hiljaisia hissukoita, että kun isommat ovat jossain kyläpaikassa puhua puliseet ja vaatteita pukeneet tohinalla, samalla kyläpaikan emäntä perheineen jutellut ja pyörinyt siinä eteisessä niin hyvä ettei vauva unohdu sinne kylään vierailun päätteeksi, kun toinen vaan olla töpsöttää.

joo olen kaiholla katsonut toisten vauvoja, kun nukkuvat ja touhuavat tyytyväisinä lattioilla ym. meillä oli vaikea lapsi. atooppinen, herkkäuninen, allerginen, keskonen, koliikki



taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi. nyt yli 3 vuotias ja kaikki hyvin mut kiitos ei enää. terveisin melkein meni mielenterveys monen vuoden valvomisesta

Välillä tulee ihan huono omatunto, kun tuntuu että ei saa tarpeeksi olla sylissä ja lähellä, kun nukkuu niin pitkiä pätkiä ja viihtyy ilman kantamista ja hyssyttelyä :)



Kaksi edellistä kun nukahtivat vain rinnalle, nukkuivat vain vieressä ja olivat todellisia sylivauvoja.



Itsekin koko ajan ajattelen, että tämä on vain väliaikaista. Uskomatonta, että meillä on lapsi joka nukahtaa omaan sänkyynsä ihan itse!



Neuvolassa oli vauva, joka itki todella lohduttomasti eikä millään rauhoittunut. Minun 4v tyttö tokaisi, että " äiti, kyllä meillä on kiltti vauva. Ei se ikinä itke noin paljon..."

TAi ok, ei viihtynyt itsekseen kauaa, mutta ei itkenyt, nukkui alusta asti 12 h/yössä yhdellä syötöllä, jonka jälkeen nukahti suoraan siihen. Vaunuihin nukkui vaan pukemalla ja laittamalla ulos jne.



Nyt toinen lapsi nukkuu myös yöt hyvin, mutta on malttamattomampi ja vaativampi. Haluaa syliä ja ruokaa jatkuvasti (on poika, nälkäisempi ehkä siksikin?). Iltaisin saattaa hiukan kitistä. Kokonaisuudessaan helppo lapsi silti.

mukava kuulla että muillakin on helppoja vauvoja, lähipiirissäni on vain "hankalia" ja välillä tosiaan nolottaa kun oma on niin helppo. AP, älä tee samaa virhettä kuin minä ja stressaa turhaan etukäteen sitä, milloin hankaluudet alkavat! itselläni ihana superkiltti vauveli, nyt reilu 7kk, ja ihan turhaan kuuntelin muiden pelotteluja siitä, miten vaikeeta tulee olemaan.

tästä ketjusta oli todella kiva lukea myös kokemuksia siitä, että äidille siunaantuu useampi kiltti lapsi. meillä kakkonen on syntymässä vuoden erolla esikoisesta, ja tietysti kaverit jo pelottelee, että siitä ainakin sitten tulee joku "pikkupiru", kun esikoinen on niin kiltti.

On kohta viisivuotias ja ei ole missään vaiheessa kovin hankalaksi muuttunut. Päinvastoin aina vain on helpompaa. Nauti siis kaikessa rauhassa.

edelleen erityisen helppo ja kiltti lapsi, ikää 5! Uhmaikäkin on pientä kiukkua, huutanut ei ole koskaan varmaan yli minuuttia. Pientä purnausta joskus, mutta tosi maltillista ja esimerkiksi hoitotäti sanoi, ettei koskaan neljän vuoden aikana joutunut lasta kieltämään asiasta, jonka tiesi olevan kielletty saati laittamaan jäähylle.



On aika ujo persoonaltaan ja ei kovin tunteikas. Tai siis on tosi hellä ja haliva, mutta ei reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin ja vauvasta kesti esim. matkustelun tuomaa rytmimuutosta hyvin. Ei ole muutenkaan ollut mikään tarkka lapsi. Kestää nälkää, väsyä ja epämiellyttävyyttä ilman suurempaa meteliä.

puhutaan näistä asioista... Mutta siis meidän vauva söi ja nukkui aika samaan tapaan kuin ap:n. Meillä ei ole onneksi ollut mitään sairauksia vauvalla eikä mitään erityisiä ongelmia. Toki lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu erilaisia kausia, joita meilläkin on nyt koettu, kun lapsi on 15kk. Välillä eroahdistusta, joka vaikuttaa nukahtamiseen ja leikkeihin. Välillä ei syöminen kiinnosta. Välillä tulee hampaita. Nämä kaikki tulee vielä ap:llekin tutuksi, koska ne kuuluvat vauvanperheen arkeen. Ne eivät silti tee lapsesta vaikeaa. Jaksamista vaan vaatii vanhemmalta.

helppo ja kiltti neiti meilläkin oli vauvana ja nyt taaperona touhukas ja iloinen tapaus :-)

on todella helppo. Aivan toista maata kuin esikoinen. Tyttö nyt 10 kk ja ei itke kuin isoveljen kiusatessa ja kipuja. Nukahtaa puettaessa, herää aina hymyilevänä, nukkuu hyvin, syö mitä annetaan... oikea aurinko.

Poika 3 v. uhmaillut jo reilun vuoden ja loppua ei näy. Aina herätessään niin pahalla tuulella että itselläkin menee hermot. Vauvana jo perustyytymätön ja koliikkia päälle.

Onneksi kuitenkin näin päin. Jos esikoinen olisi ollut näin helppo kuin kuopus ja kuopus taas vaativa kuin esikoinen niin en varmasti olisi jaksanut näin hyvin kahden kanssa.

Kolmas tulossa ja vain toivotaan et on kuten tää kuopus.

lapsi, on nyt kaksivuotias ja edelleen kuin unelma. En ennen omaa tiennyt että näin helppoja ja myönteisiä lapsia voi ollakaan.