Raskauden jälkeinen masennus, kokemuksia?

ÄIMÄn sivuihin. Äidit irti synnytysmasennuksesta.

esim. vitamiininpuutos (B-ryhmän vitamiinit), kilpirauhasen vajaatoiminta tms. Lääkäriin ja verikokeisiin, niin asia selviää.

mene ihmeessä lääkäriin. Jos kyse on masennuksesta, olo helpottaa huomattavasti kun saat lääkityksen. Osaat nauttia vauvasta aivan eri tavalla, ahdistus vähenee, uni paranee ja hommat alkaa sujua aivan eri tavalla. Jos taas on kyse jostain muusta niin saat sitten siihen vaivaan apua.

Tarvitset omaa aikaa.. En nyt tarkoita sitä viikoloppureissua jonnekin vaan arjen pieniä hetkiä vain itselle.Jätät vauvan hoitoon ja käyt lenkillä, salilla, bilettämässä, kahvilla kaverin kanssa, kampaajalla.. ym.ym..

Älä jää tilanteeseen makaamaan vaan toimi!

Molempien lapsien kohdalla n. puoli vuotta synnytyksestä tuli sellainen ihan hirveä aallonpohja, että siitä ei selvitty lääkkeittä. Kokeilin aivan kaiken mahdollisen piristävän aktiviteetin, mies hoiti paljon lapsia ja sain omaa aikaa. Silti itkin jatkuvasti ja näin kaikessa aina ne negatiiviset puolet. En enää oikeastaan odottanut mitään, elämästä katosi ilo.



Esikoisen kohdalla lopetin lääkityksen heti kun olo parani, ja sitten aloinkin jo odottaa kuopusta. Hänen syntymänsä jälkeen ajattelin että jospa sen alakulon pystyy jotenkin hallitsemaan, mutta niin vaan puolen vuoden jälkeen oli taivuttava.



Käy yksityisellä lääkärillä jos et kehtaa tk-lääkärille tai neuvolalääkärille sanoa asiasta.

siis omakohtaista kokemusta on.. Eli tuntui että masentaa ja kyllästyttää ja kaikkea mitä siihen kuului, mulla oli osasyynä kyllä myös imetys, vauva imi ihan hurjasti maitoa! Ja en sitten syönyt kunnolla.

Mutta varmaan osa on myös kevätväsymys ja huono yöuni . Siis omaa aikaa, jos vain jotenkin saat!

lisätä, että minäkin kokeilin omaa aikaa, kavereiden kanssa kahvittelua, hiustyylin päivitystä, urheilua, elokuvissa käyntiä... jne. Ei se masennus niillä parane, vaikka hetkellisesti kivaa olisikin.

Kuulostaa teidän vastauksenne tutulta. Täytyy maanantaina soitella TKhon ja varata aika lääkärille.

Vaikka saankin omaa aikaa, niin mikään ei tunnu riittävän ja lapsi tuntuu välillä riippakiveltä. Välillä odotan kauhulla, että se herää kohta ja taas rumba alkaa. Hirveitä ajatuksia, mutta siltä vain tuntuu...



Kiitos kertomuksistanne



AP

Mulla alkoi oireet heti synnytyksen jälkeen. Synnytys oli vaikea ja kamala, olin todella kipeä pitkään synnytyksen jälkeen ja näin jälkeenpäin luulen, että masennus johtui osittain siitä.

Aluksi mulla oli alakuloinen olo koko ajan, lapsi ei tuntunut oikein miltään, eikä kyllä mikään muukaan. Mä en syöny mitään, laihduin 10kg raskauskilojen lisäks. Sitten itkinkin joka ilta miehelle, että mä en vaan jaksa enää.

Ensimmäisistä 3kk en muista yhtään mitään, elin semmosessa sumussa. Vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen elämä on alkanut tuntumaan ihanalta, nautin vauvasta aivan suunnattomasti. Vauva on nyt 6kk. Luulen, että puhuminen neuvolassa ja ystävien kanssa helpotti. Lääkitystä en ole toistaiseksi tarvinnu, psykologille oon menossa. Edelleen tulee huonoja päiviä ja pelkään ihan todella, että jos mä vajoan taas sinne pohjalle.

Koita jaksaa AP, mä luulen tietäväni miltä susta tuntuu.