Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tullut kakera, kyyninen ja äkäinen
27.03.2010 |
Valvoin taas viime yönä ja mietin, että en ole enää mistään onnellinen. Elämässä ei ole mitään ilon aiheita, pelkkiä velvollisuuksia ja huolia.
Odotan kolmatta ja tämä on varmaan viimeinen raskaus minulle, pitäisi kai nauttia, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Vasta jossain puolivälissä, mutta olen koko ajan kipeä, tuntuu kuin vatsa olisi jatkuvassa supistuksessa.
Oikeastaan kaikki paska alkoikin tästä raskaudesta, joka ei ole toivottu. Hermoilen toimeentulosta, olen vihainen miehelle, en nuku, olen koko ajan kipeä, en jaksa mitään (hemoglobiinit). En tykkää enää mistään enkä kenestäkään. Olen pitänyt pari lomapäivää lasten kanssa ja ne on menneet lähinnä karjuessa. Toivon, että olisin pitänyt lapset hoidossa, jotta olisin saanut olla yksin.
Joskus nuorempana itkin, kun oli paha mieli. Ei mulla ole enää kyyneleitäkään. Mieli on vain täynnä vihaa ja inhoa. Olen kuin turta kaikelle positiiviselle. Asiat jotka periaatteessa voisivat olla positiivisia (esim. lapsi sylissä selitämässä juttujaan) eivät tunnu miltään tai lähinnä häiritseviltä.
Kommentit (8)
Taidat olla masentunut ellei nuo raskaushormonit vaikuta sinuun tuolla tavalla, ja siltikin kyllä hakisin apua. Jos et osaa iloita mistään, et varmasti jaksa kovin kauaa, ja toisaalta, ihan lapsiesi puolestakin vähän pelottaa, jos tilasi pahenee. Eli neuvolasta apua heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa, että ammattiapu olisi jo kovasti paikallaan ja sitä on kyllä turha pelätä tai jännittää. Tilannehan vaikuttaa siltä, että avun hakemisessa ei voi kuin voittaa, se ei ainakaan tilannetta pahenna.
Ja kyllä sinulla on oikeus myös työstää asioita itseksesi, kyllä vanhemmat lapset voivat (ja joskus heidän suorastaan pitääkin kaikkien hyvinvoinnin varmistamiseksi) olla hoidossa äidin vapaapäivinä.
siis siinä määrin, että tarvitset apua.
jos teilläkin ekana tulee mieleen "lapset pois", niin seuraavaksi sitä ollaan sossutätien silmätikkuina. Ei se ole mitään apua, enkä mä jaksa mitään paskanjauhantaa neuvolantädin kanssa. En mä oikein jaksais mitään lätinää muutenkaan.
ap
minusta 90% vähintään 2 lapsen äideistä muuttuu tuollaisiksi ihmisiksi. lapsiperhe-elämä on sairaan raskasta duunia suomessa. koko ajan työtä.
vähintään 2 lapsen äideistä suurin osa inhottavia selkään puukottajia ja ilkeitä ja katkeria, samanlaisia mummoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta.
Olet oman kotisi ja ajatustesi vanki.
Hanki harrastus tai jotain muuta mitä teet vain itsellesi...äläkä vetoa tekosyihin, ei ole aikaa, mies ei ole koskaan kotona jne.. vaan päätät esim kerran viikossa on alkuun yksi tunti vain sinulle!
Nim. neljä tuntia omaa aikaa viikossa ;)
Mun on pakko pari kertaa viikossa vähintään päästä kuopuksen kans reilun tunnin vaunuajelulle. Ajattelemaan, "tyhjentämään päätä" ja olemaan rauhassa. Esikoisella uhmakohtauksia, vai mitä ne nyt sit on 5-vuotiaalla, et pää hajoo jos en pääse välillä pois.
ehkä kannattaisi miettiä ammattiapuakin.