Onko muita, jotka tuskin koskaan saavat lapsiaan jonnekin esim. yökylään tms.?

Olivat varmaankin 7 ja 9-vuotiaita kun pääsivät eka kerran yökylään, eivätkä silloinkaan yhtä aikaa. Ovat nyt 12- ja 14-vuotiaita, ja olemme kerran saaneet miehen kanssa olla yötä poissa, kun lapset hoidossa.



Kyllä sitä vaan on pakko jaksaa, kun ei muuta mahdollisuutta ole...

mutta vaikeahan näitä kolmea (kohta neljää) on saada samaan aikaan samaan paikkaan. Siksipä olen ottanut tavaksi pitää oman vuorokauden edes kerran vuodessa - otan kaupungista hotellihuoneen ihan yksin (mies saa jäädä lasten kanssa). Käyn shoppaamassa, leffassa, syömässä ja nautin rauhasta, hiljaisuudesta ja hyvistä yöunista.

yökyälpaikkoja, mutta kesällä menevät parille viikon mittaiselle leirille. Ovat jo 12 v ja 14v, eivätkä ole ilman meitä vanhempia juurikaan muualla yötä olleet.

Pari kertaa vuodessa olen ihan itsekseni läpi yön. Siihen lisänä, että muutaman kerran/vuosi joku iltapäivä ja ilta itsekseen.



Ihan ok tämä käytäntö. Ei puolisoa/lapsilla etävanhempaa, joten näistä lähtökohdista katsottuna kelpo tilanne.

Meillä ei ole koskaan ollut tilaisuutta saada molempia lapsia hoitoon yhtä aikaa, tosin nuorempi onkin vasta reilun vuoden ikäinen enkä välttämättä häntä hoitoon haluaisikaan vielä. Joskus (pari kertaa vuodessa) isompi pääsee itsekseen kyläilemään. Munkin mies on aina ollut tosi paljon poissa, ja välillä on kyllä tuntunut että mennään ihan sietokyvyn rajoissa kun ei yhtään mihinkään pääse ilman lapsia, vaikka tosi rakkaita ovatkin. Nyt mies on enemmän kotona joten sinällään on helpottanut paljon, että voi jakaa vastuuta mutta ystävät, joiden kanssa voisi nyt vihdoinkin tehdä asioita, ovat odotellessa kadonneet jonnekin... Isovanhempiakin on, mutta apua saa tavallisesti vain jos on jokin todella hätätilanne.

iältään 8, 6, 2½ vuotiaat. Meillä on kuopuksen syntymän jälkeen ollut kaikki lapset samaan aikaan yökylässä kolme kertaa, kolme yötä yhteensä. Vanhimmat lapset ovat muutaman kerran vuodessa kavereillaan yötä, eri aikaan tietenkin :)



Joskus kyllä kaipaa "omaa aikaa", ihan vaan aikaa olla, lukea, katsoa tv:tä, syödä rauhassa, nukkua tai sitten vaikka siivota. Kunhan saisi tehdä aloittamansa asian loppuun asti ilmas keskeytystä.



Meillä on surullinen tilanne isovanhempien suhteen, minulla ja miehelläni on kummaltakin "jäljellä" vain toinen omista vanhemmistamme, joten kolmen lapsen hoitoon vieminen ei ole aina mahdollista eikä koskaan helppoa.



Kaipaan vanhan ajan "kyläyhteisöä", jossa kaikki ns. osallistuivat lapsen kasvatukseen, me olemme ainakin niin yksin perheemme kanssa. Kumpikaan isovanhemmista ei asu samalla paikkakunnalla tai edes 100 km:n sisällä.



Lapset ovat meille tärkentä maailmassa, mutta omien akkujen lataaminen olisi jaksamisen kannalta todella tärkeää. En minäkään mitään päivätolkulla halua yksin olla, yksi päivä silloin tällöin tai muutaman tunti joskus, se riittää.



-Kolmen lapsen äiti

Meillä asuu isovanhemmat aika lähellä (max 50km säde), ja kaksi alle kouluikäistä lastamme ovat ainakin kerran kahdessa viikossa hoidossa isovanhemmilla, tai isovanhemmat tulevat heitä kotiin hoitamaan. Itse käyn harrastuksissa kaksi kertaa viikossa, ja kun miehellä on vuorotyö, isovanhemmat auttavat tällöin. Myös veljeni on silloin tällöin ollut hetken lapsenvahtina.

Myös yökyläilyt mummuloihin joko koko perheen voimin tai pelkästään lapset ovat aika yleisiä.

Meillä on isovanhempiin hyvät välit, ja he haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa. Isovanhemmat käyvät kaikki vielä ansiotyössä, ja myös heillä on omia harrastuksia, mutta silti olemme onnistuneet hyvin saamaan apua kun sitä olemme tarvinneet.

Koskaan en ole ollut yksin tai kaksin mieheni kanssa kotona yötä. Enkä paljon muutenkaan.



Ei hoitajia lapsille. Leikkikavereita ei lapsilla juuri ole, koska lähistöllä ei asu lapsiperheitä. Kaksi vanhinta käy jo koulua, joten sitä kautta muutama ystävä on.



Esikoinen ollut muutaman kerran yökylässä kaverillaan. Nuorempi (7v.) ei vielä ole kertaakaan ollut yötä pois kotoa ilman vanhempia.

Mun äiti asuu 170km päässä. Käy parka kyllä kerran viikossa meillä, että pääsen harrastukseeni. Mutta siis vähän vaikea sen matkan päähän on lähettää kolmea vilkasta alle kouluikäistä yhden eläkeläismummon huollettavaksi.

Miehen vanhemmille on matkaa 200km, eikä heistäkään ole tämän katraan kaitsijoiksi. Kyläilemässä käydään puolin ja toisin ja esikoinen on joskus useamman päivän heillä ja/tai kummitädillään.

Tähän vielä vauva tulossa lisää. Että tuo hotellivuorokausi on tosiaan mun ainoa hengähdystauko.

Meillä asuu isovanhemmat aika lähellä (max 50km säde), ja kaksi alle kouluikäistä lastamme ovat ainakin kerran kahdessa viikossa hoidossa isovanhemmilla, tai isovanhemmat tulevat heitä kotiin hoitamaan. Itse käyn harrastuksissa kaksi kertaa viikossa, ja kun miehellä on vuorotyö, isovanhemmat auttavat tällöin. Myös veljeni on silloin tällöin ollut hetken lapsenvahtina.

Myös yökyläilyt mummuloihin joko koko perheen voimin tai pelkästään lapset ovat aika yleisiä.

Meillä on isovanhempiin hyvät välit, ja he haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa. Isovanhemmat käyvät kaikki vielä ansiotyössä, ja myös heillä on omia harrastuksia, mutta silti olemme onnistuneet hyvin saamaan apua kun sitä olemme tarvinneet.

Meillä isovanhemmilla on omat elämänsä, he ovat työelämässä ja harrastavat aktiivisesti mitä kukin harrastaakaan. Minulla ja miehelläni on sisaruksia, joilla on lapsia eivätkä isovanhemmat ole ainoastaan meidän lasten isovanhempia.



Vieraille en halua lapsia antaa hoitoon. Eivät he kauaa pieniä ole ja mielummin kestän nämä vuodet harvemmilla menoilla.

Toivottavasti pääsisit kavereidesi kanssa jonnekin illanviettoon.

Mun äiti asuu 170km päässä. Käy parka kyllä kerran viikossa meillä, että pääsen harrastukseeni. Mutta siis vähän vaikea sen matkan päähän on lähettää kolmea vilkasta alle kouluikäistä yhden eläkeläismummon huollettavaksi.

Miehen vanhemmille on matkaa 200km, eikä heistäkään ole tämän katraan kaitsijoiksi. Kyläilemässä käydään puolin ja toisin ja esikoinen on joskus useamman päivän heillä ja/tai kummitädillään.

Tähän vielä vauva tulossa lisää. Että tuo hotellivuorokausi on tosiaan mun ainoa hengähdystauko.

Meillä asuu isovanhemmat aika lähellä (max 50km säde), ja kaksi alle kouluikäistä lastamme ovat ainakin kerran kahdessa viikossa hoidossa isovanhemmilla, tai isovanhemmat tulevat heitä kotiin hoitamaan. Itse käyn harrastuksissa kaksi kertaa viikossa, ja kun miehellä on vuorotyö, isovanhemmat auttavat tällöin. Myös veljeni on silloin tällöin ollut hetken lapsenvahtina.

Myös yökyläilyt mummuloihin joko koko perheen voimin tai pelkästään lapset ovat aika yleisiä.

Meillä on isovanhempiin hyvät välit, ja he haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa. Isovanhemmat käyvät kaikki vielä ansiotyössä, ja myös heillä on omia harrastuksia, mutta silti olemme onnistuneet hyvin saamaan apua kun sitä olemme tarvinneet.

No, vitosen osalla syynä se, että vaikka mummola lähellä, niin lapset tykkäävät mennä sinne yökylään joko harvoin yksin, mutta useimmin jollakin "parimuodostelmalla", jolloin aina joku lapsista kotona.



Ja kun itsellä ei kovin kummoista yksin olon tarvetta ole, niin en ole katsonut aiheelliseksi käytäntöä muuttaakaan.



Tietty, jos "saisin mitä haluaisin", olisin useammin ihan yksin, mutta samalla periaatteella haluaisin vielä yhden lapsen, joten käsitän kyllä, että on paljon juttuja, joita periaatteessa haluaisi, mutta johonkin pitää aina itse se raja vetää.

2,5v ja 6kk.



Esikoisen sntymän jälkeen ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan yhden leffa-kerran, yhden ravintola-reissun, kahden saunomisen ja yhden synnärireissun verran... Kuopuksen syntymän jälkeen ei mitään.



Vähitellen kaipaisi irtiottoa...

Olin juuri ensimmäistä kertaa yksin kotona kokonaisen illan ja yön lapsen (nyt 5v 8kk)syntymän jalkeen. Outoa oli!



Ex-mies alkaa vähitellen saada elämänsä ojennukseen eron jälkeen, ja lapsi oli siis ekaa kertaa hänen luonaan yötä. Ainoa isovanhempi asuu satojen kilometrien päässä ja on jo iäkäs, ja kavereiden luokse yökylään ei lapsi vielä ole halunnut mennä. Olen kyllä ollut poissa kotoa työn takia kolme kertaa näiden vuosien aikana, ja ex-mies on ollut silloin lapsen kanssa täällä.



Saunoin ja katselin vähän telkkua, ja menin ajoissa nukkumaan. Silloin, kun elämä oli raskaimmillaan, tällaista omaa iltaa odotti kuin kuuta nousevaa, ja olihan se ihan kivaa saada vain olla!

eikä ole ennen kuin yläasteella

Nyt alkaa tilanne olla vähän huono, koska isovanhemmat ovat jo aika vanhoja ja toiset ovat työelämässä (vuorotyö).



Minä olen aina luvannut ottaa ystävieni lapsia hoitoon ja yökyläänkin saa tulla, mutta samaa en ole kuullut omilta ystäviltäni. Se on vähän surullista :(



Saan kyllä itsekseni läheä iltaa viettämään ystävien kanssa, jos mies joskus harvoin on kotona (tekee paljon töitä). Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei ole juuri koskaan.



Onneksi hoitaja kuitenkin järjestyy helposti, jos minulla on päivällä jotain menoa ja olen poissa pari tuntia.



Meidän lapset ovat 5v ja 2v ja olen heidän kanssaan 24/7. Useimmin se on oikein ihanaa, mutta välillä myös raskasta.

sen paremmin kuin muutenkaan hoidossa. Isovanhemmat asuvat 15-20 minuutin matkan päässä kaikki neljä, mutta eivät ole olleet kiinnostuneita ottamaan hoitoon. Kaksi vanhinta ovat onneksi jo kouluikäisiä, joten heitä voi jo jättää keskenään kotiin lyhyiksi ajoiksi.



Ainoastaan nuorimmaisen syntyessä (yöllä) minun vanhempani ottivat isommat lapset vastahakoisesti hoitoon siksi yöksi, mutta äitini napisi siitä, kuinka vauva syntyi "väärään aikaan" kun heillä oli seuraavana päivänä menoa. Lapset siis menivät kouluun aamulla klo 8 ja meno oli myöhemmin päivällä. Aivan kuin olisi ollut minun syyni, että vauva syntyi juuri sinä yönä.



Yksinoloa en kaipaa, mutta joskus tosiaan tuntuu, että olisi ihanaa saada edes kaksi tuntia yhteistä lapsivapaata aikaa miehen kanssa. Yö"vapaa" olisi jo ääretöntä luksusta, siitä en uskalla edes haaveilla. MLL:ltä olen pari kertaa kysellyt hoitajia, mutta laihoin tuloksin. Välillä toki tuntuu raskaalta, varsinkin lasten sairastaessa ja muissa poikkeustilanteissa.

Saadaan kyllä paljon apua mummoilta mutta anopille en uskalla jättää kuin yhden lapsen kerrallaan pidemmäksi aikaa (päiväksi tai yöksi).



Omille vanhemmilleni lapset eivät juurikaan halua yökylään. Joskus on ollut yksi tai kaksi lasta yön mutta usein on jouduttu hakea viimeistään yöllä kotiin kun ovat sairastuneet tai ikävissään. Ja päiväksi ei juurikaan viitsi viedä kun asuvat melkein sadan kilometrin päässä.



Ja muille en juurikaan uskalla ainakaan kaikkia kolmea antaa kerralla kun kaikki lapset ovat allergisia ja yksi ihan hengenvaarallisestikkin + muita sairauksia.



No onneksi äitini käyy kuitenkin tarvittaessa meillä auttamassa useitakin vuorokausia kerrallaan jos ollaan sairaana jne. Ja anoppi käy monta kertaa viikossa ja ulkoilee lasten kanssa jne.



Ja syksyllä kävimme mieheni kanssa ekan kerran reissussa noin neljään vuoteen (kaksi yötä) niin että lapsia oli hoitamassa molemmat mummot ja vielä yksi serkku.