Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Taas lapsi ulvoo isän kanssa makkarissa
26.03.2010 |
On tää nyt saatana. Kerran parissa viikossa yritän ottaa vapaata kaksivuotiaan nukutuksesta, mutta ei helvetti onnistu kun lapsi ulvoo sitten isänsä kainalossa siihen asti että menen paikalle.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Hyväksyä se, etten vaan voi ottaa iltavapaata? Pysyä kovana ja antaa lapsen nukahtaa itkuunsa? Onko tämä uhmaa, joka pitäisi käsitellä lujasti ja johdonmukaisesti, vai lapsen kiintymystä rutiineihinsa ja äitiinsä, jota pitäisi kunnioittaa?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos tekisitte fiksusti ja jakaisitte nukutusvuoroja useammin? Mieluiten niin, että mies nukuttaa seuraavat kaksi viikkoa putkeen.
Noku meillä on itse asiassa sellainen tilanne, että mies on lapsen kanssa kotona ja minä olen töissä. Eli näen joka tapauksessa lasta vähemmän kuin mies, ja koko ajan on syyllinen olo siitä että olen lapsen kanssa liian vähän, eli otan kiltisti yleensä aina ainakin nukutusvuorot.
Mutta joo, pää tässä hajoaa. Pitää ehkä muuttaa tapoja. Olisihan se reilumpaa lapsellekin, että jos kerran isäkin nukuttaa joskus, niin nukuttais sitten vähän useammin kuin pari kertaa kuussa.
Sille joka kysyi, miten silloin menee kun en ole paikalla: hyvin silloin kuulemma menee. Lapsi tajuaa, etten ihan oikeasti ole paikalla. Mutta tätä käy vain 1 viikko joka toinen kuukausi, kun olen työmatkalla. Muuten en käy iltaisin missään.
T: ap
ja samaten 3,5v ja 5,5v. En tod jaksa nukuttamista. Ennen tein sitä, mut nyt nukahtavat itsekseen. Opetin ne siihen.
Antaa sen isän nukuttaa enemmän, niin tottuu molempiin nukuttajina. Totta kai se muksu ulvoo, kun rutiiniin tulee muutos, mutta ei sitä kannata lukea miksikään "ulvon täällä kun mun äitini on mut julmasti hyljännyt" -huudoksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätin että nyt saa riittää.
Ota aikarajaksi pari viikkoa, psyykkaat itsesi siihen, että tämä härdelli kestä pari viikkoa ja on sitten helpompaa.
Meillä osoittautui hyväksi systeemiksi vuoroilloin nukutukset. Välillä lapsi yrittää edelleen iskän vuorolla saada äitiä nukuttamaan, mutta pysymme tiukkana.
Nyt oppinut nukahtamaan itsekseen! Ja se vasta onkin luxusta! =)
mutta kun mies nukuttaa, niin lähden aina lenkille koiran kanssa. Silloin nukuttaminen sujuu ilman ongelmia.
Meillä ei esikoista juurkaan koskaan nukutettu, mutta jostain syystä tätä nuorempaa on nukutettava, tai siis oltava sängyn vieressä, että nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei sitä kannata lukea miksikään "ulvon täällä kun mun äitini on mut julmasti hyljännyt" -huudoksi. :D
No mites sitten saa äipän mielen rauhoittumaan, kun joutuu kuuntelemaan sitä ulvomista tässä kahden huoneen päässä?? :D
ap
Nyt oppinut nukahtamaan itsekseen! Ja se vasta onkin luxusta! =)
MITEN???
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kuulokkeet korville ja musa täysille. :) Tai sitten äippä lähtee happihyppelylle, suihkuun tahi poistuu muulla vastaavalla tavalla tilanteesta. Äippä myös vakuuttelee itselleen, ettei lapsella ole mitään hätää ja on lapsen kannalta parasta oppia kummankin vanhemman nukutettavaksi. Lisäksi äippä tiedostaa, että vanhempien stressi (myös se, että isä siellä nukuttaessa stressaa äidin olotilaa ihan huomaamattaan) vaikuttaa lapsenkin mielialaan.
Likka on oikea äidin tyttö eikä isä kelpaisi mihinkään. Päätettin sitten, että isä rupeaa tästä lähtien hoitamaan nukkumaanlaitot ja niin meillä toimitaan nykyäänkin. Ja tuo toimii. Lapselle selitetiin, että isä laittaa illalla nukkumaan ja äiti päivällä päiväunille. Minusta tuo vakiohomma jonka isä hoitaa päivittäin on vain hyväksi lasten isäsuhteelle.
Tällä hetkellä tosin nuorimmainen ramppaa jatkuvasti sängystä pois ja hoidetaan takaisin viennit vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äippä myös vakuuttelee itselleen, ettei lapsella ole mitään hätää ja on lapsen kannalta parasta oppia kummankin vanhemman nukutettavaksi. Lisäksi äippä tiedostaa, että vanhempien stressi (myös se, että isä siellä nukuttaessa stressaa äidin olotilaa ihan huomaamattaan) vaikuttaa lapsenkin mielialaan.
Kiitos, kiitos, av:läiset! Te olette ihania. Voisittekste vielä tulla meille vaikka kahdeksi viikoksi, että mä pääsen tämän hankalimman vaiheen yli? :D
ap
eli yleensä minä laitoin lapsen nukkumaan ekat 2,5 vuotta. Siihen aikoihin huutaminen loppui, ja isäkin sai laittaa nukkumaan. Vieläkin (nyt 3v) haluaa mielummin äidin, jos saa valita (laittamaan sänkyyn, lukemaan sadun ja sellaista. Jää kuitenkin sitten itse nukahtamaan), mutta ei enää huuda tai muuten protestoi.
Se ei oikeastaan tuntunut ongelmalta, joka olisi pitänyt ratkaista. Se on meidän työnjako - isä hoitaa muut iltarutiinit, minä nukkumaan laittamisen. Ja tosiaan, jos olin poissa, niin silloin isä kävi paremman puutteessa. Ja haluaisin myös mainita, että minusta tämä järjestely on oikein toimiva enkä ole nähnyt mitään syytä muuttaa sitä. Ei puolituntia illasta ole mikään uhraus vaan mukava yhdessäolon hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No okei meil lapsi oppinu/osannut aina nukahtaa yksin mutta nykyyän (lapsi 4v.) on ollut jo jokusen vuosi käytössä minä vien sänkyyn peittelen, pusuttelen, toivottelen hyvät yöt sitten isi menee ja toivottelee hyvät yöt.
Tosin jos isä on vaikka nukahtanut ennen lapsen nukkumaan menoa on "suru" kova kun isä ei peittele mutta jos isä töissä asia on okoo joten suosittelen happihyppelyä illasta tai että sinä viet lapsen sänkyyn eka toivotat hyvät yöt ja isi nukuttaa lapsen ja kun on sinun vuoro nukuttaa lapsi isi vie ja sinä nukutat.
tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Mitäs jos tekisitte fiksusti ja jakaisitte nukutusvuoroja useammin? Mieluiten niin, että mies nukuttaa seuraavat kaksi viikkoa putkeen.