Parikymppisen naisen seurustelu nelikymppisen miehen kanssa.

luultavasti jotenkin ihannoi sitä eikä tajua että mies pitää tyttöä vain näyttelyesineenä ja peniksensuurentajana.

tuntemat tapaukset ei ole päättyneet hyvin. Mies on osannut esittää ihanaa ja täydellistä jopa pitkäänkin, mutta loppupeleissä on sitten käyttänyt kuitenkin hyväkseen, eli ollut rahan perässä. Yksikin tyttö jäi karmeisiin velkoihin, kun sinisilmäisesti osti kalliin asunnon miehen kanssa ja parin vuoden päästä mies kyni tuhkatkin pesästä...

Mutta, ei tietysti saisi yleistää..

Lähinnä pitää olla tarkkana, koska nuo tyypit on tosi vakuuttavia!

Ainahan tätä sanotaan, mutta ikä on vain numeroita. Itse ainakin koen oman mieheni kohdalla, että vaikka hän on 17 vuotta vanhempi kuin minä ( ja hänellä myös teini-ikäiset lapset), että hän on ajatusmaailmaltaan mun kanssa samalla aaltopituudella, meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja olemme muutenkin samanlaisia maailmankatsomukseltamme.



Mä arvostan suunnattomasti oman mieheni elämänkokemusta ja tällä hetkellä kun odotan yhteistä lastamme, olen onnellinen että vierelläni on ihminen, jolla on vankka kokemus vauvoista ja lastenhoidosta. Vaikken siis usko, ettenkö itse pärjäisi aivan hyvin.



Joltain osin huomaan omassa miehessäni paljon yhtäläisyyksiä oman isäni kanssa, mutta tästä olen vain tyytyväinen, koska olen aina ollut isän tyttö ja arvostan omaa isääni yli kaiken.



Muutenkin, vaikka meillä on ikäeroa, ei se tee mitään kuilua välillemme, eikä mies todellakaan yritä pätetä millään tasolla kokemuksensa puolesta. Lisäksi mä ajattelen, että tämä ihminen on nähnyt maailmaa, erilaisia suhteita, ja tästä liitosta puuttuu sellainen itsensä etsiminen tai nuorempien parien kokemat ihmissuhdesotkut/ongelmat,sekä ongelmat mitä ihmisen yhtäkkiä "aikuistuessa" tulee vastaan, toiseen voi luottaa ihan varmasti, ja siihen että vierellä on aito oikea ihminen, joka elää elämänsä ehkä parasta aikaa nyt jo myöhemmällä iällä. Sekä tietää varmasti jo mitä elämältänsä haluaa. Minut :)



ja tähän loppuun pitää todeta, että itsellä takana rankka menneisyys, suhdesotkuja sekä pitkiä suhteita, nuorempien, omanikäisten ihmisten kanssa, voitte uskoa, että vanhemman miehen kanssa on vaan niin helppoa olla onnellinen yhdessä. Tietenkin olettaen, ettei kyseessä ole mikään ongelmayksilö ( alkoholisti ym.) vaan ihan tavallinen omalla tavallaan täydellinen mies

Miten koet miehen lapset ja miten onnistut olemaan äitipuolena? Kauanko suhteenne on kestänyt?

Kyselee avausviestin tehnyt 20-v:n äiti.

kuutosen kanssa. Nelosen tekstiä lukiessa.

ukolle mukava, kiinteää lihaa oleva nuori nainen, jolle voi näyttää tyydytyksen saloja ja jonka kanssa voi sängyssä päteä täysillä.

Käyttää paljon suuseksiä, joka taas tytärtäsi vähän hävettää ja miestä kiihottaa entistä enemmän.

Ensisijaisesti mä olen miehen lapsille kaveri, me tullaan toimeen tosi hyvin, tietenkin asiaa edesauttaa se, että lapset on kasvatettu hyvinkäyttäytyviksi urheilijanuorukaisiksi, eli mitään ongelmateinejä ei ole kyseessä. Mutta kyllä meidän suhdetta kuvastaa se, että lapset tulevat monesti meille vain olemaan minunkin seurassa, vaikkei isä olekaan kotona. tai se, että vanhemman lapsen kanssa keskustellaan parisuhdeasioista, jotenkin hän avautuu mulle paljon helpommin kuin omille vanhemmilleen.



Mun puolesta taas lapset saa tulla koska haluaa meille ja olla niin kuin kotonaan, mä nautin siitä kun tähän taloon tulee ääntä ( ja paljon), eikä vielä ole tullut tilannetta, jossa mun pitäis kovin vahvasti käyttää auktoriteettiani heitä kohtaan, toki kun hyvin käyttäytyviä ovat, niin heidän kanssa on helppo olla, jos jotain pyytää niin se tehdään ym.



Me ollaan oltu parisen vuotta yhdessä.Ja asuttu koko aika yhdessä.



ja vielä sille yhdelle kommentoijalle: en etsinyt enkä etsi isähahmoa, sitä varten mulla on omakin isä. kerroin vain, että miehessäni on sellaisia piirteitä, mitä miehissä arvostan.

Ikävä että käsitit väärin.

:=DDD

Kuinka suhteenne alkoi? Olen tuo 20-v tytön äiti ja se asia mikä minua suhteessa häiritsee on se, että yrittääkö mies jotenkin kuitenkin hyötyä tyttäreni nuoruudesta. Oletko sinäkin n. parikymppinen?

jos on hankkinut isäsuhteen eikä parisuhdetta, jos se sopii molemmille?

44-vuotiaaseen mieheen. oli hauskaa sen minkä kesti, erottiin n 6kk päästä. nyt näin ukon ja YÖK!En tajua mitä hänessä näin silloinkaan, nyt hän oli yli 60v vanha kaljuuntunut käppänä.

Itse olen 28-vuotias ja mieheni 45. Eli jo vähän vanhempi kuin parikymppinen "nuori".



Kun me ensimmäisen kerran tavattiin, kiinnitin huomioni ihan samoihin asioihin, mihin nyt yleensäkin ihmiset kiinnittää huomion, ulkonäköön ( oma mieheni on todella "nuorekas", enkä olisi ikinä uskonut häntä niin vanhaksi), mutta myös luonteen avoimmuus, ja se että hän sai minut nauramaan, olimme heti toisillemme "tuttuja" oli erittäin positiivista.

Siitä tapaamisesta lähtien olemme olleet yhdessä, ja alusta asti oli selvää, että meidän ikäerolla tai sillä että olin "nuorikko", ei ollut mitään merkitystä meidän arkielämässä.Pikemminkin haluan tuoda sen näkökulman keskusteluun, että vanhempi mies osaa jo kunnioittaa ja arvostaa omaa rakkaintaan aivan eri tavalla kuin nämä pari-kolmikymppiset "penikat". Monestihan nuoremmilla miehillä on kova tarva päteä, niin työelämässä, harrastuksissa, elämä on kovin hektistä, ja sitä aikaa siihen perisuhteeseen, perheeseen jää kuitenkin kovin vähän, saati että sitä muistettaisi asettaa ensisijalle aina elämässä.



Oman mieheni kanssa elämä on jo seesteisempää, turvallisempaa, ja sanotaanko että turvatumpaa kun mies on jo "rauhoittunut".



Tietenkin ihmiset arvostaa eri asioita, ei tätä varmasti osa osaa edes hyväksyä. Omasta perheestäni haluan sanoa sen verran, että jokainen suvussani on ottanut mieheni vastaan avosydämellä ja aidosti luottaen siihen, että nyt oma tyttö on löytänyt sen, mitä tarvitsikin.



Minusta on ikävää ja ahdasmielistä, jos kaikki vanhemmat miehet luokitellään irstaiksi pervoiksi, jos heillä on nuorempi vaimo.

En kiellä, etteikö sellaisia ihmisiä ole olemassa, mutta ainakaan omani ei ole sellainen, vaan erittäin hyvännäköinen, hyväkuntoinen, katseenkestävä ja hyvä isä tulevalle lapselleni.

Saan siis olla onnellinen.



Eli hieman avoimmuutta peliin, kiitos :)

Sitähän et voi tietää kuinka hyvä hän on. Tuon ikäisten miesten ex-vaimot ovat usein ne hyvin käyttäytyvät urheilijanuorukaiset kasvattaneet.



Mieheni isä otti leskeydyttyään itseään 15v nuoremman vaimon (40v-25v) ja heidän liittonsa oli onnellinen, yhteinen lapsi syntyi kun isä jäi varhaiseläkkeelle ja äiti jatkoi 3kk synnytyksestä töissä. Valitettavasti tyttö jäi isättä jo 7v.

oon ite parikymppinen ja mies nelikymppinen.

Yhteisiä lapsia on 3,miehellä ei lapsia ennestään.

Meillä kaikki tosi hyvin.

tuollaista paria, mutta niiden perusteella mitä tunnen, en ole saanut sellaista kuvaa, että mies on seesteinen, menonsa mennyt vastuullinen perheenisä joka kohtelee puolisoaan kuin kukkaa kämmenellä.



Päinvastoin. Näissä tuntemissani pareissa mies on keskenkasvuinen ja vastuuton, isänä ei erikoinen ja tunne-elämältään teini-ikäisen tasolla eivätkä nämä miehet ilmeisesti käsitä, että nuoruus meni jo. Ja ajan kuluessa kaikki nämä parit tuntuvat päätyvän eroon. Syynä ilmeisesti se, että nainen aikuistuu ja mies jää henkisesti jälkeen, vaikka onkin vaimoaan paljon vanhempi...

taitaa hakea suhteeltaan ennen kaikkea turvallisuutta, jota vanhempi mies ainakin näennäisesti edustaa.



Itselläni oli parikymppisenä suhde yli nelikymppiseen mieheen, ja vaikka mies ensialkuun tuntui kovinkin vakaalta ja turvalliselta, muutaman vuoden kuluttua paljastui miehen epäkypsyys ja kykenemättömyys sitoutua yhteen ihmiseen / suhteeseen. Parikymppinen ei välttämättä näe miehen persoonan kaikkia vivahteita, tai osaa tulkita oikein merkkejä jotka ovat jo suhteen alussa näkyvissä.



Silti nyt jälkikäteen ajattelen että mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua tekemään toisin. Se oli vain käytävä läpi ja opittava kantapään kautta.

Valitettavasti kirjoituksesta paistaa taas tuo epäluuloisuus ja ahdasmielisuus ja ennenkaikkea tietämättömyys. Hyvä isä lapselle-kommenttia käyttävät toki nuoremmankin miehen omaavat odottajat, mutta minulla ainakin on konkreettinen esimerkki siitä omassa elämässäni, mieheni kuitenkin eli lastensa nuoruusvuodet heidän kanssa ja nykyinen suhde heihin kertoo paljon siitä, kuinka onnistunut kasvatuslinja hänellä oli heidän elämässään. Asumme nytkin hyvin lähekkäin ja olemme hyvissä väleissä koko ex-vaimon perheen kanssa. Kyllä se antaa osviittaa tulevaisuuteen ihan riittämiin.