Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloiset: haaveiletko köyhemmästä mutta onnellisemmasa elämästä?
25.03.2010 |
Meillä on kaikki päällisin puolin hyvin. Hyväpalkkaiset akateemiset ammatit molemmilla (bruttotulot yhteensä n. 10.000e/kk), velaton asunto hyvällä aluella Espoossa, lapsi.
Mutta oon niin onneton! Mies tekee tosi pitkää päivää, myös viikonloppuisin. Olen jotenkin kovin yksinäinen. Iltaisin mies jatkaa töitä kotona, minä lyssähdän katsomaan telkkaria, kun lapsi mennyt nukkumaan. Mihin on jääneet maailmaaparantavat keskustelut viinilasin ääressä, kuten 10-15v. sitten?
Koskaan ei tehdä mitään metsäretkiä tms. yhdessä, koska joko mies tekee vkonloppuisin töitä, tai on sitten niin väsynyt, ettei jaksa lähteä meidän kanssa minnekään. Yhdessä ollaan käyty jotain lasten leffaakin katsomassa ehkä yhteensä kaksi kertaa, ja lapsi siis nyt jo 9-vuotias.
Joskus haaveilen, että olisipa vaatimattomammat oltavat, vaikka vuokrakerrostaloasunto ja putkimies aviomiehenä, kunhan vaan elämämme olisi täydempää. :-(
Kommentit (30)
Minulla on kovapalkkainen mies, mutta hän ei uhraa kaikkea aikaansa työlle. Tämä on ollut alusta asti selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin hyvähän teidän olisi alkaa miettiä prioriteettejanne. Tulette hyvin toimeen vähän vähemmälläkin. Sitten on niitäkin ihmisiä, jotka tekevät sitä pitkää päivää pienenkin palkan eteen :(
Ei ylitöitä, vaan tasaisesti molemmilla työaika on 37 tunnin pintaan ja yhteistä aikaa näinollen löytyy.
On meillä tosin reilun pari tonnia pienempi bruttotulo kuin teillä, ehkä tuo ero tulee juuri siitä?
Ei ylitöitä, vaan tasaisesti molemmilla työaika on 37 tunnin pintaan ja yhteistä aikaa näinollen löytyy.
On meillä tosin reilun pari tonnia pienempi bruttotulo kuin teillä, ehkä tuo ero tulee juuri siitä?
siis 37 tuntia viikossa.
kotoa, mutta eipä elämämme tuosta mitenkään kärsi, koska saa vastapainoksi sitten ylimääräisiä lomia ym muita etuisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas täytyy muistaa olla kiitollinen omasta onnestaan. Meillä on samansuuruiset tulot (5300+4900 brutto), muuta tehdään molemmat ihan normityöpäivää. On ihanaa, kun jää aikaa perheelle. Eihän sillä rahalla tosiaan mitää tee, jos ei ole aikaa nauttia elämästään.
Kuten joku jo sanoikin, jossain määrin kyse on myös (arvo)valinnoista. Itse olen vuosien saatossa ja lasten myötä oppinut sanomaan myös "ei" töissä, ja kas kummaa, edelleen olen alallani arvostettu asiantuntija. Mieheni taas vaihtoi työnantajaa, kun edellisessä firmassa meno alkoi olla liian vauhdikasta. Oli tietysti pitkä prosessi (yli vuoden), että löytyi juuri sopiva paikka ja tietysti työpaikan vaihto sisältää riskejäkin, mutta hienosti on kaikki mennyt uudessa paikassa jo kahden vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi mies vielä reissaa paljon työn takia. Ollaan puhuttu, mutta hän vaan pitää tärkeänä, että tekee paljon töitä ja sitten saa paljon rahaa, että voi taas tarjota sitä kautta jotain luksusta perheelleen. Mä en niin kaipais tuota luksusta, vaan yhteistä aikaa, mutta minkäs teet, kun mies on eri mieltä.
kuin hullu työnteko tai sitten älytön köyhäily, ap:n tapauksessa siis.. Köyhyyden romantisointi on typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän rahaam tän onnellisempi tuskin vois olla köyhänäkään : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatimatonta elämää en ottaisi vastaan enkä ainakaan huonotuloista. Olen kyllä onnellinen hyvätuloisenakin ja onnellisempi mitä olisin köyhänä.
kuin hullu työnteko tai sitten älytön köyhäily, ap:n tapauksessa siis.. Köyhyyden romantisointi on typerää.
älytöntä köyhäilyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan kanssa tajunnut millä logiikalla rahan puute lisää onnellisuutta.
Kyllähän ihan tutkimustulokset kertovat siitä, että ihminen on keskimäärin silloin onnellinen kun rahaa on riittävästi käytössä eikä tarvitse penniä venyttää ihan joka asiassa. Useimpia ihmisiä taloudellinen epävarmuus vain stressaa. Hyvän toimeentulon jälkeen ansaitut lisäeurot eivät sitten enää lisää onnellisuutta.
Eikös ap kyse ole siitä, että et ole tyytyväinen omaan elämääsi. Ei siinä rahan määrästä ole kyse. Ala tekemään sellaisia valintoja, jotka lisäävät sinun onnellisuuttasi. Ehkä se leviää myös mieheesi.
on tässä tiettyä hehkua. Sellaista Leevi and the Leavins -tyyppistä köyhälistöromantiikka siitä saako tän kuun laskut maksettua vai pitääkö syödä taas vielä halvemmin ;) Ainakaan ei tule tylsää kun rahan kanssa kamppailee ja haaveilee siitä että pääsisi joskus vielä etelään lomalle.
Haaveilen ainoastaan siitä että saataisiin vielä vähän enemmän rahaa jostain, jotta pystyttäis koko perhe matkustamaan kaukomailla useammin.
Itse teen töitä noin 30 h/viikko ja mies noin 45h/viikko, ollaan molemmat yrittäjiä. Yhteistä aikaa on ihan riittävästi!
ap tarkoittanutkaan, että hän haluaisi heittäytyä kodittomaksi ja leipäjonoon, vaan että ehkä hän haluaisi tienata vaikka tonnin vähemmän sillä seurauksella, että aikaa vastaavasti olisi enemmän. Eihän se tarkoita kuin että pitäisi parit lehtitilaukset keskeyttää, ostaa ehkä merkkivaatteita harvemmin ja uusia auto vain kuuden vuoden välein tai jotain.
Me ollaan keskituloisia ja onnellisia. Itse monesti haaveilen esim. lottovoitosta, että olisi varaa enemmän ostella ja matkustaa. Mutta sitten ajattelen, että tekisikö se meitä onnellisemmiksi kuitenkaan. Iskisikö sitten ahneus ja haluaisikin koko ajan vain enemmän.
Tulemme ihan hyvin toimeen, eikä tarvitse enää nykyään koko ajan laskea rahoja. Rakkaudessa olemme täydelliset toisillemme, on ihanat ja "kiltit" lapset (4kpl). En vaihtaisi elämääni pois :)
Bruttotulot "vain" 3200€+2500€
lähes tonnin enemmän kuin keskituloisilla Maija ja Matti Meikäläisellä (jotka ovat palkkatöissä). Ja kun ottaa huomioon, että olette kaksin (vrt. yhden aikuisen taloudet ja esim. asuntojen neliöhintavuokra suhtessa kokoon) ja molemmat töissä, olette kyllä jo hyvätuloisen puolella.
meillä sama juttu. mies tekee aina vaan töitä. tosin viikonloppuisin vähemmän ja yleensä vasta iltaisin, kun lapset nukkuu.
meidän seksielämä on täysin kuollut. olisin erittäin tyytyväinen vähempään rahaan/autoon/taloon, jos parisuhde kukoistais. nyyh! :((((
pitää osata johonkin itse vetää ne rajat, kuinka paljon työtä tehdään ja pitääkö 24/7 olla käytettävissä. Tai sitten pitää vaihtaa töitä. Arvovalintoja. Keinot kyllä löytyvät, mutta se HALU ratkaisee.
t. hyvätuloinen, jolla on aikaa myös perheelle