Sinä joka et harrasta mitään liikuntaa koskaan
miltä tuntuisi jos puoliso olisi tosi urheilullinen? Siis tyyliin kun itse makaat sohvalla ja katsotte telkkua, puoliso treenaa. Onko helpompaa jos molemmat on enemmän makoilutyyppiä?
Kommentit (4)
Jaa-a, hyvä kysymys. En siihen osaa vastata, kun puolisio ei tässä elämässä tule olemaan suurella todennäköisyydellä.
muut saavat tehdä mitä lystäävät. minä olen minä.
Itse en koskaan käy missään ns. ohjatussa liikunnassa. Enkä liiku sillä mielin, että "nyt harrastan liikuntaa".
Mutta minulla on 5 koiraa ja 4 lasta, joten tottakai tulee liikuttua. Koirien kanssa käyn joka päivä 1-2t lenkin metsässä. Lasten kanssa uimassa, potkimassa palloa, pulkkamäessä jne.
Eli liikun joo, mutten harrasta liikuntaa, ymmärtääköhän kukaan pointtiani :D
Ja olen 156cm /76kg eli ylipainoa on. Silti olen ihan sujut itseni kanssa.
Mies liikkuu paljon, harrastaa siis liikuntaa. Käy pelaamassa sählyä ja lentopalloa, ui pitkiä matkoja, juoksee jne. On normaalipainoinen ja suht lihaksikas.
Olen rakastunut ihmiseen, en kroppaan ja minulle on samantekevää paljonko hän painaa tai miltä näyttää. En edes ajattele asiaa juuri koskaan. Mies tuntuu myös rakastavan minua, juuri tällaisena kuin olen.
Nyt olen raskaana vkolla 12 ja painoa tullut jo muutama kilo. Silti olen joka raskauden aikana jaksanut hyvin loppuun asti huolehtia koirien lenkitykset (toki mieskin välillä ottaa juoksulenkeilleen pari koiraa mukaan)
ja minä en tee mitään urheiluun viittaavaa, ainut liikunta on hyötyliikunta.
En näe tässä mitään ongelmaa - päinvastoin olen iloinen hyväkroppaisesta ja -kuntoisesta miehestä, joka huolehtii itsestään!
Tietysti tunnen aina piston sydämessä, kun lusmuilen tietsikalla tai katson tv:tä karkkipussin kanssa :) (Onnekseni ei ole paino-ongelmia.)
Onneksi ukkokulta ei painosta minua liikkumaan,vaikka ennen lasten syntymää jopa käytiin yhdessä salilla ja lenkillä. Hänellä motivaatio liikkumiseen on säilynyt, minulla ei.