Onko törkeää jos miehen veljeä ei pyydä yhdenkään lapsen kummiksi?
Omat kaksi veljenäni ovat esikoisen ja toisen lapsen kummeja, kolmannen lapsen kummit on sitten vanhempien serkkuja ja nyt mietitään miten toimitaan tämän viimeiseksi jäävän lapsemme kanssa. Pitäisikö pyytää miehen ainoaa veljeä kummiksi vai ei? Taustaa sen verran että eivät juuri ole mieheni kanssa tekemisissä, tämä veli on todella hankala ja riidanhaluinen ihminen ja esimerkiksi minua kohtaan käyttäytyy todella huonosti ja epäkohteliaasti. Miehen äiti on nyt ihan itku silmässä koko ajan jos ei pyydetä häntä kummiksi, on jo väläytellyt kuolema-korttiakin tyyliin "että pitääkö hänen hautaan mennä omatunnollaan se asia ettei omat pojat tule toimeen keskenään"... Hohhoijaa...
Kommentit (8)
Emme tietenkään haluaisi kumpikaan pahoittaa anopin mieltä (hän on todella mukava ihminen) ja nyt mietityttää ehkä lähinnä hänen mielipihansa. Anoppi on muutenkin kovasti murehtinyt sitä ettei hänen poikansa tule oikein toimeen keskenään ja miettii tietysti sitäkin, kun omat veljeni ovat meille ja lapsillemme kovin läheisiä
ap
Meilläkin on 3 lasta ja miehellä 2 siskoa, joista toinen ei ole kenenkään meidän lasten kummi. Meillä on kriteereinä sellaset, että tulevien kummien kanssa ollaan muutenkin luontevasti tekemisissä ja että jaetaan sillä tavalla samat periaatteet, että voisi antaa oman lapsensa kasvatettavaksi heille (siis näinhän ei käy, mutta ajatuksena..) Ja tuo toinen sisko ei täytä kumpaakaan kriteeriä. Me ollaan silti heidän kolmen (3) lapsen kummeja, ilmeisen hyviä lahja-automaatteja..
voitte jättää miehen veljen pyytämättä kummiksi.
Jos kuitenkin haluatte parantaa välejä pyytämällä kummiksi, ottakaa nuorimmalle yksi kummi enemmän kuin muille. Siis sillä oletuksella jo valmiiksi, ettei miehen veli pidä yhteyttä kuitenkaan. Ei jää harmittamaan.
Mulla on ollut koko aikuisikäni kaikenlaista ikävää siskoni kanssa ja välillä ei meinattu mahtua edes joulunviettoon yhtä aikaa vanhemmille. Kun sitten tulin raskaaksi, alkoi asiat pikkuhiljaa sujua paremmin siskon kanssa. Vauvan syntymän aikoihin hänestä oli korvaamaton apu. En ikinä olis uskonut vielä 6 vuotta sitten että pyytäisin häntä lapseni kummiksi, mutta niin vain tein ja välit ovat tuon päätöksen myötä väin lämmenneet ja lähentyneet edelleen. Hän myös todella välittää lapsestani ja minun ja hänen lapsillaan on myös läheiset välit.
Eli miettikää, haluatteko edes välien lähentyvän. Ehkä tämä voisi olla ensimmäinen askel ja kädenojennus siihen suuntaan?
mieheni veljellä kaksi lasta joiden kummit ovat vaimon siskot ja serkkuja. Miehen puolelta ei ole yhtään kummia. Silti kuitenkin odottavat meitä ilmaisiksi lastenhoitajiksi ja kalliiden lahjojen ostajiksi. Itse en olisi kummiksi halunnut, mutta miehen toinen veli kyllä
kolmannen lapsen kummiksi. Ja kummeja on sen verran, ettei haittaa se, että tämä velikummi ei pidä yhteyttä, käy juhlissa, muista kummilastaan jne. Se oli vaan anopille niin tärkeää (enkä jaksanut vääntää ja vääntää), joten päätimme kaikesta huolimatta pyytää "pikkumussukkaa" kummiksi. Ei siitä ole haittaakaan ollut, mitä nyt lapsi alkaa jo kysellä asiasta, vaan eiväthän kaikki muutkaan kummit niin aktiivisia ole.
jonka kanssa kummallakaan ei ole hyviä välejä. En edes siksi että olette sukua.
Meilläkin tulee olemaan ongelma 2:n kummeista. Ykkösellä on ihanat, ja silloin ajatteli että sitten mahdolliselle kakkoselle ne muut ihanat.... mut sitten on just näitä "velvollisuus"-kummeja. Alan tulla siihen tulokseen että kummius on kunniatehtävä, ei itsestäänselvä pesti lähisukulaiselle.
ihmeessä pitäisi pyytää kummiksi?
t. en ole itsekään pyytänyt omaa veljeäni yhdenkään lapseni (joita 4 kpl) kummiksi