Päivät käyvät pitkiksi vuosikkaan kanssa! Mitä tekemistä??

Nostan vain esimmäiseksi ruokailuvälinelokerikon pois, ettei pääse teräviin käsiksi. Sen jälkeen neiti nostelee astian kerrallaan minulle ja laitan sen paikalleen. Muoviastioiden paikat jo tietää ja käy itse pudottmassa ne laatikoihin. Sen jälkeen itse järjestän laatikon kuntoon. Aikaa menee mukavasti. :)



Muutoin neiti touhuaa itsekseen leluilla, isoveljen kanssa riehuu tai nahistelee.. yleensä apt ulkoillaan 9.30-11, mutta tänään sairastetaan ja ollaan sisällä.

Mutta ei ole kavereita, joilla olisi pieniä lapsia, joten päivät menee vauvan kanssa. Aamulla en yleensä jaksa vielä lähteä ulkoilemaan, joten aamupäivän unien jälkeen puolen päivän aikoihin lähdetään ulkoilemaan vauvan ja koiran kanssa noin tunnin lenkille ja loppupäivä ollaan kotona, leikitään ja tehdään ruoka valmiiksi isille.

mitään vinkkejä ap:lle, koska en voi uskoa, että kukaan kutsuu lastaan lehmäksi. Vaikka toisaalta kutsutaanhan niitä apinoiksi ja ties miksi, mutta että vuosikas. Sitä nimitystä käytetään lehmästä, ei lapsesta.



Sitä paitsi oma valintahan se on asua maalla paikassa josta ei bussit kulje ja autoakaan ei ole.

Mä ymmärrän ap:tä ihan täysin. Asun itsekin maalla, ei tosiaan kulje edes bussit eikä ole tuttavia lähistöllä. Auto kyllä on, mutta ei sitä viitsi huristella yli 20 km suuntaansa ihan joka päivä, ehkä kerran tai max. 2 kertaa viikossa, samalla kun käy kaupassa.



Ja täällä kun tuossa lähikaupungissakaan ei ole kotiäitituttavia, joten mitäs siellä lähikaupungissa sitten taas kaksistaan sen lapsen kanssa tekee.. ei mitään. Kesä kun tulee, voi käydä kerran viikossa ehkä torikahvilla ja lapsi saa pomppia pomppulinnassa sen aikaa.



Mulla ei oo ap:lle muita neuvoja, kuin että muista ettet ole ainoa jolla tuollainen tilanne :) Ja lapsi kasvaa... sitten ei enää tuhoa kaikkea ja voi jo oikeasti puuhata jotain mielenkiintoista (molempien mielestä). Tsemppiä :)

että te kaupungeissa ja keskustoissa asuvat osaatte olla onnellisia ystävistä ja leikkipuistoista lähistöllä. Ette arvaakaan millainen rikkaus se on. Töissä ollessa tapasin työkavereita ja ihmisiä päivittäin ja nyt kotona tuli vähän yllätyksenä tämä yksinäisyys. En ole ikinä ennen asunut maalla (automatkan päässä keskustasta). Tästä syystä en varmaan tiennyt sitäkään, että vuosikkaalla viitataan lehmiin :-)

mulla 3 lasta ja olen ollut aina vain 1v kotona,. se riitti.

aina nämä, jotka asuvat kymmenien eri bussilinjojen ääressä ja kuvittelevat, että maallakin, jossa voi olla talot viiden kilometrin välein, kulkee kerran vartissa bussi jokaisen oven edestä ; )



Sanoohan sen jo järkikin ap:n aloituksen jälkeen, ettei siellä kuljeta julkisilla mihinkään.

Mä vietän aika usein aikaa vanhempieni luona just korvessa, ja ihmettelen vilpittömästi miten äidit siellä (jos siellä on pienten lasten äitejä) saa aikansa kulumaan. Minnekään ei voi noin vain piipahtaa, äitikerhoja tai leikkipuistoja ei ole, se kaksi kilometriä pyörätietä mitä löytyy, on niin luminen ettei lapsi voi kävellä siinä, pihassa on vaan muutama neliö aurattua tilaa ja muualla hankea...tämä on aika tylsää elämää, kun ulkoilu on hankalaa ja ainoa paikka missä olla on sisällä.



Me ei lapsen kanssa oikeastaan juuri mitään näin talvella tehdäkään. Luetaan paljon kirjoja, mä teen kästiöitä ja koetan keksi lapselle jotain tekemistä sen puitteissa. Mut aika nopeasti on aina päästävä kaupunkiin tai mä en voi hyvin.



Mut jos mä olisin sä, laittaisin nettiin reilusti ilmoituksen, että onko alueella muita pienten lasten äitejä. Tee uusi sähköpostiosoite tätä varten ja tee sinne sähköpostilista, niin voitte sitä kautta tutustella. Ihan yhtä yksinäisiä ne muutkin äidit on. Sit voisit kysellä vapaata tilaa seurakunnilta, kunnalta tai työväentalolta ym. perhekerhon pitopaikaksi ja alkaa vetää kerhoa. Aivan 100%:sen varmasti saat siihen jonkinlaisen alkuavustuksen jolla ostaa kahvipaketin ja parit lelut, kun teet kunnon hakemuksen vaikkapa maa-ja kotitalousnaisille, kunnalle ja suurin piirtein kaikkiin seuroihin ja yhdistyksiin mitä alueella on. Vanhempieni kylällä toimi aikanaan äitipiiri paikallisen metsästysseuran alaisena joten mikään ei ole mahdotonta.



Tällä tavalla sä saisit aikaan just sellaista toimintaa kuin kaipaat ja voit nähdä muita äitejä. Vaikka sulla ei ole autoa, jollakulla muulla varmasti on, ja hän voi napata sut kyytiin jos on tarvis, kunhan ensin tutustutte.