Miksi amerikkalaisille "tekopirteys" on niin tärkeää?
Jäin tätä miettimään kun luin juttua navigaattoriäänistä. Suomessa halutaan, että autonavigaattorin spiikkeri on asiallinen ja neutraali, kun amerikkalaisilla se on korostetun pirteä ja iloinen.
Aikanaan työryhmässäni oli eräs amerikkalainen kolmikymppinen mies ja oli välillä aika väsyttävää, kun hänen mielestään olisi aina pitänyt hymyillä kaikissa tilanteissa vaikka hampaat irveessä. Jos hetkenkin oli naama peruslukemilla, hän oli heti kysymässä, että onko jotain vialla. (Ja työmme ei edes ollut mitään asiakaspalvelua, vaan tutkimustyötä yliopistolla.)
Tuo hymyilykulttuuri tuntuu suomalaisnäkökulmasta jotenkin kovin teennäiseltä, koko ajan pitäisi olla rooli päällä.
Kommentit (21)
Ihmiset ovat kautta aikojen tulleet jenkkeihin etsimään jotain parempaa, joten tappion tai kurjuuden myöntäminen ei varmasti ole koskaan ollut järin trendikästä.
Joo ei saa näyttää, jos jotain vialla. Pohjanmaalaisilla sama homma eli kaikki on niin p...n hyvin ulkoisesti, vaikka mitä pahaa olisi todellisuudessa tapahtunut.
Pitää näyttää menestyneeltä ja hyvinvoivalta tilanteessa kuin tilanteessa?
Ehkei sattumaa ;)
Joo ei saa näyttää, jos jotain vialla. Pohjanmaalaisilla sama homma eli kaikki on niin p...n hyvin ulkoisesti, vaikka mitä pahaa olisi todellisuudessa tapahtunut.
jos kaikki hymyilevät koko ajan. Ei tarvitse pysähtyä koskaan vakavien asioiden äärelle kun kukaan ei surujaan paljasta. Tavallaan hyvin itsekäs kulttuuri.
Ehkei sattumaa ;)
Joo ei saa näyttää, jos jotain vialla. Pohjanmaalaisilla sama homma eli kaikki on niin p...n hyvin ulkoisesti, vaikka mitä pahaa olisi todellisuudessa tapahtunut.
Ei haluta näyttää kuinka surkeasti asiat on.
jos kaikki hymyilevät koko ajan. Ei tarvitse pysähtyä koskaan vakavien asioiden äärelle kun kukaan ei surujaan paljasta. Tavallaan hyvin itsekäs kulttuuri.
Minä minä ja minä. Vakavia ollaan vaikka mikä olisi, ei osata sanoa kiitos ja hymyillä samaan aikaan.
Kuuntelin kerran, kun amerikkalainen näyttelijä luki Dostojevskiä. Se "peppy style" oli kyllä mahdollisimman kaukana sisällöstä.
jos kaikki hymyilevät koko ajan. Ei tarvitse pysähtyä koskaan vakavien asioiden äärelle kun kukaan ei surujaan paljasta. Tavallaan hyvin itsekäs kulttuuri.
sijoittaen kaiken omaisuutesi matkalippuun, tuottaaksesi suvullesi kunniaa ja rikkautta, sekä tarjotaksesi lapsillesi jotain, mistä muut ovat vain unelmoineet, et varmaankaan olisi kovin heppoisesti näyttämässä, että mikään ei mennyt niinkuin piti, huonosti on asiat ja nälkää nähdään.
Sama ajatus on kulkenut sukupolvelta toiselle ja näin se vaan on, että siitä on tullut olennainen osa amerikkalaista tapaa olla ja elää. Vaikeuksia ei saa näyttää muille, lapset, hymyilkää!
ja täytyy sanoa, että itseenikin on tarttunut tämä iloisuus ja ystävällisyys. Itsekin ajattelin aiemmin amerikkalaisten olevan tekopirteitä ja hymyilevän jatkuvasti tekohymyjä, mutta itse asiassa amerikkalaiset ovat paljon iloisempia kuin suomalaiset.
Ja miksipä ei? Kyllä minäkin olen mieluummin kotiäitinä, kun on iso talo isolla puutarhalla ja uima-altaalla, 2 tila-autoa, maailman mukavimmat lapset, upea luonto ja ihana mies. Miksipä ei hymyilyttäisi? Ja siis täkäkläisessä mittakaavassa en todellakaan ole mikään rikas, lähes kaikilla yli 25-vuotialla on ainakin täällä meidän kaupungissa oma omakotitalo ja 1-2 autoa.
Nimim. pääkaupunkiseudulta kaupungin vuokra-asunnosta maailmalle ponnistanut...
jos kaikki hymyilevät koko ajan. Ei tarvitse pysähtyä koskaan vakavien asioiden äärelle kun kukaan ei surujaan paljasta. Tavallaan hyvin itsekäs kulttuuri.
sijoittaen kaiken omaisuutesi matkalippuun, tuottaaksesi suvullesi kunniaa ja rikkautta, sekä tarjotaksesi lapsillesi jotain, mistä muut ovat vain unelmoineet, et varmaankaan olisi kovin heppoisesti näyttämässä, että mikään ei mennyt niinkuin piti, huonosti on asiat ja nälkää nähdään.
Sama ajatus on kulkenut sukupolvelta toiselle ja näin se vaan on, että siitä on tullut olennainen osa amerikkalaista tapaa olla ja elää. Vaikeuksia ei saa näyttää muille, lapset, hymyilkää!
ettei se ihan järkevää ja tervettäkään aina ole.
Vaikkei alunperin hymyilyttäisikään. Tutkittu juttu.
ja täytyy sanoa, että itseenikin on tarttunut tämä iloisuus ja ystävällisyys. Itsekin ajattelin aiemmin amerikkalaisten olevan tekopirteitä ja hymyilevän jatkuvasti tekohymyjä, mutta itse asiassa amerikkalaiset ovat paljon iloisempia kuin suomalaiset. Ja miksipä ei? Kyllä minäkin olen mieluummin kotiäitinä, kun on iso talo isolla puutarhalla ja uima-altaalla, 2 tila-autoa, maailman mukavimmat lapset, upea luonto ja ihana mies. Miksipä ei hymyilyttäisi? Ja siis täkäkläisessä mittakaavassa en todellakaan ole mikään rikas, lähes kaikilla yli 25-vuotialla on ainakin täällä meidän kaupungissa oma omakotitalo ja 1-2 autoa. Nimim. pääkaupunkiseudulta kaupungin vuokra-asunnosta maailmalle ponnistanut...
virheettömäksi oiottu ja hohtavaksi valkaistu hammasrivi. Jos näin ei ole, sosioekonominen asemasi on selvästi aika huono ja sinusta tehdään tietyt johtopäätökset.
kokoajan, mista sellainen vaarinkasitys on syntynyt? Ei ainakaan paljosta matkustelusta talla mantereella.
Tervehdittaessa kylla hymyillaan, se tulee automaattisesti.
Ei kai toi ihan pidä paikkaansa. Kuten ei sekään että kaikilla siellä menisi hyvin.
ja täytyy sanoa, että itseenikin on tarttunut tämä iloisuus ja ystävällisyys. Itsekin ajattelin aiemmin amerikkalaisten olevan tekopirteitä ja hymyilevän jatkuvasti tekohymyjä, mutta itse asiassa amerikkalaiset ovat paljon iloisempia kuin suomalaiset. Ja miksipä ei? Kyllä minäkin olen mieluummin kotiäitinä, kun on iso talo isolla puutarhalla ja uima-altaalla, 2 tila-autoa, maailman mukavimmat lapset, upea luonto ja ihana mies. Miksipä ei hymyilyttäisi? Ja siis täkäkläisessä mittakaavassa en todellakaan ole mikään rikas, lähes kaikilla yli 25-vuotialla on ainakin täällä meidän kaupungissa oma omakotitalo ja 1-2 autoa. Nimim. pääkaupunkiseudulta kaupungin vuokra-asunnosta maailmalle ponnistanut...
Vaikkei alunperin hymyilyttäisikään. Tutkittu juttu.
ja täytyy sanoa, että itseenikin on tarttunut tämä iloisuus ja ystävällisyys. Itsekin ajattelin aiemmin amerikkalaisten olevan tekopirteitä ja hymyilevän jatkuvasti tekohymyjä, mutta itse asiassa amerikkalaiset ovat paljon iloisempia kuin suomalaiset. Ja miksipä ei? Kyllä minäkin olen mieluummin kotiäitinä, kun on iso talo isolla puutarhalla ja uima-altaalla, 2 tila-autoa, maailman mukavimmat lapset, upea luonto ja ihana mies. Miksipä ei hymyilyttäisi? Ja siis täkäkläisessä mittakaavassa en todellakaan ole mikään rikas, lähes kaikilla yli 25-vuotialla on ainakin täällä meidän kaupungissa oma omakotitalo ja 1-2 autoa. Nimim. pääkaupunkiseudulta kaupungin vuokra-asunnosta maailmalle ponnistanut...
jos ei oikeasti hymyilytä yhtään.
Itse en siihen pysty.
tunnista toiseen.
Tama "ainainen hymyily" on vahan samaa kuin jos mina alkaisin opettamaan suomalaisuutta amerikkalaisille nayttamalla Turhapuro elokuvia.
on vastaava kuin ketjussa jo kerran esitettykin, eli jos hetkeksikin unohtuu omiin ajatuksiinsa ja suu on normaaliasennossa, joku tulee välittömästi kysymään What's wrong?
Mietin sitäkin, mikä olisi oikea vastaus what's wrong -kysymykseen eli onko se vähän kuin How are you, johon ei koskaan pidä vastata mitään negatiivista. Eli onko tarkoitus kertoa, mikä mättää, jos sattuisi olemaan niin, että joku asia oikeasti mättääkin.
Tuntemillani amerikkalaisilla ei tod. ole automaattisesti kahta autoa ja taloa +25 vuoden iässä. Yleensä tuossa vaiheessa lainaa on niskassa opinnoista 200 000-40 0000 dollaria. Muutamalla paremman perheen vesalla ei edes ollut sairasvakuutusta ennenkuin saivat sen työnsä puolesta (ilmeisesti isi ei ostanut vakuutusta aikuiselle lapselleen). Toinen olisi tarvinnut terapiaa aikaisemmin, mutta olisi tullut hyvin kalliiksi ilman vakuutuksia.
Työttöminä asuivat vanhempiensa tuttujen luona kun ei ollut varaa minkäänlaiseen asuntoon työtä etsiessä.
Samoin kuin meidät suomalaiset on tälläisiksi kasvatettu.