Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki eivät löydä puolisoa? Ystäväni on kaunis,
22.03.2010 |
sanavalmis, koulutettu ja sosiaalinen nainen, mutta on elänyt koko elämänsä ilman vakituista kumppania. Hän olisi halunnut kyllä löytää miehen, mutta niin vain ei ole käynyt. Miksi niin moni on yksin, vastoin tahtoaan?
Kommentit (37)
En usko noihin ylimielisyys- tai nirsous-juttuihin. Siis jos normaalissa määrin liikkuu eli on mahdollisuus tavata ihmisiä.
Mulla oli kans sellainen ystävä, ja löysi hän kyllä miehenkin mutta vasta 35-vuotiaana. Itse hän nautti kuitenkin elämästään eikä keskittynyt pelkästään sinkkuuttaan suremaan vaikka kovasti miestä sydämessään kaipasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minunkin on ollut vaikea löytää miestä, yleensä se menee juuri niin, että ne joista itse on kiinnostunut, haluvat vain seksisuhteen, ja ne joista ei ole kiinnostunut, haluavat myös muuta.
Ja monet noista minunkin lukioaikojeni hottiksista on lasten ja työnteon myötä lävähtänyt sen verran, ettei niitä voi enää sijoittaa kategoriaan "parhaat".
Etsit toisin sanoen miestä itsellesi hieman lapsellisin kriteerein: sinuun vetoavat miehet ovat komeita, ulkonäköpainotteisia ja pinnallisia ihmisiä. Me, joilla on se työnteon ja lastensaannin myötä hieman kimmoisuuttaan ja lihaksiaan menettänyt kullannuppu kotisohvallamme, annamme usein eri asioille arvoa, ehkä pitkäaikaisten arjen kokemustenkin myötä.
Minä ainakin olen ehtinyt ymmärtää jo sen, että ulkonäkö on aika mitätön (ja muuttuva) osa hyvässä elämänkumppanissa. Sisin ratkaisee.
Jos minun pitäisi löytää uusi mies itselleni, juoksisin varmaan karkuun superkomeita ja mahtavassa timmissä olevia miehiä. Heidän ulkoinen olemuksensa kun kertoisi jo sen, että he rakastavat eniten itseään ja omia harrastuksiaan, eivätkä välttämättä ole halukkaita luopumaan vapaudestaan saatika heittäytymään perheenisän rooliin.
jos ihmisen määrittelee tuollaisilla asioilla kuten koulutus, sosiaalisuus jne. Loppujen lopuksi ainoa mikä merkkaa on ihmsten väliset kemiat, niin typerältä kuin se kuulostaakin.
Pitää olla avarakatseisempi, se oikea voi löytyä ihan toisenlaisten ihmisten joukosta kuin mitä etsii.
Ehkä tällaisilla määreillä itseään ja kumppaniehdokkaitaan arvottava tyyppi kertookin itsestään yhden tärkeän ominaisuuden, ja se on pinnallisuus.
Etsit toisin sanoen miestä itsellesi hieman lapsellisin kriteerein: sinuun vetoavat miehet ovat komeita, ulkonäköpainotteisia ja pinnallisia ihmisiä. Me, joilla on se työnteon ja lastensaannin myötä hieman kimmoisuuttaan ja lihaksiaan menettänyt kullannuppu kotisohvallamme, annamme usein eri asioille arvoa, ehkä pitkäaikaisten arjen kokemustenkin myötä.
Minä ainakin olen ehtinyt ymmärtää jo sen, että ulkonäkö on aika mitätön (ja muuttuva) osa hyvässä elämänkumppanissa. Sisin ratkaisee.
ne mun ihastukset ole olleet mitään superkomeita eikä huipputimmejä, yksikin ei harrastanut mitään liikuntaa tai muutenkaan juuri mitään. Mun kuitenkin tarttee viehättyä siitä miehen ulkonäöstä, ja se on monesti aika persoonallinen, mutta ei se ulkonäkö tietenkään riitä, jos mies on minusta luonteeltaan vastenmielinen. Eli en mielestäni ole mitenkään lapsellinen. Mutta joo, en ole koskaan ihastunut runsaasti ylipainoisiin tai itseni pituisiin (160 cm) miehiin, joten lienen sitten pinnallinen.
Mutta mun käsittääkseni ne on juuri ne tavallisen näköiset harmaat perheenisät, jotka on innokkaimmin pettämässä vaimoaan jollain firman reissulla.
ne mun ihastukset ole olleet mitään superkomeita eikä huipputimmejä, yksikin ei harrastanut mitään liikuntaa tai muutenkaan juuri mitään. Mun kuitenkin tarttee viehättyä siitä miehen ulkonäöstä, ja se on monesti aika persoonallinen, mutta ei se ulkonäkö tietenkään riitä, jos mies on minusta luonteeltaan vastenmielinen. Eli en mielestäni ole mitenkään lapsellinen. Mutta joo, en ole koskaan ihastunut runsaasti ylipainoisiin tai itseni pituisiin (160 cm) miehiin, joten lienen sitten pinnallinen.
Mutta mun käsittääkseni ne on juuri ne tavallisen näköiset harmaat perheenisät, jotka on innokkaimmin pettämässä vaimoaan jollain firman reissulla.
kun se pettää kaikkein innokkaimmin? Eli meillä onkin kaikilla asiat yhtä perseellään kuin sinulla. Meidän, jo aiemmin vakiintuneiden miehet pettää, ne lukioaikojen nyt jo kulahtaneet hottikset? :D
En osaa kyllä auttaa sinua, taitaa olla niin, että sinä jäät yksin, me muut olemme petoksen kohteina vaikka luulimme olevamme onnellisia ja löytäneemme hyvän, ja kaikilla on asiat huonosti. Surkeaa kerta kaikkiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Mä oon luonteeltani avoin, iloinen, sosiaaliset taidot omaava ja saan kehuja ulkonäöstäni mutta kukaan ei halua seurustella kanssani. En etsi liian hyvänäköisiä miehiä, mutta en nyt minkään juoponkaan tai liian vanhan miehen kanssa alkaisi. Ei vaan löydy vaikka synkkaisi.
Hän haluaa puolison, johon on rakastunut ja joka on rakastunut häneen sekä joka on muutenkin sopiva hänelle, eikä ole sellaista löytänyt?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep! Olen 45 vuotias. Olen mukava, sivistynyt, hyvissä töissä, hoikka ja harrastan urheilua säännöllisesti. Elämäntapani on terveelliset. Olen hyvä kokki ja koti-ihminen. Tähän saakka miehet joita olen tapaillut ikähaarukassa 40-55 v. Ovat kaikki kyllä kehuneet luonnettani ja ulkonäköä, mutta joko etsineet pelkkää seksiä, tai kevyt suhteita, tai niillä on jokin ongelma elämässään esim alko, osa paljastunut varatuksi, osa sitoutumiskammoisia.
En halua tyhmää miestä. En halua sovinistia. En halua epäsiistiä miestä. En pettäjää. En pillunvonkaajia. En naisvihamielistä. En sosiaalisesti estoista.
Miehen pitää olla mukava ja fiksu. Siisti. Asiansa hoitava. Tasa-arvoinen. Vapaa riippuvuuksista. Kypsä henkisesti. Viriili.
En ole näin toisella kierroksella vielä tämmöisten haluamaani mieheen törmännyt.
Viimeisin tapaus oli ruma ja minua 11 vuotta vanhempi mies, joka kuolasi nuoria naisia ja oli sitoutumiskammoinen... puhui että naisilla on ns viimeinen käyttöpäivä nelikymppisenä vaikka itse oli jo vaari!
Että sellaista.
Sanavalmis = rasittava valittaja. Ei sellaista kukaan kauaa jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en löytänyt miestä, nyt ikää jo 45. Olin nuorena aika kaunis ja sain paljon huomiota miehiltä, selvästi kiinnostun seksuaalisessa mielessä. Kuitenkin sitten kun miehet paremmin tutustui minuun, ei vaan kiinnostanut enää.
Minun tapauksessani johtuu käsittääkseni ensisijaisesti siitä että olen introvertti ja tosikko, ehkä vähän asperger-piirteinenkin. Minulle on suoraan mies sanonut jättäessään ettei ole koskaan tavannut yhtä tylsää ihmistä. Erään toisen mielestä huippuälykkyyteni oli ongelma, mutta jos olisin sosiaalisempi ja huumorintajuisempi, en usko että tuo asia olisi häntä haitannut.
Eräälläkin tiedän olevan niin suuret vaatimukset siipan suhteen. Suoraan sanottuna diiva ja toinen ei saisi tehdä mitään ilman suostumusta.
Suhteet loppuu lyhyeen, jos uusi tulokas haluaa lähteä urheilemaan kaverin kanssa ( jonka kanssa on urheillut ennen suhdettakin), kieltävä vastaus tulee, koska pitäisi mennä palvomaan tätä diivaa. Ja siitä jo tulee suuri riita.
Tottakai saa ystävilleen käännettyä asian niin, että uudessa siipassa on vikaa ja ystävät harmittelevat miten tunteeton tämä uusi tulokas on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä se, että on kaksi pitkää koipea ja kulkuset välissä. Kyllä siellä korvien välissäkin pitää olla substanssia.
Sanavalmis ja koulutettu? Voin jo kuvitella, millaista elämä sen kanssa tulisi olemaan. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan helvetillisen vaikeaa mutta yrittäminen kannnatta -35-vuotiaana löysin lopultakin kumppanini ja vielä timderistä!!
Etenkin viimeiset 10v olivat ihan kamalaa aikaa kun kaikki muut menivät naimisiin ja saivat lapsia ym. Mutta hyvää kannatti odottaa: me tapasimme vasta vanhoilla päivillämme ja tunsimme jo itsemme ja tarpeemme niin hyvin, että nyt 5v myöhemmin menee edelleen yhtä ihanasti kuin 1.yhteisellä viikolla ja ne nuorina naimisiin menneet kaverit eroilevat ympärillä.
Se on ihan mieletön lahja elämässä jos löytää oman sielunkumppanin. Kannattaa etsiä, vaikka sitten ne helvetillisen yksinäiset 15 vuotta.
Faith kirjoitti:
Hän haluaa puolison, johon on rakastunut ja joka on rakastunut häneen sekä joka on muutenkin sopiva hänelle, eikä ole sellaista löytänyt?
Ei muuten ole helppoa, ainakaan sellaiselle joka ihastuu harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan helvetillisen vaikeaa mutta yrittäminen kannnatta -35-vuotiaana löysin lopultakin kumppanini ja vielä timderistä!!
Etenkin viimeiset 10v olivat ihan kamalaa aikaa kun kaikki muut menivät naimisiin ja saivat lapsia ym. Mutta hyvää kannatti odottaa: me tapasimme vasta vanhoilla päivillämme ja tunsimme jo itsemme ja tarpeemme niin hyvin, että nyt 5v myöhemmin menee edelleen yhtä ihanasti kuin 1.yhteisellä viikolla ja ne nuorina naimisiin menneet kaverit eroilevat ympärillä.
Se on ihan mieletön lahja elämässä jos löytää oman sielunkumppanin. Kannattaa etsiä, vaikka sitten ne helvetillisen yksinäiset 15 vuotta.
Ihailen sitä miten olet jaksanut puskea eteenpäin. Itse tinder-deittailin vuoden enkä enää jaksanut vaan luovutin.
-yksinäinen
ap