Miksi suhtaudun pessimistisesti siihen, että raskaus menisi hyvin?

Tosin mullä siihen vaikuttaa se että vuosi sitten raskaus keskeytettiin melkein puolivälissä.



Nyt näinä päivinä pitäisi tulla tulokset lapsvedestä ja ihan sikana jännitän saanko kirjeen vai romahtaako maailmani puhelinsoittoon. Sitten pitää vielä jännittää rakenneultra. Ja siltikin tuntuu että elävää lasta en ainakaan saa.

Tosin mullä siihen vaikuttaa se että vuosi sitten raskaus keskeytettiin melkein puolivälissä.

Nyt näinä päivinä pitäisi tulla tulokset lapsvedestä ja ihan sikana jännitän saanko kirjeen vai romahtaako maailmani puhelinsoittoon. Sitten pitää vielä jännittää rakenneultra. Ja siltikin tuntuu että elävää lasta en ainakaan saa.

Mulla ei ole takana keskenmenoja tai muita keskeytyneitä raskauksia. Raskaaksi tuleminen oli kuitenkin vaikeaa, vaikkemme loppujen lopuksi hoidoissa käyneetkään.

Harmittaa, kun en osaa nauttia. Tänään on neuvola ja taas pelottaa...

ap

Tsemppiä ap, hyvin se menee! Kuinka pitkällä olet?

Tsemppiä ap, hyvin se menee! Kuinka pitkällä olet?

Mutta ois niin kiva joskus uskoa, että kaikki sujuu hyvin! Olen hiukan alle puolenvälin.

ap

on raskaudesta oikeastaan päinvastainen kokemus. Vaikka oli yksi km takana, en osannut pelätä seuraavassa raskaudessa, vaan jotenkin tuntui, että kaikki menee hyvin. Mutta... Sitä synnytyksen jälkeistä aikaa kyllä odotin samanlaisin tuntein kuin sinä elät raskauttasi. Eli olin varma, että kaikki menee vauvan kanssa tosi hankalaksi, tulee koliikit ja kaikki mahdollinen. Olin lähes varma että miehen kanssa eroamme, kun elämä menee niin raskaaksi. Toisin kävi, kaksi lasta synnytetty ja heidän kanssaan on kaikki mennyt kuin elkuvissa. Ei mitään ongelmaa, ihan normaalia vauva-arkea, ihanaa sellaista. Isompi muksu jo kohta aloittaa koulun ja pienempi on enää vain vähän aikaa "vauva". Luulen, että oli tavallaan hyvä elää pahimmat skenaariot etukäteen, koska nyt pikkujutut ei tunnu missään, kaikki on positiivista yllätystä :-)

Tsemppiä raskauteesi, olen varma että tuo on ihan normaalia äidiksi kasvamista ja valmistelee teitä tulevaan. Kunhan et anna peloille liikaa valtaa vaan hyväksyt ne osana raskauttasi!

riskien kartoitusta. Nykyään raskaudenkin pitäisi olla jotain elämysmatkailua jossa tuleva äiti on vaan onnellinen koko ajan ja luottaa iloisen optimistisesti tulevaisuuteen. Toi vaan ei ole kovin realistista; jollekin ne sairaat tai vammautuneet lapsetkin syntyy, jotkut saa raskausmyrkytyksen tai sairastuu muuten jne. Ja kaikki on ihan tavallisia äitejä. Ennen raskaudesta ei sentään puhuttu kuin jostain hassusta pikku projektista, vaan siihen liittyvät riskit ja vaivat sai tunnustaa.



On aivan normaalia ja hyväksikin tiedostaa noi riskit ja pelot, varsinkin kun raskaana on herkkä muutenkin. Niitten ei vaan saa antaa kasvaa niin suuriksi että haittaavat elämää. Minulla tuo vaihe meni ohi puolivälin jälkeen - ja sitten sairastuinkin, lapsi lakkasi liikkumasta ja hetken pelättiin että lapsikin on sairastunut. Ei onneksi ollut ja minäkin lopulta toivuin. Raskausajan kolme viimeistä kuukautta oli kuitenkin elämäni raskainta aikaa, pelkästi itseni ja ennen kaikkea lapsen puolesta.



Mä suosittelen että otat vaan päivän kerrallaan.Lakkaat nyt ainakin siitä stressaamasta että stressaat. ;) Kyl se siitä.