Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla vertaamatta itseään paremmin menestyviin?
21.03.2010 |
Mulla on siis ongelmana se, että vertaan jotenkin automaattisesti itseäni paremmin menestyneisiin ja sitten joko masennun tai tulen kateelliseksi. Ja tämä siis nimenomaan ammatillisissa asioissa, ei esimerkiksi perheasioita koskien.
Hassua on vielä se, että monien muiden mielestä olen varmaan hyvinkin pärjäävä ja menestynyt. Tykkään työstäni ja olen pärjännyt opinnoissani aikoinani erinomaisen hyvin. Silti kirpaisee, kun huomaa samanikäisiä, jotka ovat "päässeet pidemmälle". En silti halua väheksyä heidän saavutuksiaan, vaan pikemminkin ihailla. Miten oppisin olemaan tyytyväinen myös omaan paikkaani?
Kommentit (9)
kateelliset on yleensä niitä jotka ei viitsi tehdä mitään asioiden eteen. Kuvittelevat kaiken tulleen toisille ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta vertailu ja nauti siitä mitä sinulla on. Itse olen menestynyt ammatillisesti surkeasti hyvästä koulutuksesta huolimatta.
Olen panostanut perheeseen, hyviin ystäviin ja harrastuksiin.
Joidenkin entisten kollegoiden miestä olen varmasti luuseri, mutta itse olen onnellinen. Ja se on tärkeintä.
Kun katse nostetaan pois päivittäisistä pintatapahtumista niin hiljentyessä alkavat todellisemmat arvot voittaa alaa. Silloin arvon tunne syntyy sisältä, eti ulkopuolelta.
no tiettyyn kunnianhimoon ja kilpailuhenkisyyteen kuuluu kyllä se, että vertaa missä muut menee. Sen jälkeen on sitten arvokeskustelun paikka, että haluaako tehdä muutoksia ja edetä nopeammin.
Johtajapaikoillehan ei pelkästään pyydetä, kyllä niihin pitää olla itsellä pyrkyäkin.
Kun katse nostetaan pois päivittäisistä pintatapahtumista niin hiljentyessä alkavat todellisemmat arvot voittaa alaa. Silloin arvon tunne syntyy sisältä, eti ulkopuolelta.
t. "Menestyjä" joka juuri on hyppäämässä pois oravanpyörästä. Se kaikkein paras tyydytys tulee kuitenkin ihan jostain muualta kuin ulkoisesta menestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kans ymmärrä miestäni (joka tienaa 5000e/kk), joka aina vertaa VAIN niihin, jotka tienaa ja menestyy paremmin. Puolet tuttavapiiristä on kuitenkin huonompiakin. Ärsyttää todella, kun mikään ei riitä, aina pitäisi olla niin kuin "se ja se".
Itse taas vertaan niihin joilla menee paljon huonommin ja olen ihan tyytyväinen. Toki ihailen niitä naistuttujani, joilla on oma menestyvä yritys, mutta tiedän ettei minusta olisi sellaiseen, joten olen tyytyväinen näin.
Kokeilepa huviksesi: ota tavoite vaikka juoksun, uinnin tai jonkun muun lajin suhteen (vaikka puolimaraton tai 2km yhteen menoon uintia tms.) ja ala treenata päämäärätietoisesti. Tai aloita vaikka soittoharrastus ja tähtää uuden soittimen hyvään hallintaan kahdessa vuodessa.
Saat harrastuksestasi mielihyvää sekä etenkin liikunnasta hyvinvointia, ja tavoitteesi ja kehittymisen halu antavat sinulle muuta ajateltavaa.
Ihmiset, joilla on omia kiinnostuksen kohteita ja jotka liikkuvat riittävästi, eivät ehdi eivätkä viitsi murehtia tai kadehtia vaan nauttivat elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jokkut jaksaa tehdä elämästään ehdoitahdoin noin VAIKEAA?
Kun ei ole mitään syytä?
Jos sää ny vaan lopettasit laakista ja nauttisit siitä mitä olet, mitä teet ja myönnät että olet kateellinen toisille: TUNTEET ON JUMALAUTA SALLITTUJA!
Mutta mää olenki onnellinen tehdastyöläine. Onko se susta säälittävää?
koska musta on kiinni tuurista ja ambitioista kiinni että "menestyy". siis kuvittelen menestyneeksi henkilöä jolla komea titteli ja vakanssi ylemmissä portaissa.
Mulla on kyllä komea titteli, ja ihan lastuna laineilla tähän olen ajautunut ilman mitään panostusta. kunnianhimoa ei mulla tähän ole ollut yhtään, mutta tehdään nyt että jotain työtä olis.
ja toinen tapa edetä on seurustella oikeiden ihmisten kanssa ja markkinoida itseään sopivasti, jo nimi nousee esiin kun sopivaa tyyppiä tarvitaan.Eli kunnianhimoisesti ja tavoitehakuisesti edetä tiettyihin asemiin.
Kumpikaan noista ei ole musta oikea tapa edetä mihinkään (vaan tiukka asiantuntemus ja tietämyksensä avulla eteneminen), niin en siksi osaa kadehtiakaan "menestyneitä".