Erikoinen uusperheongelma
Miehelläni on kaksi lasta, tulen toimeen heidän kanssa, mutta en missään nimessä rakasta. Enemmän tällä hetkellä ärsyttävät kun aiheuttavat mielihyvää, mutta toki en lapsille sitä näytä, vaan kohtelen heitä hyvin. Toinen lapsista näyttää hyvin paljon äidiltään ja toinen isältään. Sinänsä jännä, että juuri tämä isältä näyttävä lapsi ärsyttää minua enemmän, erityisesti ulkonäöllisesti! Mietin tätä asiaa itsekseni mutta en pääse puusta pitkälle, pidän enemmän sen lapsen ulkonäöstä kuka näyttää enemmän äidiltään :-D Hänen luonteensakin on mukavampi.
Nyt mies haluaisi minun kanssani yhteistä lasta. Minä en, sillä en halua ottaa sitä riskiä että yhteinen lapsemme näyttäisi juuri tältä "ärsyttävämmältä" sisarukseltaan, sillä hänessä näkyy isänsä geenit eniten.
Olen mä kans outo, ihan tosi :-D
Kommentit (8)
No ei mua se haittaa että se on pannut exäänsä ja 100 muuta naista ennen mua :-D En mä mitään poikaa itselleni haluaisikaan :-D
sääliksi käy lapsia. älkää lisää hankkiko.
Itse olen avioerolapsi ja todella paljon isäni näköinen. Olen usein miettinyt miten se on vaikuttanyt äitiini eron jälkeen, saati sitten isäpuoleeni .... Velipuoleni on ihan eri näköinen :)
Ei minusta kypsymätöntä eikä pinnallista. Ihminen vaan on tämmönen. Nämä jotka eivät itse uusperheessä elä tai joudu huolehtimaan "toisten kakaroista" eivät sitä tajua.
Mikä on lasten sukupuoli? Onko tyttöä vai poikaa? Liittyisikö siihen?
Miehelläni on ex-liitosta kaksi lasta, nyt molemmat teinejä.
Yritin kovasti luoda jonkinlaista suhdetta lapsiin mutta ei onnistunut eikä vika todellakaan ole minun. Siitä voidaan kiittää heidän äitiään joka tahollaan teki tehokasta myyrnätyötä saaden peinet lapset minua vastaan. Se on joo oma tarinansa.
Mutta ei toisen lapsia tarvitse rakastaa. Kunhan nyt jotenkin tulee toimeen ja pystyy samassa huoneessa olemaan.
Jos ajatus yhteisestä lapsesta just tuon miehen kanssa (luonne ja ulkonäkö) ei viehätä, ei kannata tehdä ja kannattaisi miettiä koko suhdetta muutenkin.
jos vielä hankitte yhteisiä lapsia. Älkää siis hankkiko.
aatteinesi, mutta loppujen lopuksi se sun ja miehesi yhteinen lapsi olisi kuitenkin ihan eri suhteen "tuote" - vaikka olisi kuinka miehesi "ärsyttävän" lapsen kopio.
Tietysti voit miettiä, onks se niin, että sun miehen ärsyttävät piirteet on vain turvallisempi nähdä siinä lapsessa?
Mun mies on kärsimätön ja jonkin verran impulsiivinen. Koska hän on aikuinen, hänessä ne piirteet näkyy energisyytenä ja hyvänä aloitekykynä. Itseään patistamalla hän saa myös jatkettua aloitettamiaan tylsiäkin hommia loppuun. Lisäksi hän on päättäväinen ja menee vaikka läpi harmaan kiven.
Hänen poikansa on kuitenkin lapsi - eli nuo piirteet tarkoittavat usein arjen kahnauksia. (Päättäväisyys = sääntöjen uhmaaminen, jatkuva kokeilu, kekseliäisyys; impulsiivisuus = uusia temppuja eikä mieti ennen niihin ryhtymistä; kärsimätön = vaikea viedä tylsää hommaa loppuun).
Ajan myötä on kuitenkin ollut hieno huomata, että poika on oppinut pikku hiljaa käyttämään noita piirteitä myös hyödylliseen toimintaan. Toisaalta on myös arvokasta saada niin läheltä seurata "isän lapsen" kasvua - samoja kahnauksia kun on sitten ainakin jossain määrin odotettavissa sen yhteisen kanssa, mikäli luonne on samanlainen. Siis sitä voi olla ymmärtäväisempi, kun on saman nähnyt jo kerran. Kun miehen lapsi on jo saanut olla tienraivaajana.
ärsyttää sen takia, että muistuttaa sinua siitä, että hän on pannut exäänsä :P