mitä ajattelet ihmisestä joka haluaa synnyttää kotona?
mä en ajattele muuta ku tyhmä mikä tyhmä, en jaksaisi edes alkaa juttelemaan siitä koska oltaisi niin eri aaltopituudella.
Kommentit (56)
JOS tarvittaessa sairaalaan pääsee nopeati. Esim. meiltä keskussairaalaan max 15min matka, eli voisin jopa harkita. Mutta en jos asuisin kauempana...
ja sen on Suomen mittakaavassa aika keskimääräinen tai jopa lyhyt. Silti en IKIMAAILMASSA ottaisi riskiä.
mutta jos mä olisin synnyttänyt kotona, mulla ei todennäköisesti olisi yhtään elävää lasta..
Jos lapsia vielä tulee niin ehdottomasti synnytän sairaalassa. Vaadin kaikki mahdolliset piuhat ja vempleet kiinni, jotka seuraa vauvan vointia.
JOS tarvittaessa sairaalaan pääsee nopeati. Esim. meiltä keskussairaalaan max 15min matka, eli voisin jopa harkita. Mutta en jos asuisin kauempana...
Jos ilmenee hätäsektion tarve niin 15 minuuttia on liian pitkä aika...
Mua ei oikeastaan paljoa hetkauta mitä kukakin haluaa. Luulen että huolimatta mun pehmeistä lastenhoitoarvoista en oikein löytäisi yhteistä keskustelupohjaa kotisynnytäjän kanssa.
Eikä hyvin menneet aiemmat synnytykset kerro totuutta tulevasta, mä olisin jäänyt kuopuksen jälkeen saunaan. Pulessa tunnissa syntynyt 3,5litran verenhukka kiinnijääneestä istukasta olisi ollut mun kohtalo.
ja olla valmistautunut siihen ettei kaikkea voi ennakoida. Vähimmäisvaatimukset olis, että on varauduttu kaikin mahdollisin tavoin, kokenut kotisynnytyksiä hoitava kätilö tukena, valmius lähteä sairaalaan heti ja sairaala vieressä. Raskaus ja mahdolliset aiemmat synnytykset sujuneet ilman vaikeuksia.
Mutta kaikesta tästä huolimatta synnytyksessä voi tapahtua jotain mitä ei voi ennakoida ja vauvan vointi voi huonontua niin, että viivyttely esim. sairaalaan siirtymisessä käy kohtalokkaaksi. Vauvan synnyttyä ensiapumahdollisuudet kotona on rajalliset.
Vaikka koti ympäristönä on synnyttäjälle tuttu ja vähentää stressiä, niin riskit on suuremmat kuin sairaalaympäristössä. Pitäisin näitä riskejä vielä suurempina meillä kuin esim. Hollannissa, jossa kätilöt ovat kokeneita ja kotisynnytyksistä on pitkä kokemus. Meillä lapsikuolleisuus on vähentynyt, kun synnytykset on siirretty sairaaloihin, mutta aikoinaan kun kokeneet kätilöt hoitivat synnytyksiä esim. maaseudulla niin niistäkin tietysti valtaosa päättyi onnellisesti (vaikka äiti-lapsikuolleisuus oli suurempi kuin nykyään).
Lapsiahan syntyy myös suunnittelemattomasti esim. kotiin tai autoon ja nopeassa yllättävässä synnytyksessä kaikki voi käydä hyvinkin, mutta ei pidä tuudittautua siihen että aina käy niin.
Myös polikliinisessa synnytyksessä on etunsa ja riskinsä, nekin pitäisi todella tietää, esim. osata tarkkailla vauvan väriä ja tilaa mm. bilirubiiniarvojen ja mahdollisten sydänvikojen ym. varalta. Nämähän ei välttämättä näy ensimmäisen eikä toisenkaan vuorokauden aikana.
Koska pitäähän sitä ymmärtää että synnytyksessä voi sattua ihan mitä vain.
Minullakin hyvä esimerkki. Ilman sairaalassa oloa, meillä ei olisi kuopusta. Napanuora 2 kertaa hyvin tiukasti kaulan ympärillä. Synnytyksestä suoraan happikaappiin. Tätä en olisi halunnut kotona kokea.
Eihän siinä jos asuu ihan sairaalan naapurissa. Lyhyt matka toiseen rakennukseen. Mutta jos asuu kaukana sairaalasta niin.... (vrt. marimma)
Mitä on elintärkeät mittaukset synnytyksen jälkeen? Ja meinaatko tosiaan, että kotisynnytyksessä ei seurata koko ajan lapsen vointia? Eikä ainakaan äidin letkuissa olo millään lailla synnytystä ja lasen hyvinvointia edistä, päinvastoin. Moni kotona synnyttäjä antaa lapselleen huomattavasti paremmat eväät elämään kuin kaikki mahdolliset mömmöt itseensä ja vauvaansa tumppaava pelkurimamma.
Niin, että on pelkurimamma, jos haluaa saattaa lapsensa mahdollisimman turvallisesti maailmaan? Puudutukset oikein käytettynä vain nopeuttavat synnytystä toisin kuin te luontovauhkoajat tunnutte uskovan...
Se että synnyttää sairaalassa ei tarkoita sitä että heti olisi letkuissa ja mömmöjä nappailemassa.. Ja jos on tarvetta letkuille ja mömmöille niin kyllä ne edistää synnytystä ja lapsen hyvinvointia paljonkin.
Luepas nyt ensin edes muutama tutkimus niistä puudutteista, ennen kuin alat selostamaan. ALoita vaikka niistä, joissa kerrotaan toimenpidekierteestä, johon usein joudutaan epuduraalin kanssa, eli epiduraali--> oksitosiinitippa--> eppari--> imukuppi--> sektiokaan ei ole harvinaista. Ainakin huomattavasti yleisempää epiduraalisynnytyksissä kuin ilman epiduraalia.
M äolen kyllä synnyttänyt sairaalassa, luomuna kyllä, ja kotiutunut mahdollisimman nopeasti. Mua vaan vituttaa tällainen keskustelun taso, jossa ihmiset nostaa itseään toisten yläpuolelle, ja on niin tietävinään kaikesta kaiken, ja niin olevinaan upeita ja täydellisiä ja lapsiaan enemmän muita rakastavia. Tosiasia on se, että sairaalassa on ihan samalla lailla riskejä synnytyksessä kuin kotona. Ne riskit vaan ovat erilaisia. Mutta se, että menee sairaalaan on "oikein", ja silloin ei pidä itse kantaa mitään vastuuta riskeistä, toisin kuin kotisynnyttäjä, joka sitten on vastuussa ihan ja kaikesta.
JOS tarvittaessa sairaalaan pääsee nopeati. Esim. meiltä keskussairaalaan max 15min matka, eli voisin jopa harkita. Mutta en jos asuisin kauempana...
Jos ilmenee hätäsektion tarve niin 15 minuuttia on liian pitkä aika...
Sairaalassa on kaikki salit varattuna? Mitäs jos synnyttää pienessä sairaalassa viikonloppuna? Ymmärrätkö millään, että sairaalassakaan ei aina pystytä takaamaan lasta pihalle mahasta viidessätoista minuutissa?
itse en kyllä uskaltaisi, enkä haluaisi kotona synnyttää, kun kerran on mahdollisuus tehdä se sairaalassa, turvallisemmassa ympäristössä.
Minulla toinen ja kolmas synnytys oli sellaisia, että olisi helposti hoitunutkin kotona. Ei kivunlievitystä, ja muutenkin meni oikein sujuvasti. Mutta, en koskaan olisi uskaltanut, enkä halunnut kokeilla kotona synnyttämistä, koska tiedän, että aina asiat ei mene niin hyvin.
Jos olisin esikoista synnyttänyt kotona, oltaisiin suurella todennäköisyydellä kumpikin kuoltu. Vauvalla laski sydänäänet yhtäkkiä, ja lääkäri sai tehdä ihan kunnon työn imukupin kanssa, vaikka minä ponnistin sen minkä pystyin, ja kaksi kätilöä suunnilleen makasi mahan päällä..
Vauva kiidätettiin heti hoitoon..
Niin, enpä ottaisi riskiä, mutta jos joku haluaa niin tehdä, niin mikäpäs minä olen sitä arvostelemaan.
että hullu kun ottaa riskin omasta tai vauvan kuolemasta, yllättävät hätätilanteet saadaan sairaalassa hoidettua paljon nopeammin- aikaa ei mene siihen, että äiti tuodaan sairaalaan. Lisäksi kivut..synnytys ilman puudutteita..mulla ei kipujen takia edennyt synnytys pitkään aikaan juurikaan ennen puudutteita. Oksensin enkä pystynyt liikkumaan. Ensimmäistä lasta odottavalla ei välttämättä ole realistista kuvaa synnytyskivuista, jotkut kai luulee että kivut voi aina hoitaa luomumenetelmin....
Ennen aikaan ja vielä nykyäänkin suuressa osassa maailmaan "luonnollisiin kotisynnytyksiin" kuoli ja kuolee valtava määrä äitejä ja lapsia, jotka eivät vähemmän luonnollisissa sairaalasynnytyksissä kuolisi. Lisäksi monet äidit ja lapset vammautuvat pysyvästi.
Sairaalassa on kaikki salit varattuna? Mitäs jos synnyttää pienessä sairaalassa viikonloppuna? Ymmärrätkö millään, että sairaalassakaan ei aina pystytä takaamaan lasta pihalle mahasta viidessätoista minuutissa?
Pitäisikö tuon tiedon jotenkin vakuuttaa kotisynnytysten puolesta? Miten?
ja kyse ei ole mistään pikkusairaalasta vaan isosta keskussairaalasta!
ihan tiedoksi. Ääritapauksessa keskeytetään jokin vähemmän kiireellinen leikkaus, mutta siihen harvemmin on tarvetta. Sektiopäätöksen jälkeen kätilöt kärräävät juoksujalkaa suoraan leikkaussaliin. Ei kotisynnytyksessä voi päästä vastaavaan nopeuteen. Pelkkä ambulanssin odottaminen vie jo aikaa.
Tyhmä siksi ettei ymmärrä riskejä ja itsekkyyttä ei tarvitse edes selittää.
Suurin osa synnytyksistä menee varmasti hyvin, mutta totuus on, että joskus ilmenee hyvin äkillisiä komplikaatioita joko synnytyksen aikana tai sen jälkeen, lapselle tai synnyttäjälle. Ajattelisin, että henkilö, joka tällaisesta tiedosta huolimatta valitsee kotisynnytyksen sairaalasynnytyksen sijasta, on hieman naiivi tai elämääkokematon. Luottaa siihen, että "ei se voi käydä minulle", vaikka kyllä se voi.
Miksi olla synnyttämättä sairaalassa, kun kerran voi? Olemme etuoikeutettuja, kun meillä on tämä mahdollisuus. Suurin osa maailman naisista joutuu edelleen synnyttämään kotona, koska vaihtoehtoja ei ole.