Help!1kk ikäinen vauvani ei huoli pulloa!

kokeillut hörpyttämistä tai pehmeänokkaista nokkamukia?

En "joudu". Tykkään olla vauvan kanssa. Et taida itse oikein ymmärtää nyt mistä on kyse. Mut hyvää jatkoa. Jatkan elämääni täällä ja siks toiseks myös jatkan eläämäni edelleen kuin ennenkin. Vaikka olisinkin jonkun mielestä itsekäs. AP

Kyllä sä niihin harrastuksiin ehdit muutaman kuukaudenkin päästä. Mä en ymmärrä näitä nykyajan vanhempia, kun ensin hankitaan vauva, ja sitten on kova kiire päästä eroon pienestä ihmisen alusta.

Ja hieman kun vauva kasvaa, niin ei se sitä tissiä joka minuutti tarvitse.

Olisin päässyt heti sairaalasta kotiduttuani pääsemään menojani jos olisin halunnut.Oman sairauteni vuoksi en voinut imettää 1kk kauempaa ja näin ollen lapsi oppi pienestä pitäen pullolle.



Meillä jaetaan vanhemmuus suhkot tasapuolisesti, toki siis minä olen lasten kanssa enemmän, koska mies tekee 3-vuorotyötä. Minulla itselläni ei vain ole ollut tarvetta lähteä mihinkään omiin menoihin.Ei se vauva-aika niin kovin pitkä ole.



Ymmärrän toki, että sillon tällön otetaan sitä omaa aikaa..mutta vauvasi on vasta kuukauden ikäinen.

En "joudu". Tykkään olla vauvan kanssa. Et taida itse oikein ymmärtää nyt mistä on kyse. Mut hyvää jatkoa. Jatkan elämääni täällä ja siks toiseks myös jatkan eläämäni edelleen kuin ennenkin. Vaikka olisinkin jonkun mielestä itsekäs. AP

Ihan hyväntahtoisesti voin kertoa, että ei tule onnistumaan:)

Isä voi vauvaa hörpyttää pienestä mukista kun olet poissa. Hankalaa ensi alkuun mutta ainakin saa maitoa menemään. Samoin, kun itse et ole paikalla, saattaa vauva pullon hyväksyäkkin.



Ja kyllä äidillä on oikeus viettää myös omaa aikaa, sitä on parempi äitikin kun saa vähän tuulettua välillä. Ja en tarkoita nyt mitään kännäämistä vaan vaikka kaupassa tai salilla käyntiä jne.

perustellut, miksi et voisi olla heti syötettyäsi pois kotoa omilla menoillasi? Meillä molemmat vanhemmat ovat hoitaneet alusta asti yhtä lailla lapsia (3kpl), koska meillä myös yhteinen yrityskin. Mutta kyllä se nyt oli selvä juttu, että minä syötän vauvan niin kauan kuin tarvis ja ihan hyvin pääsin menemään omille asioilleni jne. Melkeinpä voin sanoa, että mieheni hoitaa nykyään heitä enemmän kuin minä juuri tästä työstä johtuen.



Tuntuu, että sinulla ap on itselläsi vähän vaikea jäädä kotiin, kun mies pääsee vapaasti menemään ja pelko siitä, että niin se tulee olemaan 2v päästäkin? Onneksi jotkut saavat sellaiset miehet, jotka ymmärtävät perheen arvon ja pitävät tasapuolisesti huolta lapsista, ilman että heidän pitää niitä pulloilla ruokkia.

jatkaa elämääni kuin ennenkin. Kuten tossa aikaisemmin sanoinkin, ei tämä ole ensimmäinen lapsi. Ja ei todellakaan ole pelkoa mistään että olisin 2 v. päästä tilanteessa etten pääsis menemään,luitko ketjua alusta? On muitakin lapsia, eikä koskaan ole tarvinnu tapella omasta ajasta. Kannattaa lukee aina kaikki edelliset viestit ennen ku aukoo päätään. -AP

eikä tarkoitus ollut aukoa päätä, mutta en vieläkään ymmärrä, miksi et voi mennä syöttöjen välillä viettämään omaa aikaasi? Ja ymmärsin jo aikaisemmin, että lapsia on kaksi - mitä sitten? Ja hienoa, ettet ole tarvinnut tapella aikaisemminkaan omasta ajasta, mutta miksi sitä omaa aikaa ei voi viettää syöttöjen välillä? Laita kuulokkeet korville ja mene makuuhuoneeseen omaan rauhaan kuuntelemaan vaikka musiikkia tai sinne jonkun ehdottamalle lenkille metsään. Noilla keinoilla sitä muutkin ottavat omaa aikaa itselleen, ilman että imetys täytyy lopettaa.



Vielä viimeinen kysymys: miksi teit lapsen?

säälin lapsiasia, jos niitä ihan oikeasti sinulla on.

tiivistit hienosti koko ketjun viestiisi ;)

Sitä että laitat asiat nyt paikoilleen. Sulla on maksimissan 5kk edessä niin, että et juurikaan mihinkään pääse, todennäköisemmin 1-2kk, kunnes syöttövälit pitenee. Tuolloin 6kk kohdalla lapsi viimeistään alkaa syödä sen verran kiinteitä, ja hörpätä juomaa muualtakin kuin tissistä, että pääset mihin haluat.

Muista ap kostaa sille.



Ihan oikeasti ap on naurettavin pelle mitä tiedän. en usko hetkeäkään että ap: lla on enempää lapsia. JOs on niin enpä ole yhtä surkeaa äidinkuvatusta nähnyt, ettei muka oikeasti olisi silmät sen enempää auenneet, että tajuaisi miten lyhyt aika se on, kun vauva on riippuvainen äidistä.

Meidänkään tyttö ei huolinut pulloa ensimmäisinä 4kk aikana.

Sitten kuin taikaiskusta neiti kelpuutti pullon ja jopa pitää sitä itse paikoillaan.

Tutti ei ole kelvannut koskaan.

Yht'äkkisellä innolla voi olla syynä minun hienot huijausyritykseni...

Kun imetin vauvaa, niin kesken imemisen sujautinkin rintakumin paikalleen ennenkuin pieni ehti sitä tajutakaan. Muutaman kerran hän hyljeksi sitä, mutta sitkeä muutaman illan treenaus palkittiin.

Eli pehmeä lasku tissi-kumi-tuttipullo.

Meillä oli kokeiltu jo jos jonkinmoiset pullot.

Oli pyöreää tuttiosaa, litteää, silikonista, luonnonkumista, ym...

Parhaiten se onnistui sellaisella mam-pullolla, jossa on pehmeä tuttiosa ykkösvirtauksella ja irrotettava pohjaosa.

Kokeile erilaisia ja myös sitä rintakumia.

Tsemppiä!

t: 5kk tytön äippä jolla on myös oma elämä

En ole vihainen, saati katkera. Lapsia on enemmän kuin kaksi. Ne jotka ottavat asian sillä tavalla, että olisin vihainen voisivat perustella hieman? Onko se vihaisuutta jos haluaa omaa aikaa? Ei minusta. Eikä se tee huonoa äitiä jos ei ole lapsessa kiinni 24h vrk. Mutta tää palsta tuntuu olevan täynnä näitä äitejä, jotka pitävät lapsia tekosyynä omalle laiskuudelleen. Ei ole aikaa harrastaa mitään ja sitte toisessa ketjussa valitetaan kuinka mies menee vieraisiin koska itse on lihonnut yms. Mä en vaan ymmärrä teidän ajatusmaailmaa. Tai ylipäänsä sellaista ajtusmaailmaa, että äiti olisi jotenkin enemmän vastuussa lapsista niinku täällä valitettavasti hyvin usein saa sellaisen kuvan. _AP

harva pystyy vauvaa ottaan mukaan esim. omiin lääkärireissuihin tai muihin että on se ihan kiva jos vauva sen verran pulloa huolii. Meidän rintaruokituille vauveleille on kelvanneet ainoastaan Aventin pullot ja tutit. Ovat rinnan muotoisia ja siks varmaan suostuneet niistä imemään. Kannattaa varmaan kokeilla niitä. Ja periaatteessahan äiti saisi olla vauvastaan erossa niin monta tuntia kuin vauva on kuukautta vanha. ELi kuukauden ikäisestä yhden tunnin ja 2kk ikäisestä kaks tuntia jne.. Mutta jokainen kait tekee omat ratkaisunsa. Pääasia että vauvalla on tuttu ja vastuuntuntoinen hoitaja aina.

joku kodinhoitaja autteleen, kun sul on niiiiiin rankkaa, kun oot niin kiinni vauvassa. Ammattilaisena varmaan osaa opettaa vauvan pullolle, joten pääset harrastuksiin ja tekemään vaikka jonkun pikkumatkan.

jos äiti haluaa käydä vaikkapa jumpassa 1h kerta viikkoon tai mennä ruokakauppaan ilman vauvaa. Ensimmäinen 6kk pitäisi ilmeisesti äidin olla vaan kotona, tai ei olisi pitänyt lapsia hankkia ollenkaan. Huh.



Mulla on kolmas vauva nyt menossa joten jotain luulen tietäväni äitiydestä. Tähän asti paras päätös on ollut opettaa vauva myös pullolle ja korvikkeelle, jotta pääsen omiin menoihini. Vauva oppi pullolle 2kk iässä, sitkeästi vaan tarjosin pulloa. Ja kun olin pois vauvan luota ja nälkä tuli pienelle, oli hän ottanut isältään pullosta korviketta.



Olen tarjonnut pulloa itsekin vauvalle sen jälkeen kun hän sen huoli, ihan siitä syystä ettei yhtäkkiä hylkää pulloa. Tällä hetkellä vauveli saa pullosta ehkä 2x viikossa, toisen kerran mun antamana ja toisen kerran isänsä antamana. Ja on kyllä aivan huippu juttu! Se henkinen vapaus, kun ei tartte kaupassa kytätä kelloa ja tietää että voi jonnekin mennä ilman vauvaa, on ehdottomasti parasta tässä hommassa.



Nyt kaikille haukkujille tiedoksi: mun omat menot on olleet juuri noi kauppareissut, lenkit ja jumpat. Nämäkö kaikki mun olisi pitänyt jättää vauvan takia? Osaako joku sanoa mitä traumoja tästä vauvalleni on tullut? Kun kerta raukka parka omistaa itsekkään äidin, ja joutuu olemaan muutaman kerran viikossa tunnin tai kaksi isänsä kanssa kahdestaan kotona (plus tietenkin isommat sisarukset). Voi voi.

kohdusta.

Tottunut äidin sykkeeseen, lämpöön, hengitykseen ja ääneen. Tissi on luonnollinen ruokintatapa ja vasta noin pienen vauvan kanssa olisi hyvä pesiä ekat pari kuukautta.

Minusta se on itsekästä että heti pitää juosta jokapaikassa hakemassa mahdolliset pöpöt.

Itseasiassa ajattelin tossa parin kk. päästä tehdä pienen viikonloppumatkan ystävän kanssa. Rankkaa ei ole jos vastuu jaetaan. Sillon sitä ihminen jaksaakin paremmin. Tän olen tajunnut jo 16 vuotta sitten kun ensimmäinen lapsi syntyi. Eipä ole tarvinnut ikinä valittaa omaa jaksamistaan sillä siitähän tässä ei ole kyse. Vaan ihan pelkästään siitä tasa-arvosta puolisoiden välillä. T:AP