Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muilla temperamentiltaan haastavia lapsia?
20.03.2010 |
Olen pian nelivuotiaan, uskomattoman haastavan poikalapsen äiti. Voimat ja keinot tuntuvat usein olevan lopussa tuon pikkumiehen kanssa. Hänen kanssaan arki on haasteellista, sillä kaikki tunteet ovat valtavia. Jos hän suuttuu, on surullinen tai iloinen, sen kuulee koko maailma. Hän on hyvin huomiohakuinen ja aktiivinen, hänen kanssaan pitäisi koko ajan askarrella, piirtää, muovailla jne. Kun paikalla on muita lapsia, pikkuveli tai kavereita, saan olla koko ajan varpaisillani ja vahtimassa, että poikani ei vie tavaroita muilta kädestä tai satuta. Jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa, esim. leikki ei etene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu silmittömästi ja tönäisee tai lyö aivan varmasti. Sitten pyydetään anteeksi ja yritetään jatkaa leikkejä. Kerhossa, jossa hän käy yksin, ja perhepäivähoitajalla, jossa hän käy kerran viikossa, ei ole havaittu mitään erityisiä ongelmia, mikä on mielestäni uskomatonta. Kun menen hakemaan häntä kerhosta, ja lapset jatkavat leikkejään ulkona, alkaa heti tapahtua, ja saan taas olla komentamassa poikaani. Varmaankin se vaikuttaa, että äiti tulee paikalle. Poikani on riehuva, fyysisesti jatkuvaa kosketusta, esim. tönimistä hakeva, nopea, liikunnallinen, vaativa. Kotona hän hakee huomiota tekemällä kielletyiksi tietämiään asioita, esim. repii lakanoita sängystä tai juoksee kissan perässä. Olen loputtomassa erotuomarin ja jäähyjen jakajan työssä.
Meillä on käytössä jäähynurkka, sinne joutuu kolmeksi minuutiksi, jos satuttaa pikkuveljeä (monta kertaa päivässä), ja poikaa joutuu siellä pitämään väkisin, muuten hän karkaa. Meillä on myös magneettitaulu, johon kerätään magneetteja hyvästä käytöksestä eli jos auttaa, leikkii nätisti muiden kanssa, kerää leluja, tottelee tmv., saa magneetin. Jos satuttaa, ei tottele tmv. menettää magneetin. Kun magneetteja on kymmenen, tehdään jotain kivaa kahdestaan äidin kanssa. Viime kerrasta on kolme kuukautta aikaa, vaikka yritän ihan jokaisen hyvän käytöksen huomioida magneetilla ja siitä kiittää. Joka päivä halin, pörrötän tukkaa ja kerron, että rakastan häntä, että hän on kiva. Ja hän on valtavan rakas, vaikka arki on näin vaikeaa.
Olen itse kasvatusalalla, ja lastentarhanopettajaystävältäni olen kysellyt vinkkejä, hänen mielestään toimintatapamme ovat hyviä. Pojalla on myös parivuotias, helppo ja ihana pikkuveli, joka hieman paikkaa uskoani siihen, että ongelmat eivät voi johtua pelkästään siitä, että olisin kelvoton kasvattaja.
Kadehdin äitejä, joilla on helpot ja sopeutuvat lapset. Voimat ovat vähissä. Yritän pysyä rauhallisena, määrätietoisena aikuisena, mutta välillä olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että taannun kolmevuotiaan tasolle ja huudan, että hän on tyhmä enkä jaksa häntä. Sitten pyydän anteeksi. Omaa aikaa ja akkujen latausta yksin ja miehen kanssa kahdestaan yritän järjestää pari kertaa viikossa.
Onko kohtalotovereita? Vertaistuki ja kokemukset toimivista menettelytavoista samankaltaisten lasten kanssa olisivat tervetulleita. Kiitos, että sain purkaa tämän kaiken mielestäni.
Kommentit (28)
mutta ihana kuulla, ettemme ole ainoita maailmassa! Meillä on kaksi tempperamenttista poikaa ja välissä yksi rauhallinen tyttö, jota kiusaavat, jos eivät kahestaan tappele... Hulluksi meinaa tulla! Päiväkoti oli pelastus! Tarpeeksi tekemistä ja ulkoilua yms. Eivätkä lapset ole päiviä yhdessä. Nyt lapset sairaana ja tää on ihan hirveetä kotona! Kyllä kadehdin helppojen lasten vanhempia! Ja meillä pojat ovat vielä vähäunisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään hymyilyttää, kun pojan kanssa leivoimme kaikessa rauhassa muffinsseja. Pikkuveli meni yökylään isovanhemmille, ja nyt jaan positiivista huomiota oikein urakalla tälle haastavalle pikkumiehelle.
Voimia teille kaikille haastavien lasten vahemmille, ja tosiaan, jos joku haluaa kirjoitella sähköpostia tai mesettää, niin osoitteeni löytyy tästä ketjusta.
Ap
Kiitos vaan "kannustavasta" kommentista. Kerho on 2,5 h kahtena päivänä viikossa, ehkäpä lapsi tsemppaa sen ajan ja kotona tai äidin läsnä ollessa uskaltaa näyttää tunteensa. Jos minä olen täysin kelvoton kasvattaja, niin miksi pikkuveli käyttäytyy mallikelpoisesti? Ongelmallinen poikani oli todella hankala samanikäisenä kuin pikkuveli on nyt.
Ap
on tyttö myöskin vaativa. Esikoinen on rauhallinen ja tottelevainen ja tämä nuorempi täynnä tulta ja tappuraa. juuri aloitin ketjun, jossa kyselin vinkkejä 2v. ojentamiseen... Vinkkejä en osaa antaa muuta kun, että täällä on kohtalotoveri. Ja tämä 2v. tyttökin on todella vieraskorea ja kukaan ei edes suunnilleen usko, että osaa kiukuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaukselta. Ainakin samanlaisia oireita, ja lähipiirissä näitä on diagnosoitu..
Eri lapsille toimii erilaiset kasvatusmetodit, niinkuin varmasti hyvin tiedät. Ja lapset ovat luonteiltaan erilaisia.
Jatka samaa kasvatustyyliä esikoisen kanssa, mutta tarkastele tyyliäsi kuopusta kohtaan.
Suosittelen maalaisjärjen käyttöä, kaikkea ei opi kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin, että meillä on samanlainen tilanne. Lapsia on kolme ja kohta syntyy neljäs. Kaikki ovat tavallaan temppereamenttisia, mutta tämä kakkonen on aivan omaa luokkaansa. Olen myös itsekin ammattikasvattaja ja tehnyt töitä hyvin vaativien lasten kanssa, eikä ihan heti sormi mene suuhun. Mutta kun tätä on jatkunut kohta neljä vuotta alkaa olla vitsit vähissä. Kuvaavinta on, että hänen kanssaan saa olla jatkuvasti varpasillaan, kun mitä tahansa voi tapahtua.
Hyvää asiassa on se, että hän on mennyt eteenpäin koko ajan, ei lyö tai kiusaa toisten lapsia, saa pelkästään kehuja kerhosta ja se, että, kun asiat sujuvat hän on mitä hurmaavin pikkupoika. Se, että tilanne on monin verroin helpompi kuin esimerkiksi vuosi saati kaksi sitten antaa itselle toivoa ja jaksamista. Vaikka täytyy myöntää, että jaksaminen on ollut koetuksella välillä. Ja toisaalta nykyään takapakit otan aikaisempaa raskaammin, koska hänellä alkaa olla jo ikää ja en jaksaisi millään palata kehityksessä yhtään taaksepäin.
Uskon, että rakkaudella ja johdonmukaisuudella on päästy tähän ja uskon, että monella sisaruksella on myös oma kasvattava vaikutuksensa. Voisin kirjoittaa sinulle esseen aiheesta, mutta tämä lähinnä siksi, että tiedät, että meitä kohtalotovereita on. Tuollaiset "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" voi jättää omaan arvoonsa.
ADHD- diagnoosin pitää olla suositus kolmelta taholta. Ei riitä se, että lapsi hankala kotona, ongelmat pitää näkyä myös hoitopaikassa sekä lääkärissä.
Näin ainakin helsingissä.
T:6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä on hulinaa ja leikkikavereita. Kotona ei äiti millään voi jaksaa koko ajan järjestää tekemistä.
Ja äidistä ei siis tosiaan ole kyse,miten joku voi edes ehdottaa. On helppoja lapsia ja vaativia lapsia,miksi tämä ei mene ihmisille kaaliin!!!
Musta sekin on kummallista ettei äidit voi uskoa että jos toinen on helppo, se toinen ei olekaan.,ei siinä ole mitään ihmettelemistä!
ja vieraissa ja yleensä myös hoidossa nämä vaikeammat lapset yleensä käyttäytyvät hyvin,koska ovat kuitenkin fiksuja! jotkut kyllä hankalia hoidossakin ja kiusaavat siellä sitten...
tsemppiä!hae apua muilta,jos et itse pärjää!
psykologille,neuvolaan perhekeskustelu yms.
paljon toimintaa lapselle ja liikunnallisia leikkejä!
Täytti juuri 7v ja täytyy myöntää, että välillä olen "pimahtanut" enkä todellakaan ole jaksanut olla niin hirveän aikuinen ja kypsä:´(
Tulinen luonne näkyy meillä esim siten että poika on erittäin räjähdysherkkä, pinnaa ei paljoakaan ole, toki riippuu hieman tilanteestakin mutta kuitenkin. Frustraation sietokyky on aika heikko.
Ei mene päivää etteikö poika jostakin hermostuisi, yleensä useamman kerran päivässä.
Hän on myös äärimmäisen herkkä luonne ja älykkääksi tituleerattu, rakastaa käpertyä syliin, muutama pehmolelu on äärettömän rakas hänelle ja niille myös jutellaan ja niitä ei saa "kohdella huonosti".
Ja kyllä, olen minäkin kasvatusalalla jos se nyt mitään tässä merkitsee.
1½v vanhempi isoveljensä on aivan toista maata, siis totaalisen täydellisen toista maata.
Päiväkodissa tällä tulisella pojallamme ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ja esim eskari sujuu mainiosti, lisäksi on kovin pidetty kaveri ja ystävä, sai juuri parilta läheisimmältä toveriltaan synttärikortin jossa luki onnittelut "hyvälle ystävälle" :-)
Enpä tiedä, toivon todella että lapsi hieman tasoittuisi, toki sitä on jo tapahtunutkin, mutta hermoja tämä kysyy valtaisasti ja kun olen itsekin luonteeltani räiskähtelevä niin...
Onneksi tuo mies on kuin "viilipytty" ja tuo toinen lapsi ns "helppo".
Hieman olen jo miettinyt tulevaa puberteetti-ikää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse joku yksi tilanne, johon ekana keskityt, esim. kerhosta lähtötilanne. Puhu etukäteen lapselle, millaista käytöstä häneltä odotat siinä tilanteessa, mahdollisimman konkreettisesti: vaatteet puetaan heti ja reippaasti, kengät jalkaan, kävellään autolle/kotiin äidin vierellä tms. Keskitytte yhteen tilanteeseen, jossa lapsi voisi parantaa käytöstään. Kun lapsi pystyy tämän tilanteen handlaamaan hyvin, anna hänelle heti välittömästi palautetta esim. kun olette päässeet kerhosta autolle hyvin. Anna vaikka karkki tai tarra! Jos tilanne ei mennyt hyvin, pyydä lasta itse arvioimaan menikö se hänen mielestään hyvin, jos hän sanoo, että ei mennyt, pyydä kertomaan mikä siinä meni huonosti, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä siinä tilanteessa toisin jotta se olisi mennyt hyvin..
Kun lapsi keskittyy yhteen asiaan kerralla, on hänen helpompi käyttäytyä siinä hyvin. Jos hänelle sanotaan, että häneltä odotetaan hyvää käytöstä, ei hän välttämättä ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Ja voihan tuon kerhostalähtötilanteen pilkkoa vielä pienempiin osiin esim pelkkä pukeminen. Pienillä askeleilla eteenpäin.
Positiivinen palaute on paljon tehokkaampi kuin negatiivinen eli rangaistus.
Että lapseni aloittivat päiväkodin ollessaan 5v ja 3½v.
-10-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä monet lisäaineet ja muutamat ruoka-aineet (sitrukset, pähkinät, mausteet ja keväisin porkkana ja omena) aiheuttavat kurjaa oloa jonka lapsi purkaa riehumiseen, kiukkuamiseen ja levottomaan käytökseen. Meidän esikoiselle sopimattomia lisäaineita löytyy esim. peosodent kids hammastahnasta ja sinisestä keijusta jne.
Meidän poika kuulostaa vähän samanlaiselta silloin kun saa jatkuvasti jotain sopimatonta ruokaa. Sitten kun ruokavalio on kunnossa käyttäytyy kuin "normaalit lapset". Ja jos sitten saa sopimatonta niin reakoi siihen voimakkaasti 5 min -2 tuntia kuluessa rähinällä kitinällä jne. Nyt isompana osaa jo sanoa että tulee kurja olo.
Jos epäilet että ruokavalio saattaisi "pahentaa" temperamenttista käyttäytymistä niin koeta pitää lapsi muutaman päivän mahdollisimman selkeällä ruokavaliolla jossa ei turhia mausteita tai lisäaineita eikä suklaata, tomaattia jne yleisimpiä allergioiden aiheuttajia. Jos tämä ei muuta lapsen käyttäytymistä niin sitten tuskin takana on ruoka-aineiden allergiat /herkistymiset.
Tsemppiä ja jaksamista
on vilkkaampi ja vaativampi, niin leimataan adhdksi, huoh!
Meillä on vaativa poika ja tyttö myös. Todella tulisia tapauksia, mutta ajattelen ettivätpähän jää elämässä jalkoihin, ku osaavat puolensa pitää.. :D Ja miksi lapsi ei saisi juonitella yms. hei, se on vasta 3! Kyllä sen ikäset saa vielä olla hankalia..
Ootko ajatellu et alentasit sitä 10 magneetin rajaa? Jos poika saavuttas vaikka 5, niin sitte jotain kivaa, ja pikkuhiljaa rajaa vois nostaa, mutta pojan kanssa yhteisesti sovittuna.
Ja tuo arestihomma. Meillä täytyy istua hiljaa ja nätisti arestissa,muuten aika alkaa alusta. Jos karkaa niin uudestaan aina vaan :)
Meillä myös alotetaan laskeen , ja jos 5 asti kerkeää laskea, niin arestiin heti!
Ja, tuo ikä on paha.. Voimia! Meillä helpottu ku tuli 4 täyteen :)
Ei kannata heti olla vikaa etsimässä, vaan lapset on yksilöitä, toiset voimakkaampi kuin toiset. Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta, älä ole heti mihinkään tutkimuksiin viemässä - tulee pian turhaa leima pojan otsaan.
Muista kiitää aina kaikesta mahdollisesta ja osoittaa että tykkäät kovasti ku laps toimii oikein!
Kyllä se helepottaa!!
Mutta äidin voimia tulee koetteleen, sitte saattaa yks kaks olla kuin enkeli, ku menee se uhmavaihe ohi..
Ja vielä, jos lapsi ei äitille kiukuttele, niin kenelle? Tuo osoittaa sitä että lapsi uskaltaa kiukutella sinulle, ja kokeilla rajoja sinun kanssa, OTA SE LUOTTAMUKSENA! LAPSESI EI AINAKAAN PELKÄÄ SINUA!
Ja sama tilanne siinä, että veljensä on ihan tavallinen, joka on tyytyväinen normaaliin toimintaan, kotiaskareisiin, leikkihetkiin, jne.
Mutta tää vaativampi on sellainen, että kun sen kanssa hetken leikkii, niin sitten kärttää vaan loputtomasti lisää. Tai kun vie Hoploppiin niin riehaantuu siitä vaan entistä pahemmin pariksi päiväksi. Eli toiminnan järjestäminen ei palkitse äitiä mitenkään, kun sillä joutuu vaan syvemmälle suohon.
Samanlainen ollut vauvasta asti: silloin vaati syliä ihan loputtomasti. Ja rintaa. Nyt isompana sitten järjestää kokoajan jotain uutta leikkiä, että muuta perhettä ihan hengästyttää. Eikä jätä muita yhtään rauhaan, vaan veljen pitäisi koko ajan jaksaa leikkiä hänen kanssaan ja äidin auttaa siinä ja tässä.
Ei tuo mitenkään helpommaksi ole ajan kanssa muuttunut. Mutta jotenkin siihen oppii sopeutumaan.
kun sitä palkintoa ei siitä saa kuukausiin. Miksi et antaisi magneetteja vain onnistumisista. Magneettien pois ottaminen mun mielestä ottaa pois myös sen onnistumisen, mistä magneetti on alun perin saatu. Tuo on aika masentava systeemi, eikä tosiaankaan palkitse tai motivoi lasta mitenkään.
Pidä palkinnot palkintona ja rangaistukset niistä erillään.
Ihanaa, olenpa saanut paljon kannustavia vastauksia ja hyviä neuvoja. Liikutuin kyyneliin, kun joku totesi, että on hyvä, kun kiukkuaa kotona, että on luottamuksen osoitus. Täytyy kokeilla tuota, että ei menetä magneetteja ja tarvittavan magneettimäärän vähentämistä. Ilman muuta täytyy yrittää pitää vuorovaikutus lapseen mahdollisimman positiivisena.
Helpottaa todella kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa ja kohtalotovereita löytyy. Adhd on toki käynyt mielessä. Täytyy jutella neuvolan th:n kanssa nelivuotineuvolassa kaikesta perusteellisesti. Saattaa toki olla "normaalia" vilkkautta/haastavaa temperamenttia myös. Kun vain jostain saisi lisää voimia ja kärsivälliyyttä, kykyä pysyä rauhallisena ja turvallisena aikuisena. Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia, niin sähköpostini on moonbeam1979@luukku.com, tuo toimii myös mesessä.
Ap
Minulla on tulistuva, vaativa lapsi ja meidän arkemme on muuttunut helvetistä taivaaksi tuon kirjan lukemisen jälkeen. Oivalsin sen kirjan sanoman ja sen kirjan keinot uppoavat lapseemme kuin kuuma veitsi voihin.
Kirja perustuu ajatukseen: "Lapsi toimii oikein, jos osaa". Lapsellasi on selvästi joitain ongelmia, jotka estävät häntä toimimasta toivotusti. Ja HUOM! nämä ongelmat eivät välttämättä ole mitään diagnoosia vaativia juttuja!
Ajattele esim. mitä lapsesi oppii istuessaan jäähypenkillä? Luultavasti ei muuta kuin sen, että vanhemmilla on oikeus määrätä minut istumaan tässä. Itse ongelmakäytös ei poistu. Kirjan neuvojen avulla pohditaan sitä syytä, "miksi tönäisit" (lapsi ei itse osaa vastata tähän, jos kysytään), vaan se täytyy analysoiden kaivaa esiin.
Alue: Aihe vapaa
Poikani on aina nukkunut vähän, 10-11 h vuorokaudessa. Päikkäreitä tunnin verran, yöunia 9-10 h. Nukahtaminen ei ole erityisen ongelmallista eikä heräile yöllä. Siitä olen iloinen :).
Ap