Lue keskustelun säännöt.
Muilla temperamentiltaan haastavia lapsia?
20.03.2010 |
Olen pian nelivuotiaan, uskomattoman haastavan poikalapsen äiti. Voimat ja keinot tuntuvat usein olevan lopussa tuon pikkumiehen kanssa. Hänen kanssaan arki on haasteellista, sillä kaikki tunteet ovat valtavia. Jos hän suuttuu, on surullinen tai iloinen, sen kuulee koko maailma. Hän on hyvin huomiohakuinen ja aktiivinen, hänen kanssaan pitäisi koko ajan askarrella, piirtää, muovailla jne. Kun paikalla on muita lapsia, pikkuveli tai kavereita, saan olla koko ajan varpaisillani ja vahtimassa, että poikani ei vie tavaroita muilta kädestä tai satuta. Jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa, esim. leikki ei etene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu silmittömästi ja tönäisee tai lyö aivan varmasti. Sitten pyydetään anteeksi ja yritetään jatkaa leikkejä. Kerhossa, jossa hän käy yksin, ja perhepäivähoitajalla, jossa hän käy kerran viikossa, ei ole havaittu mitään erityisiä ongelmia, mikä on mielestäni uskomatonta. Kun menen hakemaan häntä kerhosta, ja lapset jatkavat leikkejään ulkona, alkaa heti tapahtua, ja saan taas olla komentamassa poikaani. Varmaankin se vaikuttaa, että äiti tulee paikalle. Poikani on riehuva, fyysisesti jatkuvaa kosketusta, esim. tönimistä hakeva, nopea, liikunnallinen, vaativa. Kotona hän hakee huomiota tekemällä kielletyiksi tietämiään asioita, esim. repii lakanoita sängystä tai juoksee kissan perässä. Olen loputtomassa erotuomarin ja jäähyjen jakajan työssä.
Meillä on käytössä jäähynurkka, sinne joutuu kolmeksi minuutiksi, jos satuttaa pikkuveljeä (monta kertaa päivässä), ja poikaa joutuu siellä pitämään väkisin, muuten hän karkaa. Meillä on myös magneettitaulu, johon kerätään magneetteja hyvästä käytöksestä eli jos auttaa, leikkii nätisti muiden kanssa, kerää leluja, tottelee tmv., saa magneetin. Jos satuttaa, ei tottele tmv. menettää magneetin. Kun magneetteja on kymmenen, tehdään jotain kivaa kahdestaan äidin kanssa. Viime kerrasta on kolme kuukautta aikaa, vaikka yritän ihan jokaisen hyvän käytöksen huomioida magneetilla ja siitä kiittää. Joka päivä halin, pörrötän tukkaa ja kerron, että rakastan häntä, että hän on kiva. Ja hän on valtavan rakas, vaikka arki on näin vaikeaa.
Olen itse kasvatusalalla, ja lastentarhanopettajaystävältäni olen kysellyt vinkkejä, hänen mielestään toimintatapamme ovat hyviä. Pojalla on myös parivuotias, helppo ja ihana pikkuveli, joka hieman paikkaa uskoani siihen, että ongelmat eivät voi johtua pelkästään siitä, että olisin kelvoton kasvattaja.
Kadehdin äitejä, joilla on helpot ja sopeutuvat lapset. Voimat ovat vähissä. Yritän pysyä rauhallisena, määrätietoisena aikuisena, mutta välillä olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että taannun kolmevuotiaan tasolle ja huudan, että hän on tyhmä enkä jaksa häntä. Sitten pyydän anteeksi. Omaa aikaa ja akkujen latausta yksin ja miehen kanssa kahdestaan yritän järjestää pari kertaa viikossa.
Onko kohtalotovereita? Vertaistuki ja kokemukset toimivista menettelytavoista samankaltaisten lasten kanssa olisivat tervetulleita. Kiitos, että sain purkaa tämän kaiken mielestäni.
Kommentit (28)
3 kk...???
Niin, siis teettekö muutoinkin aina jotain kivaa yhdessä, kuten normaali vanhempi ja lapsi. Vai etkö ole sitten 3 kk tehnyt lapsen kanssa mitään kivaa, koska ei ole saanut tarpeeksi magneetteja? "ole kiltti ja äiti tekee sun kans legoilla, kun et ole ollut kiltti niin odotetaan vaikka kuukausi vielä" ??? En ainakaan tuota käyttäisi palkitsemiskeinona. Eihän se toimi, jos muutoinkin "saa sitä kivaa". Keksi joku muu palkkio.
Muutoin en osaa neuvoa, itselläkin 4 vee riiviö, jonka kanssa on opit vähissä. Ja on vaativa penska, kokemusta on isommasta ja pienempikin on, eikä samalla tasolla ole lainkaan nämä 2 muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei ratkaise varmasti temperementtiongelmia, mutta pisti silmiin se että hyvästä käytöksestä saa palkinnoksi magneetteja ja huonosta menettää niitä ja/tai joutuu jäähylle.
itse olen saanut ohjeeksi että kerran palkinnoksi saatuja asioita, on ne sitten tarroja, magneetteja tai vaikka herneitä lasipurkissa, ei saisi ottaa enää rankaisuna pois. näin tavallaan mitätöi jo kerran saavutetut ja tehdyt hyvät asiat. toisaalta myös nämä pikkujutut ovat lapselle yllättävänkin iso asia, eikä se sovi vanhemman valtapeliksi.
eli ehdottaisin että hyvistä jutuista saa ne magneetit, mutta niitä ei enää menettäisi jos on jo kertaalleen ansainnut. käytä sit vaikka sitä jäähyä tai keskustelua kun lapsi tekee jotain sopimatonta.
Omallani epäilen olevan tarkkaavaisuushäiriön. On kapea kielellinen ongelma ja fonistrisella puolella tutkimuksissa.
Olen jo 4v. epäillyt pojalla olevan add lisäoireilla.
Poika pystyy pidäyttäytymään tarhassa ja vaikea poikaa tutkia, kun tarha ei puolla, mutta tarhan puheterapeutti antaa vihjeitä, että ääni saattaa muuttua. Olen varma ettei kyseessä ole dysfasia.
Poika saanut jo 4v. raivareita ja rupeaa hyvin läheisille kavereille olemaan ilkeä.
Pojalla ei toimi tunteiden säätely, rutiini herkkä, rakastaa palkinto kalentereita, käy struktuuria lävitse, vaikka ei ole tarhassa, vahva mielikuvitus, luova, ei aina ymmärrä sosiaalisia tilanteita, erilainen.
Struktuuri pystyy peittämään monet piirteet ja varsinkin, kun lapsi pidetään ohjatussa toiminnassa, niin piirteet ei tule esille.
Poika on nyt 6v. ja ongelmat tulee tasan tarkkaan esille koulussa.
Puheen vastaanottamisessa on todettu ongelmaa.
Kyllä poika puhetta ymmärtää ja kuulo on hyvä. Niin jäljelle jää tarkkaavaisuus ongelma.
Kuinka kauan joudutaan olemaan näiden raivokohtausten uhreja, kun tähän sairauteen on lääkehoitokin.
4v. on vielä niin pieni, ettei voi sanoa mitään ennnenkuin ikää tulee lisää.
Täytyyko yksityisellä puolella näkyä noi ongelmat monessa eri paikassa, kun mielestäni tarha ei osaa tutkailla lasta siltä kannalta, kun pitäisi.
Eivät osaa antaa sitä tietoa mitä tarvitsemme.
Poika on erityistarhassa ja esim. kun poika pukee ja ei jaksa odottaa muita, niin joku hoitaja lähtee kiireesti pojan mukana ulos. Eli jeesaavat pojan erityispiirrettä, kun äitinä sanon, ettei poika jaksa odottaa ja impulssiivinen.
Halusin tutkia nimittäin pojan yksityisellä puolella ja voi olla, että tarhasta ei ole apua.
T.22
Hei nro 20, mitäs luulisit? Tottakai leikin ja touhuan joka päivä pojan kanssa kaikkea kivaa, mutta tuoksi magneettipalkinnoksi hän on itse saanut valita mitä tahansa äidin kanssa kahdestaan. Ollaan esim. käyty uimassa, jätskillä, leffassa. Tuo magneettiteoria on muistaakseni Supernanny-sarjasta, jossa tytöt keräsivät 10 kukkaa samalla periaattella, että hyvästä käytöksestä sai kukan ja huonosta menetti. Mutta ilman muuta kokeilen nyt tuota, että huonosta käytöksestä ei menetä magneettia ja vaaditaan vain viisi magneettia. Kiitos taas myös muista hyvistä neuvoista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän touhukkaiden temperamenttisten lasten nukkuminen onnistuu? Meillä poika vasta vajaa 2v ja haastetta riittää, mutta yöt ja torkut nukkuu kuin unelma!
just esim tuo - voiko niitä magneetteja ottaa pois. Meillä en myöskään ota, sillä lapsi jolla kyllökin on AS-diagnoosi itsekin tajuaa sen, ettei pysty kontrolloimaan itseään, vaikka periaatteessa tietää miten pitää toimia, joten ei todella olisi oikein rankaista huonosta käytöksestä muuten kuin sillä, ettei magneettia sillä kertaa tule, sillä lapsi kärsii jo pettymyksestä itseensä....
Asia on tietysti toinen jos voidaan olettaa, että lapsi "tahallaan" käyttätytyy huonosti.
JA työstä miten käytös eri paikoissa vaihtelee. Meillä suurimmat ongelmat ovat PKsa, mutta se ei todella tarkoita, että olisin kotona jotenkin mahtava kasvattaja vaan siitä, että ryhmässä olo on se joka lapselle haastavaa. TOisaalta neuvolassa ei jäänyt koskaan mistään kiinni, sillä nautti siellä olosta ja yhden tädin täydestä huomiosta. Mutta onneksi meillä yhteistyö PK:n kanssa sujui aina hyvin ja sieltä saimme hyvät lausunnot neuvolaan ja lastenlinnaan tutkimuksia varten. Skun tutkimuksen neuvolapsykologilla kestivät useita kertoja ja Lastelinnassa pari viikkoa tulivat ne piirteet esiin myös siellä, mutteivat yhdellä lääkärivisiitillä.
Hei nro 20, mitäs luulisit? Tottakai leikin ja touhuan joka päivä pojan kanssa kaikkea kivaa, mutta tuoksi magneettipalkinnoksi hän on itse saanut valita mitä tahansa äidin kanssa kahdestaan. Ollaan esim. käyty uimassa, jätskillä, leffassa. Tuo magneettiteoria on muistaakseni Supernanny-sarjasta, jossa tytöt keräsivät 10 kukkaa samalla periaattella, että hyvästä käytöksestä sai kukan ja huonosta menetti. Mutta ilman muuta kokeilen nyt tuota, että huonosta käytöksestä ei menetä magneettia ja vaaditaan vain viisi magneettia. Kiitos taas myös muista hyvistä neuvoista.
Ap
Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat kuin yö ja päivä. Kakkonen on samantyyppinen kuin sinun lapsesi. Hän on nyt 4 ja puoli vuotta vanha. Temperamentin lisäksi hänellä on ollut vaikeat ruoka-aineallergiat, astmaa ja usein toistuvia laryngiittejä öisin. Varsinkin muutamana ensimmäisenä vuotena tuntui, että olin miltei hengästynyt koko ajan, kun yritin pysyä hänen tahdissaan (vaikka itsekin olen varsin nopea temperamenttinen). Päiväkodissa ei meilläkään ole ollut mitään ongelmaa, mutta neuvolatäti passitti psykologille. Uudet tilanteet ja paikat ovat olleet aina vaikeita pojalleni ja jännitys purkautuu ylikierroksilla. Näin on käynyt neuvolassa, jossa käydään vuoden välein. Psykologi totesi, että keskittymisessä ei ole ongelmaa ja testit menivät keskivertoa paremmin.
Minua on eniten auttanut se, että olen pyrkinyt jättämään huomiotta sen mitä muut ajattelevat ja keskittymään siihen, mikä on parasta pojalle ja meille itselle. Olen myös miettinyt sitä, että suomalainen kasvatus on perustunut monesti alistamiseen ja itsetunnon viemiseen. Tätä en haluaisi pojalleni vaan haluaisin, että hän arvostaisi omia luontaisia ominaisuuksiaan, mutta oppisi silti huomiomaan muita ja käyttäytymään sopivuuden rajoissa.
Olen antanut hänen touhuta, mutta pitänyt kiinni siitä, että muita ei saa vahingoittaa vaikka itseä kuinka harmittaisi ja olisi paha mieli. Siihen olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota aina. Isoveljen kanssa saattavat lyödä toisiaan, mutta vieraisiin hän ei ole (tietääkseni) kohdistanut pahaa mieltään reiluun vuoteen.
Nyt koeta olla tyytyväinen siihen, että hän on reipas, iloinen ja muut huomioon ottava poika. Päiväkodissa riittää ystäviä ja leikit sujuu hyvin. Iltaisin tosin en tahdo aina jaksaa sitä melua ja touhotusta (varsinkaan nyt raskaana ollessani), mutta onneksi hän tuo paljon iloakin :) Olen ajatellut juuri kuten sinä, että kun pitkän päivän sinnittelee päiväkodin sääntöjen mukaisesti, voi olla että kotona uskaltaa sitten purkaa vähän paineitaan. Luottamuksen osoitushan sekin vaikkakin vähän raskas joskus! Ja kyllä, huutamiseenkin olen sortunut. Ja kuten sinä, tätä anteeksi jälkeenpäin pyydellyt. Olen tietoisesti koettanut nyt kiinnittää huomiota siihen etten huutaisi. Poikani on kaiken muun lisäksi tosi herkkätunteinen.
Magneettirajan pienentäminen kuulostaa järkevältä. Pienensin itse juuri rajaa, kauanko pitää mennä nätisti nukkumaan ennen palkinnon saamista ja se tuntui auttavan heti.
Jaksamista kasvatukseen! Eiköhän me näistä vielä upeita miehiä saada :) Ja muista, että muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä! He eivät tiedä perheesi ja kotiolojesi todellista tilaa!