Lue keskustelun säännöt.
G. Elämässäsi tapahtunut asia, josta et vieläkään ole päässyt yli
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset hakeutuvat terapiaan.
En taida olla yli kokemastani työsyrjinnästä.
Auttaisikohan terapia vielä kymmenen vuoden jälkeen?
11v syntymäpäivänä kun serkkuni isä soitti että hän oli saanut koiranpennun. Ja minä olin toivonut sitä syntymäpäivälahjaksi.
Aikuisena 4 keskenmenoa ja vanhempien kuolemat. Rahahuolet, oikeudenkäynti talosta ja muut hankaluudet on pikkujuttuja.
Pikkuveljeni kuolema leukemiaan 6-vuotiaana kun itse olin 11.
Rakastamani mies jätti minut täysin yllättäen ilman mitään selityksiä.
Isän alkoholismi.
Kiusatuksi tuleminen päiväkodissa ja koko peruskoulun ajan eivätkä aikuiset auttaneet vaikka tiesivät asiasta.
Oman lapseni syntymä keskosena ja kuolema sydänvikaan 1kk iässä omana syntymäpäivänäni kun täytin 24.
Hoitojen aikana voin "hyvin", sen jälkeen olen ollut vapaassa pudotuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä osaksi myös hyväksikäyttö. Mutta sen kanssa olen enemmän ok kuin koulukiusauksen. Tai siis koulukiusaus näkyy enemmän arjessani ja persoonassani.
sain 3 lasta hänen kanssaan kunnes kaikki paljastui...erottiin, mutta olen edelleen helvetin katkera.
En ole selvinnyt enkä voi antaa anteeksi tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v sitten. Vieläkään en ole päässyt yli, vaikka elämääni olenkin jatkanut.
Pikkuveljeni kuolema leukemiaan 6-vuotiaana kun itse olin 11.
Rakastamani mies jätti minut täysin yllättäen ilman mitään selityksiä.
Isän alkoholismi.
Kiusatuksi tuleminen päiväkodissa ja koko peruskoulun ajan eivätkä aikuiset auttaneet vaikka tiesivät asiasta.
Oman lapseni syntymä keskosena ja kuolema sydänvikaan 1kk iässä omana syntymäpäivänäni kun täytin 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme kaksosia ja tapahtumasta on jo kohta 26 vuotta aikaa. En ole koskaan tavannut saman kokenutta, joka ymmärtäisi...
Hän oli niin nuori. Ja se miten se vaikutti vanhempiini, jotka eivät pääse siitä koskaan yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä onko tätä edes tapahtunut, mutta mulla on hämäriä muistoja hyväksikäytöstä, jotka eivät jätä rauhaan varsinkaan öisin. Voisin unohtaa koko jutun, jos aivoni vain sallisivat sen. Isä oli alkoholisti ja perhe- elämä siis ainakin minulle helvettiä, sen kanssa olen suht sinut koska ei mua nyt kuitenkaan lyöty tai jätetty ruokkimatta. Pari kertaa nukuin kyllä ulkona.
Koulukiusaamisen kanssa en taida olla lainkaan sinut, koska kukaan muu paitsi yksi ikätoveri ei hyväksynyt minua ikävuosina 10- 18 niin on aika vaikea nykyisinkään uskoa, että joku voisi pitää minusta tai ei vain pyrkisi hyötymään. En osaa lähestyä ihmisiä ja vatvon hirveästi, millä äänensävyllä mulle puhutaan ja tulkitsen sen aina niin, että mua pidetään idioottina. Jos kotona olisi jotenkin tuettu tai siellä olisi ollut mukava ja lämmin tunnelma niin olisi tuo kiusaaminen voinut olla vähemmän häiritsevää, mutta on lapselle aika hankalaa, jos sekä kotona että koulussa on paskaa ja vapaa- ajatkin on useimmiten itsekseen. Senpä vuoksi luin kaiket ajat kirjoja ja nykyäänkin viihdyn parhaiten omassa mielikuvituksessani.
Auttaisikohan terapia vielä kymmenen vuoden jälkeen?