Millon teidän vauva ollut sinusta (äidistä) ensimmäisen kerran erossa esim. tunnin tai kaks?
Käyn täällä satunnaisesti näitä juttuja lueskelemassa, joskus kommentoinkin. Yksi asia näyttää olevan sellainen joka on ja pysyy. Täällä äidit jaksaa syyllistää/haukkua, jos joku edes uskaltaa sanoa ääneen (tai täällä kirjoittaa) että kaipaisi omaa aikaa. Tämä tuli taas hyvin selväksi kun luin tuota ketjua, jossa vauva ei huoli pulloa ja äiti ei pääse siksi minnekään yksin. Tämäkin äiti haluaisi vaan pari tuntia omaa aikaa ja siellä monet kirjotti, että miten voi olla niin itsekäs.
Miksi ei saisi haluta omaa aikaa ja antaa vauvan olla esim. isällään sen tunnin tai pari? Vanhempi se isä on siinä missä äitikin, ei toki imettämään pysty, mutta jos on tilanne, että vauva suostuu juomaan muustakin kun tissistä niin miksi tämä on niin negatiivista?
Minua siis kiinnostaisi tietää, että millon te sitten olette jättäneet vauvan esim. isälle (jos ei ole kyseessä tissitakiainen joka ei pulloa tmv. huoli) tunniksi tai kahdeksi?
Minä olen palannut harrastukseni pariin vauvasta riippuen heidän ollessa 2-4kk ikäisiä, isä on tuon vähän yli parin tunnin aikana antanut tarvittaessa lypsettyä maitoa ja hyvin ovat pärjänneet ja minun harrastukseni on siis kerran viikossa. Enkä todellakaan koe tämän takia olevani huono äiti. Päinvastoin sitä jaksaa taas paljon paremmin lasten kanssa kun pääsee välillä "tuulettumaan"
Kommentit (32)
lähdin esikoisen kanssa pariksi tunniksi kaupungille ja jätin vauvan isälleen.
Koin, että esikoinen tarvitsi siinä tilanteessa minua enemmän kuin nukkuva vauva - kun en ollut ollut moneen päivään kotona.
Kävin kuuntelemassa työkaverin väitöksen vauvan ollessa 3 vk. olin siis pois n. 5 h, jona aikana oli ollut hereilä, syönyt pyllosta ja nukahtanut uudelleen n. tunnin kuluttua.
Kun kävin ensi kerran yksin kaupassa ja vauva oli isänsä kanssa pari tuntia. Vajaan 2 kk ikäisenä olin firman juhlissa 4 tuntia poissa kotoa ja isä oli vauvan kanssa kaksin!!! Tosin itsestä tuntui jo pahalta olla noin kauan pois, aikaisemmin vaan en päässyt lähtemään.... ja nyt kun meidän tyttö on jo 3 kk ja risat, olimme mieheni kanssa kaksin ulkona syömässä ja vauva oli kummeilla 2.5 tuntia hoidossa. Enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi ihmiseksi, vaikka olenkin joskus lapseni luota pois pari tuntia kerran-pari viikossa.
Osaimetyksellä mennään, tai lähinnä iltaisin isä antaa pullosta korviketta tytölle ( muuten imetän kyllä )... näin on ollut jo alusta lähtien kun oma maidontuotanto on ollut vähän niin ja näin.
Ja aivan niinkuin ketjun aloittajakin kirjoitti... jaksan paremmin lapsen kanssa kun pääsen välillä "tuulettumaan".
Kuka jauhaa "haluan pari tuntia itselleni".
Onko teillä yksi lapsi ja vieraannuttu elämästä?
Menkää vaikka kauppaan! Ei tartte puhua mistään itsekkyydestä, vaan ihan arjen pyörimisestä.
Synnärillä jo ehdottelivat että lähtee nyt vaan kävelylle ja kahvilaan.
oli 1,5 kk, kun jatkoin harrastustani, olin poissa noin 2,5 tuntia. Kuopuksen kanssa taas sitten olen syntymästä asti olen harrastanut ja käynyt esim. kaupassa yksin.
Kun lähdin ostamaan housuja ja muita tarvikkeita ristiäisiin. Kuapungilla vierähti pari tuntia.
Lapsi oli isän kanssa kotona.
ainakin kk sisään synnytyksestä aloin jo käymään yliopistolla luennoilla esikoisen aikaan ja toisestakin jatkoin pian jumpassa käyntiä ja muistan käyneeni myös kampaajalla heti kohta lapsen synnyttyä. Olen siis varhaisesta asti ollut säännöllisesti poissa 3-4 tuntia kerrallaan, vauvalle oli aina omaa maitoa pumpattuna. Imetin molempia pitkään ja tämä ei siihen vaikuttanut.
oli n.kuukauden ikäinen kun lähdin pyöräilemään tunniksi ja jäi isänsä kanssa, kuopus oli viikon kun lähdin esikoisen kanssa kaupoille ja vauva jäi isänsä kanssa. Esikoinen oli 2kk kun lähdin viihteelle ja jäi isänsä kanssa ja kuopus oli 6vko:a kun lähdin kaverin synttärijuhliin ja jäi isänsä kanssa.
Lapset ovat elossa vielä..sitä mitä traumoja ovat tuosta saaneet en vielä tiedä. Tiedän olevani tunteeton ja sairas ihminen kun olen jättänyt lapset isänsä kanssa omaan kotiinsa mutta itse kannan vastuun sitten kun lapset istuvat psykologin penkillä. Isä kun vaan niin kovasti myös nauttinut siitä että saa ihan itse hoitaa lapsiaan niin minä olen sitten lasten kustannuksella sen tehnyt...olen kamala ihminen.
kun minulla on ollut asioita hoidettavana/menoa. vauva oli kaksi viikkoa vanha kun jäi ensi kertaa kaksin isän kanssa kun minä kävin kaupassa ostamassa lahjan ystävälleni. olen ollut poissa 0,5-1,5 tuntia, kauempaa en uskalla kun vauva viihtyy paljon rinnalla. vauva on nyt 6 kk vanha eikä ole siis vielä ollut "hoidossa", ainoastaan isän hoteissa. mitään pidempää "irtiottoa" en ole kaivannut, nuokin menot ovat olleet pakollisia ja mukavuussyistä olen jättänyt vauvan isän kanssa kotia. sori mutta en ymmärrä miksi äitien joilla on pieni vauva tarvitsee päästä tuulettumaan (harrastukset ymmärrän). en edes raaskisi jättää vauvaa!
kun on isompia lapsia ja heillä on vaikkapa harrastuksissa näytös, pitää mennä lääkäriin, vanhempainiltaan, synttäreille jne.
Viestiketju
vauva on ollut neljä tai viisi kertaa isän kanssa kotona/vaunuilemassa
Huomaa juu että sinulla on tasan yksi lapsi ja hänkin aivan tuore tapaus.
Viestiketju vauva on ollut neljä tai viisi kertaa isän kanssa kotona/vaunuilemassa Huomaa juu että sinulla on tasan yksi lapsi ja hänkin aivan tuore tapaus.
ja toisia äitejä kuunneltua onnellinen myös siitä että haluan ja jaksan olla vauvani kanssa täysipäiväisesti. ja vieläpä osaan nauttia siitä. olen työkseni hoitanut 15 vuotta toisten 0-5 -vuotiaita muksuja, joten tiedän kyllä mitä on päivien pyöritys useamman kanssa. eikä siinä mitään, jos luoja suo ja meille tulee vielä toinen lapsi, ja minusta silloin tuntuu että tarvitsen tuulettumista niin sitten niin teen. ensimmäisen kohdalla ei tällaista tarvetta ole vielä tullut.
vauva oli yöt tarkkailussa ja minä omalla osastolla. Harrastukset oli tauolla lähes vuoden, viihteellä kävin kun kuopus 3kk ja toisen kerran 8kk iässä.
Esikoinen oli 9kk, kun oltiin 2 yötä Tallinnassa.
Ei paljon paina muiden mielipiteet.
oli kaks viikkoa vanha kun kävin muutamalla siiderillä ystävien kesken. isänsä hoiti sillä aikaa. ja ihan turha jonkun "täydellisen äidin" on ottaa sit kierroksia tästä tiedosta, ei vois vähempää kiinnostaa... :)
Rupesin taas käymään juoksulenkeillä, vauva oli isänsä kanssa sen n. tunnin, jonka lenkki kestää. Muuten olen ollut vauvan kanssa ekan vuoden 24/7, paitsi noita juoksulenkkejä ja 2 kertaa elokuvissa ilman vauvaa isompien lasten kanssa.
kävin illallisella kavereiden kanssa
Olen samaa mieltä ap:n kanssa tässä asiassa. Paljon paremmin sujuu arki kun saa olla silloin tällöin hetken erossa vauvasta. Ei sen tarvi olla pitkäkään aika. Jo pikainen yksin kaupassakäynti tekee ihmeen hyvää.
Lääkärin määräyksestä jouduin nukkumaan yön (sain siihen hommaan lääkkeen) ja pitämään lapsen kansliassa hoitajilla.
ikäisenä. Isovanhemmat tulivat luokseni pariksi tunniksi lapsenvahdiksi, kun kävin ostamassa vauvalle tarvikkeita. Hän, kun syntyi yllättäen 2 vko etuajassa ja tarvikkeiden hankinta jäi kesken :)