Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
yli 30v. esikoisensa saavat - kiire takaisin töihin?
19.03.2010 |
Ystäväpiirissä on muutama yli kolmekymppinen (akateeminen) esikoista odottava ja tuntuu, että heillä on kauhea kiire takaisin töihin HETI äitiysloman jälkeen. Ja tätä pohditaan siis vaikkei vauva ole edes vielä syntynyt! Okei, kukin tekee, miten itse parhaaksi näkee, mutta joteski hassua, että raskausaikana jo mietitään töihinpaluuta. Eihän sitä voi tietää, millainen vauveli sieltä tulee; kuinka paljon valvottaa, sairastelee ym. Kyse ei myöskään ole rahasta, kun näissä perheissä kyllä pärjättäisiin ihan hyvin toisenkin palkalla.
Onko tää vain minun huomio vai onko muilla tällaisia huomioita? Kiinnostaisi myös kuulla, miksi on kauhea kiire takaisin töihin vauvan ollessa hädin tuskin 10kk, vaikkei siihen ole taloudellisesti tarvetta? Itse ajattelisin, että 10kk on tosi pieni päivähoitoon. Omat muksut on menneet 1v7kk ja 1v8kk ikäisinä hoitoon ja mun mielestä nekin oli tosi pieniä. Rahat oli tietysti tiukemmalla, kun oli kotihoidontuella, mutta onneksi lainasta sai lyhennysvapaata. Onko tämä "nykyajan" ilmiö vai mistä on kyse? Vai onko tietyn elintason ylläpito tosiaan niin tärkeää? Onhan sitä ennenmuinoin äitiysloma ollut lyhyempi ja hyvin on lapset pärjänneet, mutta en kuitenkaan vertaisi 20-30 vuoden takaista yhteiskuntatilannetta tähän.
Kommentit (30)
Miksi nykyään pidetään jotenkin automaattisena toimena, että vanhempainvapaan jälkeen PITÄÄ jäädä kotiin hoitamaan lasta? Osalla täällä tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei ole hyväksyttävää mennä töihin, vaan tulee jäädä roikkumaan yhteiskunnan tukien varaan.
Tiedoksesi ap, että kaikilla perheillä (edes akateemisilla) ei ole varaa jäädä miehen tulojen varaan. Osalla on niin paljon asuntolainaa (ihan kaikki ei voi asua vuokralla tai ostaa asuntoa ottamatta lainaa).
Lisäksi vaikka joillakuilla olisi varaa jäädä kotiin, voi olla että ihminen nauttii myös työssäkäynnistä. Minulla oli kotona ihan tajuttoman tylsää, kun ei ollut tekemistä ja sosiaalinen puoli jäi todella mitättömäksi vauvan kanssa kotona ollessani.
Vaikka olisin saanut lapseni 20-vuotiaana, en olisi jäänyt kotiin hoitamaan lasta, koska minusta vain ei ole siihen, kotiäitielämään.
Emme ole kaikki samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Yrittäisit olla mies. Lapsellista valitusta. Minä en tuollaista miestä katselisi päivääkään.
Mies käyköön töissä niin on Raamattukin mieltä!
Onneksi sun mies jaksaa elättää teidän perheen yksin :)
Meillä mies jäi vauvan kanssa kotiin ja minä menin töihin. Mitä sun raamattu siihen sanoo?
nimittäin tuttavapiirin perusteella nimenomaan akateemisten naisten miehet helpommin jäävät esim. hoitovapaalle. Tämä on aika loogistakin, sillä vaativemmista työtehtävistä (ns. asiantuntija.-) on naisenkin hankalampi olla pois vuositolkulla. Ja korkeammin koulutetuilla työnjako perheessä on yleensä tasapuolisempi, ei niin kategorisesti ole "miesten töitä" ja "naisten töitä". Näin meilläkin, molemmat vanhemmat teemme kaikkea.
nimittäin tuttavapiirin perusteella nimenomaan akateemisten naisten miehet helpommin jäävät esim. hoitovapaalle. Tämä on aika loogistakin, sillä vaativemmista työtehtävistä (ns. asiantuntija.-) on naisenkin hankalampi olla pois vuositolkulla. Ja korkeammin koulutetuilla työnjako perheessä on yleensä tasapuolisempi, ei niin kategorisesti ole "miesten töitä" ja "naisten töitä". Näin meilläkin, molemmat vanhemmat teemme kaikkea.
Meillä mies jäi kotiin, kun minä palasin töihin. Molemmat olemme akateemisia, työtehtävät ylempi toimihenkilö/vaativat asiantuntijatehtävät.
Minulla ei vielä ole lapsiamutta jos niitä tulee olen 30+ ja akateeminen. En halua jäädä kotiin vaihtamaan vaippoja ja lykkimään kärryjä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on välttämätöntä, sillä se ei riitä elämäni sisällöksi. Pidän haasteellisesta työstäni ja älyllisesti inspiroivasta ympäristöstä. Voisin kuvitella että mies voisi jäädä joksikin aikaa hoitamaan lasta, esim kunnes lapsi on vuoden ikäinen. Ehkä ne äidit, jotka hankkivat lapsensa nuorempina eikä ole akateemisesti orientoituneita nimen omaan haluavat jäädä kotiin kotiäideiksi mahdollisimman pitkäksi aikaa ja saavat siitä riittävästi sisältöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä mies jää hoitovapaalle ja minä menen töihin. Missä on se tasa-arvo mitä arvon rouvat paasaa tällä palstalla?. Taitaa olla niin, että tasa-arvoa käytetään sitten kun itselle sopii!.
Sitä se tasa-arvoinen suhde on, että yhdessä päätetään erinäisistä asioista.
i]
Asiasta jouduimme riitelemään exäni kanssa. Lopputuloksena oli ero. En nimittäin voinut sietää sitä ettei hän hyväksynyt että jään hoitamaan vauvaa kotiin. Hänen mielestä minun olisi pitänyt mennä töihin??? Voitteko kuvitella?
Sanoin että hän voi mennä töihin ja minä hoidan vauvaa. Ei kelvannut rouvalle. Ehei. Se oli sitten good bye.
T: 11cm mies
Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Yrittäisit olla mies. Lapsellista valitusta. Minä en tuollaista miestä katselisi päivääkään.
Mies käyköön töissä niin on Raamattukin mieltä!
Minulla ei vielä ole lapsiamutta jos niitä tulee olen 30+ ja akateeminen. En halua jäädä kotiin vaihtamaan vaippoja ja lykkimään kärryjä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on välttämätöntä, sillä se ei riitä elämäni sisällöksi. Pidän haasteellisesta työstäni ja älyllisesti inspiroivasta ympäristöstä. Voisin kuvitella että mies voisi jäädä joksikin aikaa hoitamaan lasta, esim kunnes lapsi on vuoden ikäinen. Ehkä ne äidit, jotka hankkivat lapsensa nuorempina eikä ole akateemisesti orientoituneita nimen omaan haluavat jäädä kotiin kotiäideiksi mahdollisimman pitkäksi aikaa ja saavat siitä riittävästi sisältöä elämäänsä.
Vaan sitten kun sain lapsia (kolmekymppisenä) halusinkin jäädä hoitamaan heitä kotiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkin ihmiset (jopa naiset) ihan oikeasti
pitävät työstään, eikä se ole vain pelkästään tapa ansaita elantonsa. Tämä saattaa olla monelle ihan käsittämätön ajatus. Ja miksei siis äitiysloman jälkeen voisi palata töihin? Aika moni ei-akateeminenkin tekee niin? Meillä jäi isä 9kk hoitovapaalle, eikä se ole mielestäni lapsen kehitystä ja isäsuhdetta ainakaan pilannut.
että kaikki ihmiset (jopa naiset) eivät aseta lasten ollessa pieniä omia ura-asioitaan etusijalle, vaan lapset!
Olen yksi kuvailemasi kaltainen nainen, joka todella nauttii työstään, mutta silti!! olen ollut kotona usean vuoden ajan. Mielestäni on ehdottomasti ollut lasten edun mukaista antaa heidän kasvaa kotona ja äidin hoidossa ekat vuodet.
Lapset kasvavat nopeasti, jonka jälkeen on minun aikani taas nauttia työelämän haasteista, koska lasten tilanne on täysin erilainen kuin joskus 1-3-vuotiaana.
Eli toiset meistä naisista osaavat joustaa omista pitämisistään, ja osaavat toisaalta nauttia siitä omien lasten kanssa olemisesta niin paljon, että hoitavat silti lapsia kotona pitkään. Aivan turha vauvaiässä töihin menneiden äitien selitellä ja kuvitella, että kotonaolon taustalla olisi paska duuni, työttömyys tai muu vastaava. Sen taustalla on oman kokemukseni mukaan lähestulkoon aina ihan oma halu ja lasten hoitamisen kokeminen tärkeämmäksi.
Onneksi mulla on fiksu ja filmaattinen lapsi, joka tarjoaa älyllistä haastetta jopa enemmän, kuin rahkeet meinaa välillä riittää. Tai sitten olen poikkeuksellisen tyhmä, jos tosiaan niinkin mitämätön olento kuin lapsi, on silmissäni mitä älykkäin ja säkenöivin, jonka kasvua ja kehitystä on kiehtovaa seurata.
--En halua jäädä kotiin vaihtamaan vaippoja ja lykkimään kärryjä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on välttämätöntä, sillä se ei riitä elämäni sisällöksi. Pidän haasteellisesta työstäni ja älyllisesti inspiroivasta ympäristöstä.--
Alue: Aihe vapaa
Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Yrittäisit olla mies. Lapsellista valitusta. Minä en tuollaista miestä katselisi päivääkään.
Mies käyköön töissä niin on Raamattukin mieltä!