yli 30v. esikoisensa saavat - kiire takaisin töihin?
Ystäväpiirissä on muutama yli kolmekymppinen (akateeminen) esikoista odottava ja tuntuu, että heillä on kauhea kiire takaisin töihin HETI äitiysloman jälkeen. Ja tätä pohditaan siis vaikkei vauva ole edes vielä syntynyt! Okei, kukin tekee, miten itse parhaaksi näkee, mutta joteski hassua, että raskausaikana jo mietitään töihinpaluuta. Eihän sitä voi tietää, millainen vauveli sieltä tulee; kuinka paljon valvottaa, sairastelee ym. Kyse ei myöskään ole rahasta, kun näissä perheissä kyllä pärjättäisiin ihan hyvin toisenkin palkalla.
Onko tää vain minun huomio vai onko muilla tällaisia huomioita? Kiinnostaisi myös kuulla, miksi on kauhea kiire takaisin töihin vauvan ollessa hädin tuskin 10kk, vaikkei siihen ole taloudellisesti tarvetta? Itse ajattelisin, että 10kk on tosi pieni päivähoitoon. Omat muksut on menneet 1v7kk ja 1v8kk ikäisinä hoitoon ja mun mielestä nekin oli tosi pieniä. Rahat oli tietysti tiukemmalla, kun oli kotihoidontuella, mutta onneksi lainasta sai lyhennysvapaata. Onko tämä "nykyajan" ilmiö vai mistä on kyse? Vai onko tietyn elintason ylläpito tosiaan niin tärkeää? Onhan sitä ennenmuinoin äitiysloma ollut lyhyempi ja hyvin on lapset pärjänneet, mutta en kuitenkaan vertaisi 20-30 vuoden takaista yhteiskuntatilannetta tähän.
Kommentit (30)
Minullekin kävi niin (ekani sain 33-vuotiaana ja kolmanteni 38-vuotiaana)että olin kotona vuositolkulla, vaikka ekasta äippälomalle jäädessäni hyvästelin työkaverit, että vuoden päästä nähdään. Niin sitä vain mieli muuttui ja jotenkin taloudellisesti sinnitteli. Näin on käynyt tuttavapiirissäni kaikille vanhempina äideiksi tulleille.
Kun on takana työelämää ja on hyvä ammatti, siitä työstä tulee kovin tärkeä. Ei sitä etukäteen osaa arvioida, että kuinka tärkeä vauvasta tulee. Sen huomaa vasta kun se on syntynyt.
kuin mitä toisen lapsen kanssa sitten tekee.. Eli huomaa esikoisen kanssa, kuinka rastakasta on työ-pikkulapsi hoidossa yhdistelmä + tulee ehkä halu antaa lapselle enemmän aikaa yhdessä.
Ja totta, aina ei kaikilla ole mahdollisuus olla kotona syystä tai toisesta sen lapsen kanssa.
pitävät työstään, eikä se ole vain pelkästään tapa ansaita elantonsa. Tämä saattaa olla monelle ihan käsittämätön ajatus. Ja miksei siis äitiysloman jälkeen voisi palata töihin? Aika moni ei-akateeminenkin tekee niin? Meillä jäi isä 9kk hoitovapaalle, eikä se ole mielestäni lapsen kehitystä ja isäsuhdetta ainakaan pilannut.
vaipanvaihdoista, kotitöistä ym paskasta.
Minä lähdin töihin ja ukko jäi hoitamaan huutavaa pilttiä. Viikonloppusin imetän ja muulloin pumppaan maidot isälle.
Naiset ovat kärsineet tuhansia vuosia lastenhoidosta. Nyt on aika muuttaa meno.
mutta silti hoidin lapsia kotona yhtäjaksoisesti 5 vuotta.
Uralle tästä oli paljon haittaa. Töihin palaamisen jälkeen tulin irtisanotuksi ensimmäisissä yt-neuvotteluissa. Vähän yli vuoden myöhemmin kuitenkin pyysivät takaisin töihin ja nyt voin jatkaa uraani siitä mihin se ennen lasten saamista jäi.
Esikoiseni sain 31-vuotiaana ja kuopuksen 33-vuotiaana.
eli voi olla, että lapsen ollessa vuoden ikäinen isä jääkin vähäksi aikaa kotiin. Kun äiti on yli 30, on todennäköisemmin ehtinyt jo edetä hieman uralla ja on vaativammissa tehtävissä kuin nuoremmat äidit, jolloin pelko työelämän kärryiltä putoamisesta on suurempi. Vaativissa asiantuntijatehtävissä jää helposti kehityksen kelkasta, jos on kotona vuosia, siksi varmaan monella on kiire takaisin töihin.
sain lapset 31 ja 33 v.
Minulla ei ollut uraa, johon olisin palannut. Mutta tein noina kotiäitivuosina tuntiopettajan hommia aikuiskoulutuksessa (en ole siis luokanope), koska en kestänyt olla täyspäiväinen kotiäiti.
ap haluaa parajata, yli 30-vuotiaita vai akateemisia?
En ole akateeminen, enkä elä työtäni varten, mutta yli 30-vuotias olen. Tosin sain kyllä esikoiseni ollessani alle 30. Mutta töihin lähdin äitiysloman loputtua siksi, KUN ÄITIYSLOMA LOPPUI: Eli rahaa ei tule, jos kotiin jään. Ja kun on kaksi lasta hoidettavana, täytyy vanhempien tienata. Ei siinä teidän moraalisaarnat auta.
Sitten palasi takasin työmaailmaan. Oli ja on vieläkin työtön, koska ei löydä koulutukseen vastaavaa työtä.
Olemme haaveilleet jo uudesta vauvasta. Pitääkin tehdä testi tänään.
Mies nimittäin haluaisi jo tekemistä kun lapset ovat päiväkodissa päivät.
Sillä hän on saniteettitilojen siistijä. Hänen palkallaan emme kykenisi maksamaan vuokraakaan.
Siis järkipäätös minä jäin töihin ja mies hoitaa lasta. Olisin jäänyt mieluusti kotiin mutta taloudellinen tilanne ei salli sitä. Yllättävää ettei siivoojan palkalla kykene elättämään perhettä.
Itse lähdin ensimmäisen lapsen jälkeen töihin kun lapsi oli 10 kk. Meille palkattiin kotiin hoitaja, mutta se osoittautui todella huonoksi ratkaisuksi. Lapsi meni vuoden ikäisenä päiväkotiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna aivan turhaan ja aivan liian pienenä. Olin itse huolissani taloudellisesta tilanteestamme, enkä halunnut olla riippuvainen miehestäni.
Toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 1v10kk. Silloin oli itsestäänselvää, että olen kotona 3 vuotta. Tein keikkatöitä viikonloppuisin ja olin tyytyväinen ratkaisuuni.
Nyt kolmas lapsemme on ihan vauva ja aika näyttää kauanko nyt viihdyn kotona. Alle kaksi vuotiasta en kuitenkaan laita kodin ulkopuolelle hoitoon.
Minä kyllä rakastan työtäni, mutta perhettäni vielä enemmän. Vaikka kuinka asiaa ajattelen, niin perheen ja työn yhdistäminen on todella raskasta ja vaikeaa. Huono omatunto on koko ajan, teit niin tai näin. Ja kokemuksesta tiedän, että se 3 vuotta on lyhyt aika olla pois työelämästä ja pitkä aika lapsen kehityksen kannalta.
Minulla oli väitöskirja kesken. Ei sellaisesta voi ottaa vuosien taukoa. Asiat ja aiheen ajankohtaisuus kärsisivät. Joutuisi aloittamaan kaiken alusta.
Asiasta jouduimme riitelemään exäni kanssa. Lopputuloksena oli ero. En nimittäin voinut sietää sitä ettei hän hyväksynyt että jään hoitamaan vauvaa kotiin. Hänen mielestä minun olisi pitänyt mennä töihin??? Voitteko kuvitella?
Sanoin että hän voi mennä töihin ja minä hoidan vauvaa. Ei kelvannut rouvalle. Ehei. Se oli sitten good bye.
T: 11cm mies
Moni nainen on itsekäs eikä anna miehen jäädä kotiin hoitamaan vauvaa Asiasta jouduimme riitelemään exäni kanssa. Lopputuloksena oli ero. En nimittäin voinut sietää sitä ettei hän hyväksynyt että jään hoitamaan vauvaa kotiin. Hänen mielestä minun olisi pitänyt mennä töihin??? Voitteko kuvitella? Sanoin että hän voi mennä töihin ja minä hoidan vauvaa. Ei kelvannut rouvalle. Ehei. Se oli sitten good bye. T: 11cm mies
Lapseni ei tarjoa sellaista seuraa mitä haluan useamman vuoden ajan. Meillä mies jäi puoleksi vuodeksi kotiin äitiysloman jälkeen ja sitten lapsi meni hoitoon. Hän on pärjännyt loistavasti ja uskon, että tämä järjestely on meille kaikille kaikkein paras.
Miten tämä liittyy erityisesti yli 30-vuotiaisiin tai akateemisiin naisiin?
Exäni oli juuri yli 30 vuotias akateeminen nainen.
Vai eikö exäni täytäkään kaikkia tuntomerkkejä akateemisesta naisesta :D ?
T: 11cm mies
Työpaikka on minun vielä 9 vuotta. Saan tehdä mitä lystän sen ajan. Voin jopa laittaa lapseni hoitoon jos haluan.
Menen töihin 9 vuoden sisällä sitten kun se minulle sopii. Aina löytyy pätkätyöläisiä paikkaamaan vakituisen paikkani hetkeksi ;)
juuri vanhemmat äidit ovat innokkaammin jääneet lapsen kanssa kotiin. En tiedä ennen synnytystä olleista suunnitelmista, mutta tältä tilanne vaikuttaa sitten kun lapsi on jo syntynyt.
Poikkeuksia molempiin suuntiin kuitenkin löytyy.
ei ole kovin helpolla varaa jäädä hoitovapaalle. Jos ajattelet vain perheen palkkaa, niin se ei kerro kaikkea varallisuudesta. Täytyy myös tietää, miten palkka on sidottu menoihin ja pitkiin lainoihin. Ne menot eivät välttämättä jousta esim. saattaa olla sijoitusjärjestelyjä, jotka eivät ole kovin likvidejä.