Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Masentaa - ikäkriisi :-(

Vierailija
18.03.2010 |

Täytin juuri 37 vuotta. En ole elämässäni siinä tilanteessa kuin moni muu. Ei ole vakituista työpaikkaa, teen vain pätkiä. Hävettää ihan hakeakin töitä. Kaikin puolin tajuntaan on vasta nyt jysähtänyt, että kaikkeen ei ole enää aikaa. Olen keski-ikäinen. Ihan tosissani painin tämän kanssa eikä aika nyt tässä tapauksessa paranna. Lohduttavia sanoja?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olen ihan itse luopunut vakituisesta työpaiksta ja vaihtanut sen mielekkäämpään ei-vakituiseen. Tiedän muitakin vastaavia ratkaisuja tehneitä. Kuules turhaan häpeilet, pätkätyöt ovat (valitettavaa sinänsä) normaaleja nykypäivänä. Toki jos ala on sinulle mieleinen, kannattaa vähän miettiä miten se vakituinen paikka voisi irrota. Osaajalle se voi irrota vaikka niin, että ei enää suostu tekemään niitä pätkiä..

Vierailija
2/4 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytin myös 37 v. Kirjoitin aikanaan hyvät paperit lukiosta, pääsin yliopistoon, opiskelin nopeasti maisteriksi, olin samaan aikaan töissä ja vähän sen jälkeenkin. Sitten tulin raskaaksi ja sillä tiellä ollaan eli olen ollut 12 v. kotona! Kukakohan ottaa minut enää töihin? Olen tehokas, ripeä, vastuuntuntoinen, empaattinen jne. MUTTA, olen ylikoulutettu ammatteihin, joihin haluaisin. Ja toisaalta, minulta uupuu liian vähän kokemusta ammatteihin, joihin minulla olisi sopiva koulutus.



Onko musta enää mihinkään???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä tuo työkään ehkä se pahin asia ole, vain yksi monista ahdistuksen aiheista. Välillä ajattelee, että ikä on vain numeroita. Ja suht nuorekkaalta kuulemma näytän ulospäinkin (kuten kaikki muutkin ;-))Mutta se ajatus tästä iästä. Ja elämästä yleensä. Huokaus.

Vierailija
4/4 |
18.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksen aikanaan tehnyt tiettyjä asioita (kuten koulutusalan valinta, mahdollinen ulkomaille lähtö) toisin, nyt kun perheellisenä asuntovelkaisena ei voi enää tehdä ratkaisuja niin "puhtaalta pöydältä" kun silloin nuorena olisi voinut. Silloin vain sitä oli niin epävarma, en osannut/ uskaltanut tms. hassua.. ja kaikki mahdollisuudet olisi ollut vaikka mihin. Näin jälkikäteen kun ajattelee, silloin en varmasti osannut asiaa nini nähdä.



Myönnän kyllä että myös ulkonäön rapistuminen ottaa jonkin verran koville, vaikka vielä ei missään katastrofiasteella ollakaan :)



2

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi neljä