Tekisi mieli hankkia rakastaja,

Parhaimmillaan "salarakas" piristää omaa parisuhdettakin, kun oma mieli on hyvä ja levollinen kykenee huomioimaan kumppaniaankin paremmin. Näin ainakin omassa parisuhteessani.



Kykenen antamaan hellyyttä naiselleni kun ei tarvitse pähkäillä että olenpa puutteessa ja johtaisikohan tämä helliminen vihdoinkin rakasteluun. Kun ei koe puutetta voi toiselle suoda sitä mitä hän haluaa.



T: kolmikymppinen söpö mies

ei siittä tule moraalista ongelmaa, se kyllä saa oman pään hajoamaan.



Meillä parisuhteessa naiseni kaipaa hellyyttä, minä seksiä. Kun en itse ole sitten enää niin puutteessa pystyn hyvillä mielin hellimään toista.



T: sama kirjoittaja kuin yllä

Jos puuttuva juttu on pieni, mutta polttava, voi se onnistuakin. Ainakin itselläni halu tulla välillä otetuksi rajummin ei ole kovin suuri osa elämää, mutta aina joskus niin polttava. Oma mies nyt on mitä ihanin, muttei moisesta innostu (enkä oikein häntä sellaiseen osaa mieltääkään), mutta onneksi minulla on työkaveri, jonka kanssa saan tuon turvallisesti toteuttaa ihan kaveripohjalta. Välillä tietenkin pelkään paljastuvani, mutta kovin epätodennäköistä se on.

kirjoita, niin jutellaan lisää

mwhiner ja gmail ja com

kaksi. Jos aika ei käy toiselle, niin toinen varmaankin on vapaa. Tai ota kolme: Kaksi rakasteluun mukaan ja kolmas varamieheksi jotta varmasti saat ne kaksi rakastelemaan.



ps. Vanhassa vara parempi (ota 35-45 vuotias)

Aina on olemassa kiinnijäämisen riski, eli ota rakastaja jos olet valmis menettämään miehesi hänen takiaan. Älä mieti oletko valmis ottamaan riskin vaan pohdi se niin että miehesi tulisi tietämään rakastajasta. Jos edelleen haluat, hanki rakastaja helpottamaan puuttuvaa. Jos miehesi lähteminen olisi maailmanloppu, älä riskeeraa suhdettanne.



Täysi riskittömyys on valheellinen kuvitelma. Aina on sukupuolitaudin riski (vai käyttäisittekö suojaa suuseksissäkin?), joku tyyliin miehesi työkaveri on rakastajan naapuri ja tunnistaa sinut tai rakastaja itse paljastaa sinut. Kiinnijääminen on aina mahdollista ja pettämispäätös täytyy punnita sen kannalta mitä kiinnijäämisestä seuraisi ja olisiko saatu nautinto hinnan väärti.



(Itse kyllä pettäisin jos tulisi houkuttava tilaisuus. Kun miehen kommentti parisuhdeterapia-ehdotukselle oli "vain sinun mielestäsi on ongelmia joten ongelmat ovat sinun, ei liiton. Mene yksin psykologille.", en välittäisi paskaakaan miten päin se maailmansa kääntäisi jos jäisin kiinni pettämisestä... Silloin kun jaksoin vielä yrittää ja toivoa suhteen eteen, en olisi ikinä riskeerannut liittoamme panon takia.)