Miksi apua ei saa, vaikka sitä oikeasti tarvitsisi?
Minä olen jo pidempään olosuhteiden pakosta joutunut tätä arkea yksin pyörittämään, koska miehelleni tapahtui tapaturma, jonka takia hän on täysin autettava vielä toistaiseksi, jossain vaiheessa luultavasti melko omatoiminen, mutta kävelemään hän ei enää ikinä kykene.
Meillä on nuorin ihan vauva vielä ja hän itkee vähintäänkin yöt, yleensä päivälläkin, nukkuu vähän aikaa, jotta sitten jaksaa taas itkeä. Itkun syytä selvitellään, siis jos jotain löytyy vai onko tuo sitten vaan koliikkia. Olo on kuin zombilla, koska oon tässä reilun 2kk valvonut ja unta saa maksimissaan tunnin, kaks tuntia on jo luksusta unta vuorokaudessa. Vauvan lisäksi meillä on kolme isompaa lasta, joista vanhin on eskarissa ja kaksi nuorempaa kotona, tosin luultavasti menevät hoitoon heti kun vaan paikka vapautuis.
Meillä käy perhetyöntekijä, mutta jo sen saadessani minulle sanottiin, että perhetyöntekijä ei hoida lapsia, mutta koska minun on todella vaikea lähteä minnekään ja meillä on tässä viime aikoina ollut muitakin vastoinkäymisiä niin kaipaan sitä keskustelua, etten ihan täysin pimahtais. Lisäks minulla on diagnosoitu vaikea masennus vähän ennen vauvan syntymää.
Perhetyöntekijän kanssa on juteltu tästä jaksamisestani ja hänkin on sanonut, että nykyään on todella vaikea saada esim. kodinhoitajaa, joka auttaisi lastenhoidossa ja meillä olisi just sellaiselle tarvetta, mutta kun ei saa niin ei saa ja pakko sit turvautua "virikehoitoon", vaikka ajattelin, ettei sitä tarvitsisi tehdä. Niin vaan se elämä yllättää.
Naapurit ja lähipiirikin kyllä auttavat mahdollisuuksiensa mukaan, naapuri esim. lenkittää meidän koirat ja lähipiiri hoitaa välillä isompia ja vauvaa, että saisin ees tunnin tai kaks nukkua. Vauva ei huoli pulloa, niin se vaikeuttaa sitten esim. sitä, että vauva ois yön jossain muualla eikä nälässäkään viitsi pitää pientä.
Kommentit (13)
mulle tarjottiin mahdollisuutta nimenomaan kodinhoitajaan viimeisimmän raskauden aikana.
Jouduin onnettomuuteen rv 16, ja vauva meinasi syntyä, ja sain loppuraskauden tiukkoja rajoituksia. Meillä oli myös 4 ja 2-vuotiaat.
En ottanut apua, koska en kokenut sitä tarvitsevani.
tekevät eri asioita, meillä nimenomaan ovat lasten kanssa, jos sellaiseen tarve on.
Kodinhoidollisia asioita voidaan tehdä asiakkaan kanssa yhdessä, mutta puolesta tekemisen palvelua ei näissä asioissa enää ole.
Varsinaista kotiapua on kuitenkin ostettavissa yksityiseltä.
Kotihoidossa ei ole enää kodinhoitajia, kotihoito hoitaa ihmistä, ei kotia.
Olisko teidän kunnassa mahdollista saada palveluseteliä, jolla voisi ostaa lastenhoitoapua?
Siis se perhetyöntekijäkö vain istuu teillä? Ja siihen sitten riitää rahaa? Ei sillä, hyvähän sekin, mutta sinun tapauksessasi lastenhoitoavusta olisi kyllä enemmän apua tai muusta kodinhoitoavusta. Ja yllätys: moni hoitaja osaa puhua töitä tehdessäänkin jos olet itse kotona.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Olisiko teillä varaa lisäksi palkata vaikka kerran viikossa lastenhoitajaa tai siivoojaa?
Laita vaan hyvällä omalla tunnolla ne lapset hoitoon, se on paras ratkaisu tuossa tilanteessa, jos hoitajaa ei saa kotiin. Muuten sinä uuvut kokonaan ja se ei ole kellekään hyväksi.
tuohon tilanteeseen ja se on sinulta evätty?
"virikehoidosta". Ei edes hulluin AV.fanaatikko tuomitsisi sitä tässä tapauksessa.
se on valtion rahan puutetta tai rahoja käytetään vääriin asioihin. Ei lama ainakaan auta asiaa.
mistä niitä kodinhoitajia hakee, kun niitä ei enää ole.
Ole onnellinen, että se on vielä olemassa. Ikävää, että joudutte odottamaan päivähoitopaikkaa. Toivottavasti lapsillenne löytyy sellainen pian.
ei siis lastensuojelun avohuollon perhetyöntekijöitä
Monet laittaa lapset virikehoitoon paljon huonommista syistä ja teillä on sille oikeasti tarvetta. Toivottavasti lapsenne pääsee hoitoon pian!
Kodinhoitajia voi saada mm. lastensuojelun kautta, sitä kautta meille tuli kotipalvelu.
Nykyään on todella vaikea saada apua, vaikka tarve olisi todellinen. Säästetään täysin väärissä asioissa ja tässä on lopputulos!