Lue keskustelun säännöt.
En jaksa käkkiä kotona - epäkypsä äiti?
17.03.2010 |
Ajattelin pärjääväni äitinä ilman foorumipurnausta, pidän sitä aika lapsellisena, mutta ilmeisesti olen lapsellinen - joten nyt annan tulla.Kertokaapa mistä teidän vauva-arkenne koostuu? Miten saatte ajan kulumaan pienen vauvan kanssa? Mitä teette yhdessä? Minä en nimittäin ymmärrä, mikä olisi oikeaoppista vauva-arkea.
Tylleröiseni täyttää pian 3 kk ja siitä, sekä lämpenevistä kevätilmoista iloissani olen yrittänyt ottaa selvää mitä kotipaikkakunnallani voisi lapsen kanssa tehdä. Tänään vaunuilin avoimeen päiväkotiin, jota neuvolatäti suositteli. Ajattelin että siellä ainakin tapaisin muitakin äitejä, joita en tällä tänne muualta muuttaneena toistaiseksi tunne.
Mutta sain osakseni ihmettelyä siitä, miten olen pienen kanssa liikkeellä. Muut vauvat olivat noin puolivuotiaita. Sain kuulla myös siitä miten näissä päiväkodeissa on suuri tartuntavaara, kun on muitakin lapsia, voi voi. Erehdyinpä vielä kysymään paikkakunnan muista äiti-vauva-aktiviteeteista. Siinä sitten henkilökunta ja muut äidit yhteen ääneen selvittämään miten pieni vauva EI tarvitse mitään harrastuksia, ja miten jotkut äideistä eivät ole kaivanneet edes ystäviään lapsen ollessa pieni sillä lapsi on kaikista tärkein ja kallein.
Ei lapsi tietenkään tarvitse harrastuksia, mutta entä jos äiti tarvitsee? Kaipaisin jotain liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä kodin ulkopuolisen maailman kanssa muutenkin kuin TVn välityksellä. Tyttöseni on ihanan virkeä ja seurusteleva tyyppi joka silminnähden nauttii laulusta, loruista ja tanssista - mitä enemmän liikkeessä ollaan sen mieluisampaa hänelle.
Läksin päiväkodista vähän typertyneenä. Pelkäsin aiemmin jatkuvasta valvomisesta ja vaativasta vauvasta johtuvaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Nyt minulla on ihana, aurinkoinen ja hyvin nukkuva vauva, mutta koen olevani erittäin itsekäs ja epäkypsä äiti toivoessani arkeeni muutakin kivaa kuin valssi-askelia tytön kanssa radion tahtiin olohuoneessa. Kaipaan todellakin ystäviäni ja tahtoisin myös uusia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Silti tyttäreni on minulle kaikista tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Onko kaksin lapsen kanssa viihtyminen jonkinlainen hyvän äitiyden mitta?
Kommentit (12)
Ihan kuin 3 kk ja 6 kk ikäisten vauvojen ikäero olisi jotenkin merkittävän iso tuossa suhteessa!
Jokainen meistä on erilainen, oma persoonalisuutensa, joten mitään yleispätevää normiahan ei tässäkään asiassa tietenkään voi olla. Jotkut tykkäävät muiden äitien ja lasten seurasta, toiset viihtyvät kotona. Kukin tehköön miten itse parhaaksi näkee! Itse olen sitä tyyppiä, joka kammokusuu hiekkalaatikkoseurustelua muiden äitien kanssa ja yrittää välttää sitä viimeiseen asti, mutta ymmärrän oikein hyvin, jos joku siitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin 3 kk ja 6 kk ikäisten vauvojen ikäero olisi jotenkin merkittävän iso tuossa suhteessa!
Jokainen meistä on erilainen, oma persoonalisuutensa, joten mitään yleispätevää normiahan ei tässäkään asiassa tietenkään voi olla. Jotkut tykkäävät muiden äitien ja lasten seurasta, toiset viihtyvät kotona. Kukin tehköön miten itse parhaaksi näkee! Itse olen sitä tyyppiä, joka kammokusuu hiekkalaatikkoseurustelua muiden äitien kanssa ja yrittää välttää sitä viimeiseen asti, mutta ymmärrän oikein hyvin, jos joku siitä tykkää.
Omien lapsieni äitiysloma-ajasta on muutama vuosi. Muistan hyvin että minullakin oli samanlaisia tuntoja. Menin esikoisen kanssa eka kerran päiväkerhoon vauvan ollessa 4 kk. Kukaan ei ihmetellyt, oli muitakin samassa tilanteessa olevia äitejä.
Sitten kävimme paljon puistossa. Halusin nähdä muitakin aikuisia. Muuten tein pitkiä vaunulenkkejä, kävin kirjastossa ja kirpparilla ym. Kun mies tuli töistä, mentiin yhdessä vaunulenkille ja kävin itse jumpassa tai uimassa. Ei todellakaan tarvitse hautautua kotiin. Hyvin voiva äiti jaksaa hoitaa lapsiaan. Vaikka äitiysloma-aika on lyhyt, kyllä ne päivät silloin tuntui pitkiltä ellei mitään ohjelmaa olisi ollut. Varsinkin esikoisen vauva-aikana.
Tottakai me kaikki rakastamme lapsiamme ihan pähkinöiksi, mutta eihän vauvan kanssa kotona olo mitään tekemistä ole. Ja harvat saa riittävää elämän sisältöä ihan vaan vauvan tuijottamisesta. :)
Mutta! Mä olen enemmän kotona viihtyvä äiti. En kestä yhtään mitään mammakerhoja tai vauvamuskareita. Alle puolivuotiaan vauvan kanssa kotona olo on kuitenkin hauskaa, koska lapsi nukkuu niin paljon ja seuraksi riittää usein ihan vain lähellä oleminen. Silloin kulutin aikaa mm. elokuvia katsomalla, lukemalla, käsitöitä tekemällä, eli suunnilleen samaa, mitä tein kotona ennen lastakin. Ulkona kohotin kuntoa vaunulenkeillä, kävin taidenäyttelyissä, shoppaamassa, kahvilla kaupungilla, vauvabiossa, valokuvasin luontoa...
Rasittavin aika itselleni oli silloin, kun esikoinen oli n. 6-10 kk vanha ja vaati jatkuvaa huvitusta ja täydellistä keskittymistä Hänen Korkeuteensa. Öisin heräili vielä useita kertoja, joten univelka painoi. Kuopuksen sama ikä oli jo helpompi, koska esikoisesta oli seuraa sekä minulle että vauvalle.
5 vuotta lasten kanssa kotona ja pakko myöntää että 3. kuukausi (esikoisen vauva-aikana) oli vaikein.
Silloin onneksi löysin 'esikko-kerhon' eli esikoisvauvojen äideille tarkoitetun kerhon. Siellä tapasin muita pienen vauvan vanhempia ja sain päiviini muutakin sisältöä kuin vauvan ja kodin hoitamisen :)
Loput 5 vuotta menikin sitten ihan helposti =)
3. kuukausi on muuten vaikein myös maasta toiseen muutettaessa, ainakin tilastollisesti. Ja on ollut minullekin (3 eri maassa ehdin asua ennen perheen perustamista ja aloilleni asettumista).
tuolla kerhossa! Mä olen kerhoillut lapsen kanssa kun lapsi oli nelikuinen, mutta esimerkiksi perhekahvilassa jossa käyn on todella monta kolmekuista lasta eikä se ole yhtään ihmeellistä.
Mene vaan uudestaan kaikkiin kerhoihin ja jätä arvostelut omaan arvoonsa. Eihän lapsi tosiaankaan mitään aktiviteettia kaipaa vaan äiti - siksi ne muutkin äidit siellä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvamuskareissa, äiti-vauva-kerhoissa sun muissa jo siitä kun vauva oli parikuinen. Kyllä siellä muitakin ihan pieniä oli. Harmi että teilläpäin sattui olemaan noin nipo porukka siellä. Toivottavasti löydät muita kivoja harrastuksia.
Mitähän nuo olisivat mulle tuumanneet, kun minä idiootti pölähdin esikoisen kanssa perhekerhoon ensimmäisen kerran, kun esikoinen oli hurjat 10pv vanha, ja kuopuksen kohdalta palailtiin kerhoilemaan 3-viikkoisena, ja sekin vain siksi, että vauva sattui syntymään sellaiseen aikaan, ettei sitä ennen päässyt kerhoihin, kun olivat lomalla juhlapyhien takia. Mutta täytyy sanoa, että yhtään ainutta kertaa en ole perhekerhoon tai yhtään mihinkään vastaavaan lähtenyt siksi, että lapset kaipaisi virikkeitä. Työskentelen itse lasten parissa, joten pystyn kyllä tuottamaan ihan riittämiin virikkeitä lapsille kotonakin, perhekerhot toki tarjoavat sitten leikkiseuraa muista lapsista. Silti joka ainoa kerta noihin perhekerhoihin mennään siksi, että äiti pääsee pois kotoa, saa hetken istua ja marmattaa julmaa maailmaa muiden kaltoinkohdeltujen äitien kanssa, kun lapsilla on sitä leikkiseuraa, eikä äidin tarvitse keksiä niitä virikkeitä.
Ehkä mäkin olen epäkypsä äiti, mutta kyllä mun pää tahtoo hajota jo siitä, että viisi päivää joutuu kökkimään pelkästään lasten seurassa, oli se nyt sitten sisällä tai ulkona. Tähän ei auta, vaikka käynkin joka ilta juoksemassa/kävelemässä muutamia kilometrejä, tai että käyn kaupassa yksin, tai kirjastossa lukemassa päivän lehden. Minä kaipaan aikuista seuraa, ja ehdoton plussa on, jos nämä aikuiset vielä ymmärtävät sen elämäntilanteen, jossa satun juuri tällä hetkellä elämään. Onneksi perhekerhoissa, joissa käyn lasteni kanssa, onkin juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen mm opiskellut kotona, käynyt jumpassa(vauvaparkki)tehnyt kaikkea kivaa. Se ä-loma kestää vaan 9kk, sen jälkeen onkin loppuelämä työntekoa ja voin sanoa että ihan hirveetä elämä on nyt kun joka aamu on herätys klo 5.45 ja koko päivä duunia+illat lasten harrastuksia ym. Ei YHTÄÄN omaa aikaa.
Nauti vielä kun voit.
Moi. Minä en olisi millään jaksanut käkkiä kotona vauvan kanssa, enkä jaksa tehdä sitä nytkään taaperon kanssa. Vauvani oli vajaan kuukauden ikäinen, kun menin ensimmäisen kerran perhekerhoon. Kukaan ei ihmetellyt tuloani, vaikka ensimmäiset kerhokäynnit vauva aina nukkui koko ajan. Sanoin suoraan, että minä tarvitsen virkistystä ja muiden äitien tapaamista. Toiset ymmärsivät hyvin, ja on siellä käynyt muitakin pikkuvauvojen äitejä, jopa odottajia.
Lisäksi olemme käyneet seurakunnan äitikerhossa. Elikäs kaksi kerhoa viikossa. Joka päivä käymme vaunukävelyllä, yleensä yksin, mutta on positiivista jos saa jonkun jutteluseuraksi. Välillä kävin kirjastossa vauvan päiväuniaikaan lehtiä lukemassa. Välillä shoppailemassa kaupugilla, kiertelin ja katselin, imetin vaikka sovituskopissa jos tarve vaati.
Iltaisin kun mies tuli kotii, lähdin herkästi lenkille itsekseen.
Nyt kun lapsi jo taapero, pyydämem usein muita alueen äitejä meille kyläilemään, tai menemme heille. Kierrämme leikkipuistoja, ja kerhoissa käymme edelleen. Siltikin elo välillä pitkästyttää, kesää odotellen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa voi todella olla tylsää, jos vain kotona kykkii ja vaunuja työntelee yksin. Hakeudu ihmeessä vaan mukaan kaikkeen mihin haluan, muitten kommenteista viis. Äidin hyvinvointi on tärkeää ja varsinkin kun olet kuitenkin vauvan kanssa etkä jätä hoitoon jotta saat tuulettua.
Naiset suhtautuvat niin eri lailla äitiyteen. Joillain on tosiaan luulo (ja varsinkin esikoisen äideillä), että lapsen kanssa kuuluu lukittautua sisälle eikä saa kaupassakaan käydä vaunuissa olevan vauvan kanssa.
Mulla menisi itsellä hermo alta aikayksikön. Esikoinen meillä kävi vauvamuskarista 4 kk eteenpäin. Meillä oli oma mammapiiri, jossa siis oli samaan aikaan äitiyslomalla olevia ystäviä. Tavattiin kerran viikossa. Sitten mä kävin aika usein baby biossa ja meillä päin oli vielä jumppa äideille, johon saattoi ottaa vauvan mukaan.
Kiitos paljon kannustavista ja informatiivisista kommenteista. Opin pari asiaa taas:)
Kannattaa tosiaan luottaa itseensä enemmän. Eikä olla niin tuntosarvet herkkänä tunnustelemassa "jos teen jotain väärin". Varmasti saa tukea myös sille epäluulolle, kun oikein osaa rivien välsitä tulkita! Viimeaikoina on kovastikin kriittisesti kirjoiteltu siitä, miten lapsia jo pienestä pitäen kelkotaan kaikenmaailman harrastuksiin ja näin aikataulutetaan elämä jo alusta asti. Tästä joku luennoitsijakin varoitteli valmennuksessa, johon neuvola opasti ennen syynnytystä. Että miten varsinkaan nuoret äidit eivät nykyään tahdo hyväksyä sitä, että elämä muuttuu, rauhoittuu, lapsen myötä.
Totta varmasti joidenkin kohdalla, mutta en minä vauvaani ole sentään festareille tai jääkiekkokouluun vielä viemässä - ihan vaan johonkin jumppaan itse haluaisin :) Eli suhteellisuutta kehiin epävarmuudessakin.
Toinen oppipointti oli, että ei pöllömpiä nämä foorumit sittenkään! Olen selvästikin selaillut ihan vääriä sivustoja tähän asti (niitä kikkuisia provoviestejä täynnään olevia..)!
Käytiin eilen luistelemassa. Aivan ihanaa, ja ohikäveleviä mummoja nauratti kun vedettiin vaunujen kanssa tyhjää jääkiekkokaukaloa ympäri. Hyvä mieli useammalle siis, suosittelen :)