myönnän, olen mustavalkoinen ja vanhanaikainen, mutta
musta on älytöntä, että ennen vanhaan kurittomiksi kutsutut kakarat ovat tänä päivänä mm.
haasteellisia lapsia
indigoja?!?
adhd
hyperaktiivisia
jne
mitä vittua, minä vaan kysyn?
ja jos kerran on oikeen diagnosoitu hieno tila tai tauti, eikö sitä saa lääkkeillä tms terapialla kuriin? häh?
Kommentit (24)
Ei se ole mikään diagnoosi.
Ei kaikkea voi lääkitä kuriin. Ihmisiä on ollut aina erilaisia. Nykyään lisäksi lasten sotilaallinen kurinpito on harvinaisempaa kuin ennen, joten ihan tavallisetkin lapset käyttäytyvät huonommin kuin sinun lapsuudessasi.
Ja jos jollakin on oikein paha ADHD tms., niin eipä se lääkitys ihan täysin vie kaikkia oireita pois.
musta on älytöntä, että ennen vanhaan kurittomiksi kutsutut kakarat ovat tänä päivänä mm.
haasteellisia lapsia
indigoja?!?
adhd
hyperaktiivisia
jne
mitä vittua, minä vaan kysyn?
ja jos kerran on oikeen diagnosoitu hieno tila tai tauti, eikö sitä saa lääkkeillä tms terapialla kuriin? häh?
Tämä on mennyt ihan sairaaksi että joka ilmiölle on diagnoosi. Ja kun sille on diagnoosi, se ei ole kenenkään syytä.
Kurittomat kakarat voi olla luonnostaan vilkkaita ja vaikeita, mutta nuorena se on vitsa väännettävä.
musta on älytöntä, että ennen vanhaan kurittomiksi kutsutut kakarat ovat tänä päivänä mm.
haasteellisia lapsia
indigoja?!?
adhd
hyperaktiivisia
jne
mitä vittua, minä vaan kysyn?
ja jos kerran on oikeen diagnosoitu hieno tila tai tauti, eikö sitä saa lääkkeillä tms terapialla kuriin? häh?Tämä on mennyt ihan sairaaksi että joka ilmiölle on diagnoosi. Ja kun sille on diagnoosi, se ei ole kenenkään syytä.
Kurittomat kakarat voi olla luonnostaan vilkkaita ja vaikeita, mutta nuorena se on vitsa väännettävä.
auttanut lapsena se, jos mun adhd olis diagnosoitu. Olis monet "miks mä oon tällainen, miks mä oon näin huono" -pohdinnat jääneet pohtimatta.
Nykyinen yhteiskunta on sellainen, että ne lapset, jotka jaksavat olla paikoillaan ja keskittyä. Syrjäytyminen voi alkaa jo koulussa.
Vaikka toisaalta vituttaa, että mulla on tämä adhd, niin ainakin se on opettanut mua ymmärtämään toisia ihmisiä, siis sitä, että eroja on.
Ja adhd:ta ja sitä, että lapsen kasvattaminen on jätetty hänen itsensä harteille, ei pidä sekoittaa toisiinsa. Pystytkö sinä ymmärtämään eron, vai onko sinun mielestäsi älykästä keskustelua viljellä omia ennakkoluuloja jossain keskustelupalstalla?
lapset ennen vanhaankin kasvatettiin, ei millään inttikurilla
meidän perheessä on vaan kurittomia kakaroita
että nykyään osataan diagnosoida erilaisia sairauksia tai oireyhtymiä. Siten niitä osataan hoitaakin paremmin ja kyseisistä ihmisistä voi tulla helpommin yhteiskunnallekin hyödyllisiä.
En kaipaa aikaan, jolloin ihmiset vain kuolivat "vanhuuteen" ja äidit muuten vain lapsivuoteeseen sekä lapset koska olivat liian heikkoja elämään. Nykyään nämä tilat eivät jää ilman nimeä ja kun tiedetään mistä on kyse, niitä osataan myös hoitaa.
Sama asia mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Ennen oli kylähulluja, vinksahtaneita ja kurittomia kakaroita. Ne nyt vain olivat sellaisia, eikä niille kannattanut mitään tehdä paitsi ehkä yrittää laittaa kuriin. Nyt monen asian taustalta on löydetty perimmäinen syy ja siihen voidaan vaikuttaa, niin ihmiset pystyvät käyttämään koko potentiaaliaan paremmin, ilman että joku yksittäinen ongelma määrittää ihmisen koko tulevaisuuden.
tiedät olevasi mustavalkoinen, niin kannattaisko opetella näkemään niitä harmaan sävyjä? On se tietty varmaan helpompaa, kun ei tarvitse ymmärtää toisia ihmisiä, vaan voi mennä omien ennakkoluulojensa mukaan...
kovkevat myös ihan normaalit lapset ja nuoret. vai onko syy todellakin tässä kohtaa vanhemmissa, jotka eivät ole osanneet tällaisia lapsia oikein ohjata?
selitäpä sinä sit mulle (tyhmä kun olen) minkäalainen on uhmakkuushäiriö?
[isulle 3, ihan rajoilla ja rakkaudella ne ]lapset ennen vanhaankin kasvatettiin, ei millään inttikurilla
meidän perheessä on vaan kurittomia kakaroita
[/quote]
lapsuutta ja omaa lapsuuttani, niin väittäisin kyllä, että kurinpitämisessä oli aika suuria eroja, niin kotona kuin koulussakin. Esim. äitini sai lapsena kotona selkäänsä - minä en saanut. Äitini koulussa seisotettiin lapsia nurkassa, ja opettaja saattoi kajota lapsiin myös fyysisesti - minun käydessäni koulua näin ei ollut. Voisin tehdä aika pitkän listan näistä eroavaisuuksia, mutta ymmärtänette pointin.
#3
selitäpä sinä sit mulle (tyhmä kun olen) minkäalainen on uhmakkuushäiriö?
asiantuntija. En tunne erilaisia diagnooseja. Jos olet ap, niin etkös itse kuvannut itseäsi mustavalkoisesti ajattelevaksi?
Sitä mä vaan, että mun mielestä on typerää tehdä tällaisia avauksia sen takia, että kyllä varmasti on sellaisia vanhempia, jotka vetäytyvät kasvatusvastuusta sen takia, että heidän lapsellaan on (muka) diagnosoitu joku häiriö, mutta valtaosa sellaisista, jotka näistä häiriöistä kärsivät, ihan oikeasti KÄRSIVÄT niistä. Mun mielestä tällaiset aloitukset kertovat empatian ja ymmärryksen puuttumisesta. Sellainen ihminen, jolla oikeasti on joku häiriö, ei voi sille mitään.
Esim. minä en voi sille mitään, että kun yritän keskittya johonkin asiaan, vaikkapa kuuntelemiseen, mun päänsisäinen kaaos estää sen. Se myös huonontaa mun aloitekykyä: kun ei aina kykene keskittymään siihen asiaan, jota on rupeamassa tekemään, se saattaa jäädä tekemättä, kun ei pysty kasaamaan ajatuksia. Mä en pysty selittämään tätä erityisen hyvin, mutta koko ajan tuntuu siltä, että huomiota vedetään eri suuntiin. Jos mä pystyisin poistamaan nuo häiriötekijät, niin kai mä ne poistaisin, mutta KUN EN VOI. Näin on ollut lapsuudesta asti. Tosin mä en ole koskaan varsinaisesti häiriköinyt, häiriköinti tapahtuu vain pään sisällä. Mutta pystyn oikein hyvin ymmärtämään niitä, joilla nämä impulssit ovat huomattavasti vahvempia kuin minulla.
5, ihan samoja huonommuuden ja epäonnistumisen tunteita kovkevat myös ihan normaalit lapset ja nuoret. vai onko syy todellakin tässä kohtaa vanhemmissa, jotka eivät ole osanneet tällaisia lapsia oikein ohjata?
selitätkö uudelleen?
kaiken maailman hömppädiagnooseja.
Suurin osa lapsista selviäisi hyvin jos heille laitettaisiin kotona rajat ja kasvatettaisiin turvallisessa ympäristössä.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä.
KASVATUSTA ja kuria lapset tarvitsevat, eivätkä kaiken maailman hömppädiagnooseja.
Suurin osa lapsista selviäisi hyvin jos heille laitettaisiin kotona rajat ja kasvatettaisiin turvallisessa ympäristössä.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä.
ihan hyvin, mutta ei se silti poista mun ADHD:ta.
Neurologiset häiriöt ja kasvatuksen puute eivät ole sama asia. Ymmärrät varmaan tämän?
jos sinulla on sellainen neurologinen ongelma, että laahaat vasenta jalkaa kävellessäsi. Onko se sinun vikasi ja paraneeko se aina kuntoutuksella? Ei.
Jos sinulla on sellainen neurologinen ongelma, että et hallitse impulssejasi etkä pysty keskittymään. Onko se sinun vikasi ja paraneeko se aina kuntoutuksella = kurilla?
Ei.
sitä mun piti vielä kysyä, että entä se, kun mulla kyllä on ADHD, mutta en ole tosiaan ollut koulussa mikään häirikkö (kotona sain kyllä raivareita), niin oonko mä teidän mielestä jotenkin hyväksyttävämpi hömppädiagnoosinen, vai onko mun diagnoosi yhtä turha kuin muidenkin?
Ja kuten tuolla yhdessä ketjussa ihmettelin, niin täällä terapiaan on vuoden jonot. Sinä aikana lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan karkuun ja terapia toimii entistäkin huonommin.
Joten teen parhaani. Ja sinä voisit hähhättelyn sijaan toivoa, että terapeutille pääsisi paremmin.
Eikös se Jari Sinkkonenkin joskus nostanut kohua kun totesi että nykyään on huonosti kasvatetuilla lapsilla varmasti turhiakin diagnooseja (pojat ovat poikia kirjassaan).
että on paljon muitakin diagnooseja kuin adhd. Kaikki diagnoosit eivät aiheuta mitään villiintymistä tai kurittomuutta. Silti on ihan kohtuullista, että lapsi saa sisäiseen sekamelskaansa oikeanlaista suhtautumista eikä vain piiskaa.
Eikös se Jari Sinkkonenkin joskus nostanut kohua kun totesi että nykyään on huonosti kasvatetuilla lapsilla varmasti turhiakin diagnooseja (pojat ovat poikia kirjassaan).
siinä. Mutta jos haluaa tehdä avauksen aiheesta, niin voisi sitten kerralla sanoa mitä tarkoittaa. Mulle on nimittäin käynyt niin, että kun olen puhunut omasta ADHD:stani, niin oon saanut sellaisia vastauksia - ja ihan sis suoraan - että on se kumma, kun nykyään pitää olla kaikelle diagnoosi. Se loukkaa mua ihan suunnattomasti! Mitä se muhun kuuluu, jos jollain muulla on diagnoosi? Olkoon tai olkoon olematta! Mulle on tärkeää vain se, että mä nyt vihdoinkin tajuan, että en olekaan huono ihminen, vaan tällä saatanalliselle metelille pään sisällä on joku syy! Se on helpottanut mun elämää aivan älyttömän paljon.
kuriton = Käytöshäiriöinen
adhd/tms = ei hallitse impulssejaan. Ei ole tietoisesti kuriton, mutta kyse on nerurologisesta ongelmasta.