Lue keskustelun säännöt.
Oletko aatelinen/tunnetko aatelisia?
17.03.2010 |
Miten aatelisen elämä eroaa ei-aatelisen elämästä? Onko suvuilla esim. enemmän perinteitä tms?
Kommentit (38)
Isomummoni oli aatelinen. Rakastui suomalaiseen palkolliseen (isomummoni itse oli ruotsalainen), meni naimisiin tämän kanssa ja muutti Suomeen. Menetti siinä samalla perintöoikeutensa yms.
Eli joo, olen melkein aatelinen =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Tunnen muutaman entisen aatelisen. Eli ovat suomalaisia, meillähän säädyt on lopetettu 1906. Erona meidän muiden elämään näyttää olevan se, että näissä on monilla joku hirveä kartanonmurju ylläpidettävänä, joka vie kaikki rahat ja kaiken ajan - aika eksponentiaalisesti verrattuna johonkin pikku mummonmökkiin. Vaikka omistaisi vielä kartanon maatkin, on rakennusten ylläpito kallista ja pelkästä talosta ei mitenkään saa sellaista tuottoa, ettei siihen menisi paljon enemmän.Varsinkin kun ne kartanot on yleensä jossain kaukana sieltä, mistä vielä voisi käydä töissä...
Olen aatelissukua, sukuni mukaan on nimetty katukin Helsingissä, mutta eipä se aateluus hirveästi näy, häät saatiin pitää ritarithuoneella mutta se kai onnistuu muutenkin nykyään. Sukukartanot ja suurin osa muusta mammonasta on jo vuosia sitten myyty (tai jouduttu luopumaan pelivelkojen maksuna....)
Jotain ihania sukukoruja on vielä, mutta minulle arvokkain perintö on se että sukuni tarina on kirjoissa ja kansissa ja tutkimusta tehty 1600-luvulle saakka, on tosi kivaa tietää mistä tulee.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:56"]
Ei sillä aatelisuudella Suomessa enää niinkään ole merkitystä. Ehkä hieman keskitasoa koulutetumpia/varakkaampia. Tai sitten ei. Jokatapauksessa elän kuten muutkin perussuomalaiset.. Terv. Sinivaaran suku ;) (Periytynyt Jägerhorn af Storby suvusta)
[/quote]
Natsi-persu taas levittelee suvaitsemattomuutta! Painu takaisin sinne akseli saksaan nuolemaan Hitlerin ja Mannerheimin idoleja.
Olen puoliksi aatelinen äidin kautta ja kokonaan isäni kautta, ja molemmat sukuni kääntäisivät minulle selkänsä jos tietäisivät että roikun täällä lukemassa ala-arvoisia wt-tyylisiä juttuja :D Mutta enpä kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, en itse ole. Ruotsi äidinkielenä heillä, käytännössä kuitenki puhutavat suomea. Iso perhe, nuoriso ei halua kouluttautua. Yhden nuoren tietävän käyttävän huumeita. Iso sukutila. Ihan normaaleja ovat, vaikkakin suht. Rikkaita
Minun sukuni on Savon vanhaa suuraatelia, mutta eipä minun elämään vaikuta millään lailla. Rikkaat sukulaiseni elävät melkoista kulissielämää.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aatelisia mutta siniverisiä ;)
En oo aatelinen, mutta sukuani on tutkittu 1400- luvun loppuun asti, minne on kirjallisia lähteitä säilynyt. Kiva tietää, mistä tulee, vaikka ihan tavallisia ihmisiä siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden aatelisen ja sitä aatelisuutta kyllä huomaa millään tavalla hänen elämässään.
Tunnen yhden vanhemman miespuoleisen aatelisen, sukunsa viimeisen. Hänen haudallaan sitten aikanaan rikotaan suvun aatelisvaakuna, siellä se nyt vielä käsittääkseni roikkuu ritarihuoneen seinällä. Ihan on tavallinen insinööri, äidinkieli on suomi. Ei eroa muista mattimeikäläisistä mitenkään muuten kuin että on vaakuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne sinällään ketään aatelista, mutta siskoni seurusteli hetken aikaa Ruotsalaisen miehen kanssa, jonka suku Ranskassa oli aatelisia.
En ole aatelinen, vaan torpparisukua maalta. Sekä äitini että isäni ovat sukunsa ensimmäiset yliopistossa käyneet. Tunnen kyllä aatelisperheen, mutta eivät eroa muista mitenkään.
Vierailija klo 15:10: - Olipa epäasiallista tylytystä! Aiheenahan oli juuri aatelissukujen käytännöt, ja siihen vastattiin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi tietää onko isän tai äidin puolella aatelisia? Toisen sukunimi on -nen loppuinen ja toisen ei. Molemmat on suomenkieliset.
Nykyään on sukututkimus muotia, ja monet suvut ovat ruvenneet ottamaan selvää historiastaan. Isäni serkku tutki kirkonkirjoja niin pitkälle kuin niitä pidettiin, Ruotsin puolelle saakka hän meni. Sieltä onkin isän puoleinen suku lähtöisin, sitten tullut Suomeen. Ritarihuoneella on sukuvaakunamme. Tuo sukupuun tekijä kirjoitti omakustanne-kirjojakin suvustaan ja pitäjästään, nyt jo edesmennyt. - Sukukokouksia pidämme parin vuoden välein.
Olen naimisissa aatelisen kanssa, joten itse en ole. Puolisoni kuuluu ulkomaiseen aateliin. On sukukokouksia, -matkoja, sukupuut kirjoissa ja kansissa. Arkielämäämme ei vaikuta mitenkään. No jaa, lasten nimiä mietimme pitkään.