Rattaat vai valjaat uhmaikäiselle 3-vuotiaalle, joka ei tottele mitään vaan ryntäilee autoteille?

mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Vastuuta, esim kaupassa pikku hakutehtäviä. Kai sitä nyt raivostuttaa jos ihan vauvana pidetään?

ap

tervettä 3-vuotiasta rattaissa? Käsittämätöntä enkä ollenkaan ihmettele miksi uhmaa.

Ja mahtuu muutenkin hyvin vielä niihin. En usko että toi porkkanajuttu auttaa kun 3-vuotias on vielä niin pieni suorittamaan tehtäviä, mutta voisihan sitä kokeilla. Kyllä valjaita saa käyttää ihan EU:n luvalla vaikka kouluikään asti jos ei usko puhetta ja ryntäilee minne sattuu eikä yhtään seuraa vanhempia ulkona liikkuessa vaikka kuinka komennetaan. Siinä on kuitenkin lapsen henki kyseessä jos päättää yhtäkkiä rynnätä autotielle. Pitää valita kahdesta pahasta pienempi.



ap

kädestä pitäisin noin isoa, rattaissa sitten jos ei jaksa kävellä.

Saa kävellä, mutta selkeä kiinnipitojuttu. Jos siis toimii...

kädestä pitäisin noin isoa, rattaissa sitten jos ei jaksa kävellä.

Pakko siis kantaa mutta miten se onnistuu ilman rattaita 2 kauppakassin kanssa?

ap

Itse käytin kaksosillani valjaita siinä vaiheessa kun osasivat jo kävellä ja juosta mutta järkeä ei ollut. Nyt 3-vuotiaana samaiset tytöt ovat innokkaita äidin apulaisia kaupassa ja saavat ottaa tavaroita hyllyltä ja laittaa ostoskoriin. Näin kauppareissut sujuvat melko hyvin.

päästäisi meidän 2,5-vuotiasta kauppaan "irralleen", ihan mahdoton menijä on. Onneksi mahtuu vielä niihin kauppojen "autokärryihin" :)

Sitä ei meinaa ymmärtää, että autotiellä (kun ei siis ole jalankulkuväylää) pitää kulkea tien sivussa. Olen harkinnut valjaita, mutta meillä on vielä toistaiseksi nimenomaan tuo porkkana-malli toiminut. Eli, kun kulkee nätisti (ja auttaa äitiä kantamaan kassia), siitä sitten palkitaan jotenkin. Tuo palkitseminen ei siis kuitenkaan tarkoita, että jotain ostetaan lapselle jokaiselta kauppareissulta.

päästäisi meidän 2,5-vuotiasta kauppaan "irralleen", ihan mahdoton menijä on. Onneksi mahtuu vielä niihin kauppojen "autokärryihin" :) Sitä ei meinaa ymmärtää, että autotiellä (kun ei siis ole jalankulkuväylää) pitää kulkea tien sivussa. Olen harkinnut valjaita, mutta meillä on vielä toistaiseksi nimenomaan tuo porkkana-malli toiminut. Eli, kun kulkee nätisti (ja auttaa äitiä kantamaan kassia), siitä sitten palkitaan jotenkin. Tuo palkitseminen ei siis kuitenkaan tarkoita, että jotain ostetaan lapselle jokaiselta kauppareissulta.

ap

valjaista. sellainen köysi, joka on rattaissa ja lapsen kädessä kiinni. tai sitten toinen pää oli äidin kädessä, en muistta tarkkaan. kerran näin eräällä äidillä, kun hänellä oli sama ongelma. köysi oli noin 70 cm pitkä.

kädestä pitäisin noin isoa, rattaissa sitten jos ei jaksa kävellä.

Pakko siis kantaa mutta miten se onnistuu ilman rattaita 2 kauppakassin kanssa?

ap

ja kyllä vaan pidettiin valjaissa vielä 4-vuotiaanakin. Kyseessä oli toki erityislapsi, mutta eipä sitä kukaan päällepäin nähnyt.. Ymmärrän täysin ap mitä tarkoitat, ei se kädestä roudaaminen vaan onnistu sellasen velttona makaavan lähes parikyt kilosen muksun kanssa.

mahdoton, niin kokeilisin sellaista "talutinta", mitä edellinenkin taisi tarkoittaa. Esim. valjasreppu voisi toimia? Googleta.

Sitten alkoi noin 4 vuotiaana sujua reissut ihan hyvin. Poika vaan jotenkin aina oli niin innostunut että juoksi ympäriinsä, ja yhtäkkiä säntäsi jonnekin kun näki vähänkin mielenkiintoista. Ei varmaan olisi hengissä selvinnyt lapsuutta ilman valjaita. Kyllähän niitä jotkut ihmetteli.

Meillä onnistuu kauppareissut parhaiten kun mennään pulkalla. Pulkassa saa istua miten päin haluaa kunhan pysyy kyydissä. Kaupassa saa ottaa omat pikkukärryt ja kerätä niihin jotain itselleen esim. viiliä tai leipää. Kassalla nousee tiskin päähän varmistamaan että äiti muistaa pakata kaiken mukaan. Kun lähdetään kaupasta muksu istuu pulkkaan ja annan hänellä syliin jonkun pikku pussukan josta hänen tulee huolehtia. :)

Meillä onnistuu kauppareissut parhaiten kun mennään pulkalla. Pulkassa saa istua miten päin haluaa kunhan pysyy kyydissä. Kaupassa saa ottaa omat pikkukärryt ja kerätä niihin jotain itselleen esim. viiliä tai leipää. Kassalla nousee tiskin päähän varmistamaan että äiti muistaa pakata kaiken mukaan. Kun lähdetään kaupasta muksu istuu pulkkaan ja annan hänellä syliin jonkun pikku pussukan josta hänen tulee huolehtia. :)

Mutta ei taida ap:ta auttaa, että tulet kertomaan kuinka ihanasti teidän kauppareissut sujuvat, kun et ainakaan viestissäsi anna ymmärtää, että ongelmia olisi edes ollut...

3v poika. Nyt ollut muutamia kertoja pikkukaupassa irrallaan, ja siinäkin ajassa ehtii yleensä kiukustua ja mennä veltoksi :D Annan tehtäviäkin muttei malta niiden voimalla pelkästään, innoissaan vetelee hyllyiltä kaikkee kivaa. En tiedä...vielä tuo jaksaa kärryissä olla kohtuullisen kauppakäynnin ajan. Mutta ymmärrän täysin ap:ta.

Meillä onnistuu kauppareissut parhaiten kun mennään pulkalla. Pulkassa saa istua miten päin haluaa kunhan pysyy kyydissä. Kaupassa saa ottaa omat pikkukärryt ja kerätä niihin jotain itselleen esim. viiliä tai leipää. Kassalla nousee tiskin päähän varmistamaan että äiti muistaa pakata kaiken mukaan. Kun lähdetään kaupasta muksu istuu pulkkaan ja annan hänellä syliin jonkun pikku pussukan josta hänen tulee huolehtia. :)

Mutta ei taida ap:ta auttaa, että tulet kertomaan kuinka ihanasti teidän kauppareissut sujuvat, kun et ainakaan viestissäsi anna ymmärtää, että ongelmia olisi edes ollut...

minusta tuossa taas justa nnetaan kivasti sormella osoittelematta vinkkiä, miten ne kauppareissut ap:lläkin VOIS sujua paremmin. Eli just sitä mitä joku vastajista sanoikin, annetaan lapselle vastuuta eikä kohdella kuin eläintä (=ei oletetakaan että osaisi käyttäytyä, pidetään remmissä jne).

:D Tiedän että lapsia ja koiria ei saisi verrata toisiinsa... Mutta oppimisperiaatteet on kuitenkin samat. Lapsen etuna että ymmärtää puhetta. Mutta hyperaktiivisen ja impulsiivisen koiran kanssa häiritsevässä tilanteessa parasta on pitää se kiireisenä, ei riitä että välillä vähän on jotain tehtävää, vaan sitä palkitsevaa puuhaa pitää olla IHAN KOKO AJAN. Palkitseva puuha on jotain, mitä lapsi osaa mutta ei liian helppo, ja josta saa positiivista rauhoittavaa palautetta. Näin se koko tilanne muuttuu koiran silmissä miellyttäväksi, kun ei tule jatkuvasti negatiivista palautetta. Tietysti "kouluttajan" täytyy itse pysyä rauhallisena myöskin. Joskus toki tilanne on sellainen että se täytyy vaan katkaista eli toimittaa lapsi/koira pois paikalta rauhoittumaan.



Mutta itse tekisin häiritsevästi käyttäytyvän vilkkaan lapsen kanssa niin, että tosiaan alusta loppuun saakka on kaupassa käynti tai mikä tahansa muu ongelmallinen ulkoilu ohjelmoitu niin, että lapsella on koko ajan jotain hyväksyttävää puuhaa. Toiset on vanhempien kannalta niin helppoja, että keskustelu riittää pitämään lapsen rauhallisena ja poissa pahanteosta, toisille täytyy keksiä niitä omia hommia. Kyllä kai kolmivuotiaskin oppii mitä tuotteita kaupasta etsitään, äiti voi antaa vaikka kuvallisia lappuja aina sopivan hyllyn kohdalta, että mistäs nämä löytyisi. Ja kun ne oikeat purkit on löytyneet, täytyy heti perään tulla kiitosta ja sitten välittömästi uusi homma, vaikka että työnnetäänpä yhdessä ostoskärryt seuraavalle hyllylle, ja kehua heti kun lapsi työntää rauhallisesti.

ap nyt rauhoitat tilannetta etkä ota tyttöä kauppaan, jos suinkin joku muu mahdollisuus pitää lapsi pois kaupasta. Isä käy tai vuorotellen käytte tai isä hoitaa, mummit ja papat apuun tai naapurin koululainen kauppa-asioiden ajaksi.



Miksi teet kauheata tappelua lapsesi kanssa, lapsi aika nuori vielä. Yksi riita vähemmän kun et vie ollenkaan kauppaan. Onko tullut maksua särkyneistä tuotteista kun lapsi menee itsekeseen.



Sitä paitsi, saatko edes kunnolla keskittyä ostoksiisi koko ajan päivystäessäsi tyttöä. Uloskarkaminen on paha asia jos tyttö livahtaa kun Sinun täytyy jossain vaiheessa kääntää katseesi ostettavaan tuotteeseen, esim. katsot hintaa tai päiväystä.



Miksi asiat voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä joskus? Kannattaa tehdä joskus omankin mukavuudenkin takia ja nyt myös käytännön syistä.



Minä en kahta viimeistä lastamme ottanut mukaan kauppoihin. Lapset eivät varmaan olisi juoksennelleet tai huutaneet karkkia kaupassa, mutta koska täällä pienellä asukaspaikalla ei ole kauppa lähellä eikä minulla ole ajokorttia, kävin pyörällä kesät talvet silloin kun mies oli kotona.



En katsonut tarpeelliseksi lähteä miehen kyydillä kauppaan, en halunut että hä ostaoisi ruuat koska sain en hänen hoitaesaan lapsia hoidettua itsekin.



Hyviä kaupassa kävijöitä on lapsista kasvanut, käytöstä ja muualla asioimistya on opittu kotona, neuvolareissuilla, joskus kirjastossa pienenä ja useimmin isona jolloin saivat mennä jo yksin 5v ja 7v yhdessä, kyläpaikoissa jne.



Päivähoidossa eivät ole koskaan olleet. Tapoja ovat oppineet ilman kauppareissuja. Olin taas kerran kirjastossa ja jonotin vuoroani lainaustiskillä. Tyttöni oli ennen minua ja eräs nainen takanani. Nainen sanoi yhtäkkiä - Sanoisipa minunkin lapseni tuolla tavoin. Tyttöni sanoi joka kerta antaessaan kirjan virkailijalle -Ole hyvä ja saadessaan kirjan -Kiitos. Joka kerta erikseen jaksoi. Kmpaja kertoi myös kuinka oli "hämmästynyt" tyttöni saadessa peilin hiusten leikkauksen jälkeen. Tyttö oli sanonut -Kiitos. Kampaaja kertoi ettei yleensä lapset kiittele kun saavat peilin, meillä perheessä kaikesta kiitetään ja muutenkin puhutaan ystävällisesti...vaikka ei kauppareissuja lapsilla pienenä paljon ollutkaan.



Rattaissa ulkona ollessa.