Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten hyvästelit kuolevan vai pystyitkö hyvästelemään ollenkaan?

Vierailija
16.03.2010 |

Minulla on läheisen hyvästely edessä. Mietin miten pystyn siihen, ikäänkuin myöntämään ettei parantuminen ole enää mahdollista ja aika on nyt laskettavissa päivissä. Mitä sanon? Entä jos hän on jo tajuton kun pääsen sairaalaan?

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

viimeistä edellisenä päivänään, pidin kädestä, silitin poskea ja sanoin hyvästit. Mummo oli silmät kiinni koko ajan, toivottavasti kuuli, että kävin.



Seuraavana aamuna hän oli jo nukkunut pois.

Vierailija
2/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan sukulaisistani eivät kertoneet hänen huonontuneesta tilastaan. Kaikki muut sukulaiset olivat kyllä hyvästelemässä sairaalassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin läheisestäni sanottiin, että päiviä tai viikkoja niin hän on poissa. Oli täysin tajuttomana sairaalassa. Minulla ei ollut mahdollisuutta olla siellä koko aikaa vieressä, niinpä hän joutui olemaan yksin sairaalassa kuollessaan. Tuota en voi antaa ikinä itselleni anteeksi :(

Vierailija
4/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

molemmat itkimme

Vierailija
5/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoidin häntä parhaani mukaan samalla kun kolmea pientä lastani, joista pienin oli vasta puolivuotias. Kävimme joka päivä sairaalassa mutta ei ollut mahdollisuutta olla siellä koko aikaa. Ole armollinen itsellesi, varmasti teit parhaasi.

Vierailija
6/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

viimeistä edellisenä päivänään, pidin kädestä, silitin poskea ja sanoin hyvästit. Mummo oli silmät kiinni koko ajan, toivottavasti kuuli, että kävin.

Seuraavana aamuna hän oli jo nukkunut pois.


Pelkäsin myös että itkisin vain hysteerisesti, mutta yllättävän tyynenä olin, juteltiin niitä näitä ja lähtiessäni otin kädestä ja sanoin "Nähdään". Autossa matkalla juna-asemalle sitten itkin. Parin päivän päästä kuoli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävimme sairaalahuoneessa hänen luonaan vanhempieni kanssa. Minä en halunnut mennä lähelle, varmaankin minua pelotti tai arastelin. Muistaakseni minua ei pakotettu, mikä on ollut poikkeusellisen hyväa tilannetajua vanhemmiltani. Koskaan en ole mitenkään surrut, etten jättänyt jäähyväisiä tuon kummemmin. Ehkä sen selittää se, että olin lapsi.

Vierailija
8/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin (matkaa 450 km) häntä katsomassa ja silitin hiuksia ja sanoin että viehän sitten terveisiä ukille. Ehdin käydän vuoden alussa toisen kerran, mutta hän ei pystynyt enää puhumaan. Oli kuitenkin pyytänyt hoitajia kirjoittamaan minulle viestin laatikkoon, siinä luki "lähden sinne ukin luokse. vien terveisiä." Isoäiti kuuli minu ja puristi kovasti kädestäni, mutta ei pystynyt enää itse puhumaan. Nukkui pois helmikuussa.



Itkenyt olen kovasti, mutta lähinnä itseäni. Isoäiti eli hyvän pitkän elämän, minulla vaan ei nyt ole enää ketään läheistä, johon voin luottaa AINA, oli mikä oli. Hän oli ihminen joka tunsi minut syntymästä asti ja olimme läheisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Usein kuoleva haluaa puhua kuolemasta mutta moni kuittaa sen samantien että älähän nyt tuollaisia puhu. Minusta silloin pitäisi puhua. Monet tuntuu ajattelevan että kun puhutaan kuolemasta niin samalla lakattaisiin toivomasta ihmeparantumista tms.

Vierailija
10/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis, en tidä mitä tekisin jos joutuisin hyvästelemään ihmisen jonka kanssa olisin suorassa vuorovaikutuksessa.



Kun isoäitini teki kuolemaa 7v sitten mulle soitettiin sairaalasta, että jos halutaan vielä ehtiä nähdä, niin nyt olisi tulava. Menin sitten sisarusteni kanssa paikalle.

Siinä sitten mummolle juteltiin, hän ei enää vastannut ja oli liikkumatta ja silmät kiinni. Mutta hän kyllä kuuli meidät koska hän itki äänettömästi kyynelin. Mä pidin kädestä ja sitten sisarukseni sanoivat heippa ja mä sanoin tulevani vielä uudelleen.

Illalla meni, pidin kädestä ja vain juttelin siinä ihan vieressä kaikenlaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en oo joutunut ikinä tuollaiseen tilanteeseen, sillä meidän suvuissa näköjään kaikki kokee äkkikuoleman. 5 läheisen kuolemaa vuosien varrella, kaikki menneet yllättäen:/

Vierailija
12/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonka lapsi kuoli syöpään, että kuinkahan rankka se kuoleman odottaminen on ollut? Tai siis on varmasti ollut niin rankka kuin rankka vaan voi olla, mutta miten tämä äiti siitä selväjärkisenä on selvinnyt? Miten selittää pienelle lapselle, että hän kuolee kohta? :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ehtinyt hyvästellä tajuissaan olevana, mutta koin kuitenkin että läheiseni tunsi kun olimme läsnä hänen viimeiset hetkensä. Siinä sitten hyvästit jätettiin kun lääkäri totesi kuolleeksi :( Oltiin useampi tunti hänen vierellään kädestä pitämässä ja silittämässä... ikävä tuli...

Vierailija
14/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kun meille kerrottiin, että tässä se nyt sitten on ja voitte odottaa mitä tahansa parista viikosta pariin kuukauteen. Ja se myöntäminen - kyllä se oli ihan selvää ja näkyvissä kaikille, ettei tästä enää parannuta. Mä tiesin sen jo ennen lääkärien diagnoosia (syöpä havaittiin ekan kerran jo liian myöhään, että mitään olisi enää voinut edes yrittää - lääkärissä ravattiin kyllä jo vuoden, mutta mitään ei ensin löytynyt).



Me ei sanonnut mitään hyvästejä. Me vaan puhuttiin siitä, mitä on ollut ja jonkun kerran siitä, mitä tuleman pitää - saattokotijärjestelyistä, mitä hautajaisiin, miten testamentti jne. Ei mitään tunteellisia hyvästijättöjä, vaan yhdessä oloa vaan. Kyllä sen siinäkin kaikki tiesi, että tämä on nyt sitten sitä. Hyvästiä. Mut se on myös sitä, ettei toista jätetä yksin kuoleman edessä.



Jos kyseessä on sun läheinen ihminen niin suosittelen, että yrität käydä katsomassa mahdollisimman pian ja mahdollisimman usein. Jos ja kun kuoleva on loppuvaiheessa tajuton niin olet vaan, pidät kädestä ja vaikka luet ääneen tai juttelet ääneen vanhoja muistoja. Monesti kuulevat ännen vielä, vaikka eivät pysty enää vastaamaan. Ja ole kiitollinen siitä, että tajuttomana tuskia on vähemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole päässyt kuolevaa hyvästelemään, vasta kun läheinen on kuollut.



Mun mielestä ei tarvitse nyt niin erikoisesti sanoa yhtään mitään, pidä vaikka kädestä kiinni. Vaikka läheisesti ei jaksaisi enää puhuakaan, niin kyllä varmasti kosketuksen tuntee.



Jos läheisesi on tajuissaan ja jaksaa puhua, niin voit kysyä häneltä mistä hän haluaisi puhua.

Vierailija
16/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin joka päivä katsomassa äitiäni kun hän oli terminaalivaiheessa, istuin vieressä ja juteltiin niitä näitä.

Vierailija
17/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt kun vielä voisi, pitäisi soitella ja mennä käymään. Olen vaan itse vieläkin koko asiasta niin sokissa, että en tiedä mitä sanoisin tai tehdä! En osaa kohdata tätä ihmistä ja silti haluan hänet kohdata. Asiaa ei auta se, että pari viime vuotta välimme on olleet aika hyiset yhden ainoan riidan takia. =(

Vierailija
18/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eniten pelottaa että itken ihan hysteerisesti ja läheisen pitääkin alkaa lohduttamaan minua. Perhe on tehnyt "vuorolistan" niin että joku on koko ajan paikalla. Se on mielestäni todella hienoa ettei kuolevan tarvitse olla hetkeäkään yksin. Tietenkin sillä ehdolla että hän itse ei halua olla välillä yksin. Lähinnä kuitenkin vain nukkuu.

ap

Vierailija
19/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

isoäitiäni sairaalassa siinä vaiheessa, kun jo tiedettiin, että loppu on lähellä. Viimeisellä kerralla tiesin, että enää ei nähdä, joten silitin vain tukkaa, kiitin ja toivotin hyvää matkaa.

Vierailija
20/34 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pidät häntä hienona ihmisenä tms. Tietenkin sellaista mitä tarkoitat. En usko että vanhoja riitoja pitäisi kummemmin selvitellä vaan näyttää että jo läsnäolollaan että riidat on unohdettu ja ehkä pyytää anteeksi ja pahoitella omaa kovapäisyyttään jos siltä tuntuu. Voi myös sanoa että olet paras mummo/äiti/ystävä jota olisit koskaan voinut toivoa yms. mutta tietenkin pitää olla rehellinen silti takertumatta pikkuseikkoihin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi seitsemän