En muista milloin minua on harmittanut näin paljon!

että kaverisi poika kiusaa lapsiasi?

olette keskustelleet asiasta? Miten äiti puuttuu lapsensa käytökseen? Tuohan on asia, josta teidän vanhempien tietysti tulee keskustella ja yhdessä tuumin miettiä, mitä lasten vuorovaikutukselle tehdään. Voitte myös kaikki, te vanhemmat ja molempien perheiden lapset, istua alas ja keskustella asiasta.



Jos kutsut lapsen äitiä hyväksi kaveriksesi, hän varmaankin suhtautuu vakavasti kertomaasi? Ja jos ei suhtaudu, mikset itse puutu lapsen käytökseen?

maailma on täynnä rääväsuisia väiintunkeutujia. Et sa voi loputtomasti syyttää niitä siitä, että sun lapset ei osaa/halua/viitsi puolustaa toisiaan. Puhu niille, opeta niitä.

Millaisesta lapsikokoonpanosta olikaan oikeastaan kyse, en saanut ihan tarkkaa kuvaa. Eli sinulla on kaksi lasta, kaverilla montako? Puhut, että kaveri ilmoitti omaT lapsensensa, eli kai niitäkin on enemmän kuin tuo rääväsuinen poika.



Juttele kaverisi kanssa ja kerro, että sinusta lapsiporukan sisäiset suhteet eivät nyt toimi. Nuorempi lapsesi kärsii ja hänen poikansa sortaa häntä.



Voi olla, että tuo rääväsuu poika tuntee olonsa sivulliseksi ja yrittää työntää nuorempaa lastasi sivuun päästäksesi esikoisesi kaveriksi. Tavoite kaveruudesta on siis ymmärrettävä, mutta keinot aivan väärät.



Millainen leiri on? Jos siellä on kuopuksesi ikätovereita, miksi hän hengailisi vain isomman sisaruksensa mukana? Vai ajattelitko, että esikoisesi valvoo häntä siellä - se ei kuulosta ihan reilulta asetelmalta esikoista kohtaan.



Aika ymmärrettävää, että kaverisi toimi noin, jos et koskaan ole sanonut hänelle suoraan, että hänen poikansa kiusaa nuorimmaistasi.

kyllähän äiti tietää ongelman, mutta poikaan ei saa kukaan otetta. Äiti puuttuu jatkuvasti siihen kiroiluun ja kiusaamiseen. Mutta mikään ei tehoa. Pojalla oli viikkoraha, jonka menetti tietyistä syistä. Poika ei vain koskaan saanut viikkorahaansa, koska aina menetti, eikä sitten enää muistanut sitä. Ja kaikkea mahdollista on tehty. (no, jos se poika olisi minun, minä olisin jo ristiinnaulinnut hänet. Mutta näin hyväksyttyjen kasvatusmetodien puitteissa poikaa on kyllä kasvatettu).



Poika ei siis ole saanut adhd-diagnoosia, vaikka äiti on yrittänyt. Hän kun pystyy keskittymään, on vain ylivilkas ja impulsiivinen. Hän on sellainen verbaali lahjakkuus, joka koko ajan puhuu, puhuu, vittu, puhuu, vittu, puhuu, puhuu.... ja mollaa välilauseissa. Ei siis kiusaa fyysisesti.



Kyse on siis kolmasluokkalaisista. Kuopukseni, kuten myös tuon rääväsuun pikkusisarus, ovat ekaluokkalaisia. Nämä ekaluokkalaiset kyllä tulevat toimeen keskenään, ja pojan pikkusisarus on oikein herttainen tapaus.

Ymmärrän sinua täysin tuon asian suhteen ja kurja tilanne tuo. En tiedä kuinka hyvät välit kaveriisi sinulla on, mutta onko mahdollista jos nuo kaverisi lapset menisivätkin jollekkin toiselle leirille, jos sitä ehdottaisit? (Olisihan kaikkien lasten hyvä saada uusiakin kavereita...)

Jos lapset joka tapauksessa menevät samalle leirille, niin kannattaa varmaan puhua asiasta leirin ohjaajille. Ja pyytää, että majoituisivat eri huoneisiin ja jos ryhmissä tehdään jotain, niin nämä lapset olisivat eri ryhmissä.

Ja pyydä tosiaan eri paikkoihin majoitusta jne.

Nolottaa vaan niin vietävästi... ei meidän omatkaan lapset mitään täydellisiä kullannuppuja ole, olisi se kamalaa, jos joku menisi puhumaan samaa meidän lapsistamme.



Tiedostan myös, että ainahan ryhmässä on erilaisia lapsia ja aina mahtuu muutama tylsä tapaus mukaan. Eli vaikka tämä poika ei sinne tulisikaan, voi siellä olla joku toinen.



Yritän tässä siis muuttaa omaa asennettani, kun tämä pettymys on nyt vähän hellittänyt...



ap

Tällaista tilannetta on vaikea kuvitella, ennen kuin osuu omalle kohdalle. Jos joku lapsi käyttäytyy siten, että aikuisetkaan eivät meinaa pärjätä, niin aika vaikea siinä on toisten lastenkaan pärjätä. Omiamme opastimme ja neuvoimme, keskustelimme vanhempien kanssa, teimme vaikka sun mitä, parhaiten auttoi se että yksinkertaisesti emme enää kertoneet tälle tuttava perheelle mitä lapsemme harrastavat, minne olemme menossa ja parasta kaikista varmaan oli se, kun muista syistä tosin muutimme kauemmaksi ... voi autuutta!!!!!! Teidän tapauksessa varmaan sanoisin ihan suoraan, että olet harmissasi omien lastesi puolesta, koska kesäleirin piti olla mukana tuleva tapahtuma, mutta nyt se ei enää sitä ole ja onko mahdollista, että tämä lapsi menisi toiselle leirille? Itse saattaisin, jos tämä ei auta, niin kuitenkin vielä muuttaa suunnitelmia ja jättää leirin väliin ja sanoisin ihan suoraan miksi niin tein.

Tuo kaveri ei ole kuka tahansa kaveri, vaan lapsuudenystäväni. Yksi parhaimmista kavereistani, uskollisimmista, luotettavimmista. En aio ikinä tehdä mitään, joka voisi pilata meidän välit. Koska äiti ei ole syyllinen mihinkään. Minkä hän voi, että hänellä on kotona riiviö...



Meidän lapset halusivat sinne leirille, eikä meille sovi mikään muu viikko. Siksi en voi sitä perua.

Kyseessä on siis päiväleiri.



ap

Tuo leiriaika voi sujua ihan hyvin. Kesäloma ja mukavat puuhat leirillä tekee kivan fiiliksen, joka voi rauhoittaa kaverin poikaa. Ja jos juttu menee kuitenkin ihan mahdottomaksi, siellä on ohjaajat rauhoittelemassa eikä sinun tarvitse kotoa puuttua tilanteeseen. Ohjaa vain omat lapsesi kertomaan kiusaamisesta ohjaajille.

kyllähän äiti tietää ongelman, mutta poikaan ei saa kukaan otetta. Äiti puuttuu jatkuvasti siihen kiroiluun ja kiusaamiseen. Mutta mikään ei tehoa. Pojalla oli viikkoraha, jonka menetti tietyistä syistä. Poika ei vain koskaan saanut viikkorahaansa, koska aina menetti, eikä sitten enää muistanut sitä. Ja kaikkea mahdollista on tehty. (no, jos se poika olisi minun, minä olisin jo ristiinnaulinnut hänet. Mutta näin hyväksyttyjen kasvatusmetodien puitteissa poikaa on kyllä kasvatettu).

Poika ei siis ole saanut adhd-diagnoosia, vaikka äiti on yrittänyt. Hän kun pystyy keskittymään, on vain ylivilkas ja impulsiivinen. Hän on sellainen verbaali lahjakkuus, joka koko ajan puhuu, puhuu, vittu, puhuu, vittu, puhuu, puhuu.... ja mollaa välilauseissa. Ei siis kiusaa fyysisesti.

Eihän se diagnoosi mitään auttaisi, vaikka lapsella olisikin adhd. Se, mikä auttaisi, on adhd-lapselle SOPIVA kasvatus, joka taas a) ei ole sama kuin taviskersan kasvatus yleensä joten ylläkuvatut menetelmät eivät auta ja b) on kuitenkin jokaisen käyttöönotettavissa olisi diagnoosia tai ei. Eli jos ja kun olette sen kaverin kanssa yhteydessä ja tämän "rääväsuun" asiat tulevatpuheeksi niin voisit suositella äidille, että ottaa näitä menetelmiä käyttöön ihan oma-aloitteisesti. Kannattaa lukea kirjat "tahatonta tohellusta", "tulistuva lapsi" ja muutama adhd-lasten vanhemmille muuten vain suunnattu kirja. Niitä on kyllä pilvin pimein.

Ensimmäisiä asioita niissä menetelmissä on muuten se, että lapsesta lakataan kotona, koulussa ja tuttavapiirissä puhumasta rumasti, esimerkiksi rääväsuuna. Se pätee kyllä tavislapsiinkin: rumasti nimitteleminen on itseään toteuttava ennuste.

Hän on muuten ammattikasvattaja.



Jos minä puhun täällä av:lla hänestä rääväsuuna, ei tarkoita, että puhun hänestä tällä nimellä äitinsä kanssa...Enkä edes omien lasteni kanssa.



ap

leirille vain sillä peruteella, että jonkun hyvänkin ystävän lapset ovat siellä. Asutteko paikkakunnalla, jossa tämä on ainut leiri? Vähäv sama kun ei ole tapana lykkäytyä toisten mukaan mihinkään vaikka olette menossa rannalle oman perheen kesken niin joku sanoisi ai mekin tullaan perhenemme samaan paikkaan.