Perhepedissä nukkujat
ja perhepedistä lapsen pinnasänkyyn siirtäneet! Teiltä kaipaisin vinkkejä tilanteeseemme. Meillä on 4 kk vanha vauva, joka siis nukkuu yöunet meidän vanhempien kanssa samassa sängyssä. Pinnasänkykin oli hankittu jo ennen vauvan syntymää, mutta vauva on nukkunut kanssamme alusta saakka; vauva on ollut levoton nukahtaja (nukahtanut rinnalle tai vaatinut nukuttamista) ja tiheät yösyömiset on ollut minulle helpompaa hoitaa näin. Nyt vauva on jo niin "iso", että on selvästi tottunut minun eli äidin läsnäoloon nukkuessa; illalla vauvan nukahtamisen jälkeen jos poistun sängystä hän helposti havahtuu ja alkaa itkeä. Vauva nukkuu melko minun kainalossa, pitää usein minua kädestä kiinni tai nyplää rintaliivejäni (vauvalla on myös oma uniräsy). Ongelmaksi on nyt muodostunut lisäksi se, että vauva heräilee yöllä jatkuvasti. Ensimmäinen pätkä on 2-3 tuntia, minkä jälkeen herätään selkeästi nälkään, mutta sen jälkeen herätään 0,5-1,5 tunnin välein. Tutti, silittely tms. ei auta, mutta nukahtaa pian saatuaan tissin suuhun (ei siis syö lähes mitään). Omat yöunet ovat tämän seurauksena alkaneet olla niin katkonaisia että aamuisin väsyttää aika lailla. Ehkä tämä jatkuva heräily ja "tissinkaipuu" on vain vaihe, mikä häviää esim. kiinteiden ja iltapuuron aloittamisen myötä. Olen myös miettinyt miten vauvan siirto omaan sänkyyn tulee onnistumaan kivuttomasti, kun on selvästi niin tottunut läsnäolooni. Haluaisin pian tulevaisuudessa, kun vauva saa muutakin ravitoa kuin tissimaitoa ja yösyömiset toivottavasti vähenevät, siirtää vauvan omaan sänkyyn. Mihinkään huudattamiseen en kyllä rupea. Kertokaahan kokemuksianne ja antakaa vinkkejä. Sen unohdin mainita, että vauva on hyvin herkkäuninen (vanhemmat olemme hyvin levollisia nukkujia, joten meidän pyörimisestä vauva ei häiriinny), herää hyvin herkästi varsinkin univaiheiden siirtymäkohdissa ja on silloin itkuinen. Päiväunet vauva nukkuu ulkona vaunuissa, ja silloinkin vauvan herättää esim. naapuritontilla pph lapsineen.
Kommentit (4)
ja sitä varmuutta että äiti on siinä tarvittaessa. Heräilee siis tarkistamaan että äiti on vieressä, ja tissi myös. Meillä se meni niin että vauva nukkui koko yön tissi suussa 1,5 vuotiaaksi asti ja sen jälkeen pinnasänkyyn. Me tarvittiin toistemme läheisyyttä niin en voinut kuvitellakaan että olisin alkanut 'vieroittamaan' sitä ennen. Mutta itse sain kuitenkin hyvin nukuttua siitä huolimatta.
Tuo heräily saattaa jäädä pois itsestäänkin.
tosin ei pinnasänkyyn, vaan tavalliseen sänkyyn. Siis noin 1v4kk iässä. Tulee vielä kyllä yöllä viereen ja saakin tulla, mutta nukahtaa omaan sänkyyn.
Alle 6kk ikäinen vielä minun mielestäni ja suositusten mukaan saa haluta yöllä ruokaa, sitten kun kiinteät ovat kunnolla vauhdissa, niin se ei ole enää välttämätöntä. Tosin meillä yösyöminen tai tisunkaipuu loppui vasta 1v3kk iässä. Silloin oli valmis siihen, aiemmista yrityksistä ei tullut mitään. Mutta siis siihen asti meni niin, että poika nukkui vieressä ja sai tissiä siinä sängyssä, johon myös itse useimmiten nukahdin, joten se sopi minulle, koska sain nukuttua hyvin. Silloin, kun yrititmme nukuttaa muualla kuin vieressä, meni nukuttamiseen ja yösyöttöihin aina joku 1h tai siitä eteenpäin ja silloin en saanut nukuttua juuri lainkaan.
Hyvä olisi yrittää sitä omaan sänkyyn siirtämistä ennen kuin vauva alkaa kunnolla liikkua, meillä ei ainakaan mikään tassuttelu auttanut,kun kampesi vaan ylös seisomaan ja pinniksestä pois (silloin harvoin, kun sinne suostui menemään). Itse kannatan lapsentahtista toimintaa, mutta ymmärrän todellakin, että se on raskasta. Ja varsinkin silloin, jos palaa aikaisin työelämään.
En tiedä onko tästä nyt mitään apua, mutta kerroin esimerkiksi, miten meillä on mennyt.
pinnasänkyä teidän sängyn vieressä.
siirtää vauva ensin pinnikseen vanhempien sängyn vieressä -sinne voi antaa käden ikäänkuin etäkainaloksi jos se alkuvaiheessa on tarpeen. Siitä sitten askel kerrallaan ensin toiselle seinustalle samassa huoneessa ja sitten omaan huoneseen.
Heräily voi hävitä ihan silläkin, kun päivät muuttuvat raskaammiksi ja päiävunet vähenevät aikanaan. Ei kannata kantaa hirveää huolta vielä.