Ahdistaako ketään muuta facebook?

Hassua kyllä ahdistaa ihan hitosti vaikka juuri liityin.. Kaikki vanhat tutut ja menneisyys tuntuu iskevän naamaan. Lähinnä kait elämätön elämä tai miten paljon paremmin tämän kaiken ajan olisi voinut kuluttaa. Pakostakin tuntuu vertaavan omaa elämää muiden tekemisiin. Kaikilla tuntuu olevan jotain kavereita ja matkoja ulkomaille hah. 

Ja mua harmittaa kun kukaan ei ikinä kommentoi mun statuksiin mitään. Tai siis ehkä joskus yksi kaveri mutta ei muut. Tulee tosiaan ulkopuolinen olo... Ja ihan samanlaisia päivityksiä laitan kuin muutkin. Hävettää kun muut katsoo seinääni eikä kavereiden kommentteja ole lainkaan... Ei olisi pitänyt liittyä.

lähinnä siksi kun mulla on vaan jotain 15 "kaveria" ja oikeasti näistäkin kirjoitan tai puhun alle puolelle. En tiedä, miksi ne muut on edes pyytäneet mua kaveriksi. Itse en koskaan oikeastaan kirjoita sinne mitään, juuri siksi, että ei niitä paljon kukaan kommentoisi. Ja en edes viitsisi kirjoittaa sinne mitä mulle oikeasti kuuluu ja mitä oikeasti ajattelen, tulisi sitten semmoisia statuksia että "join juuri kahvia", mitkä on aika tylsiä..ja lopuksi ahdistaa vähän lukea, miten ihanaa ja kivaa kaikilla on koko ajan, päinvastoin kuin itsellä.

Minulla ei ole mitään intressiä paljastaa elämääni netissä, ja tiedän, että tämä epäaktiivisuuteni edelleen eristäisi minut muista sen sijaan, että tulisin osaksi jotakin merkillistä yhteisöpalvelun synergistä hyötyä.

Kavereita piisaa, ja ne kyllä kommentoi mun juttuja, mutta se tunne, että 'pitäis käydä päivittämässä' rassaa.



Ja se, että ylipäätään käytän aikaa moiseen tyhjänpäiväisyyteen, koska humoristisesti väritettyjä latteuksiahan sinne kirjoitetaan ja luetaan. Mutta en osaa oikein kokonaan lopettaakaan.

Mä liityin sinne aika vastikään ja olin ihmeissäni siitä että sehän on vaan täynnä jotain farmvillen peluuta ja raportointeija siitä miten on taas hirveä kiire ja väsyttääkin ihan hulluna. Harmittaa että menin sinne, koska ei mua oikeasti kiinnosta lukea toisten kahvinjuonnista eikä mulla ole sinne juuri mitään kirjoitettavaa, eikä aikaakaan kirjoittaa. Siellä menis helposti kaikki se aika jonka voin käyttää lapsen nukkuessa mielenkiintoisempiin asioihin. Mulla ei siis kavereitakaan ole siellä kuin parikymmentä, eikä mitään kiinnostusta pyytää sinne esimerkiksi kaikkia lukioaikaisia kavereita - mä pidän jo yhteyttä kaikkiin joihin haluan, ja ihan irl.

äskettäin, ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt. Olen saanut yhteydenottojan monelta jo unholaan jääneeltä kaverilta ja fb on todella aktivoinut sosiaalista elämääni. Nytkin menossa tapaamaan kaveria, jota nähnyt viimeksi kuutisen vuotta sitten, ja fb:ssä tutustuttiin uudelleen. Ei sitä ole pakko ottaa vakavasti, minä lähinnä pidän sitä yhteydenpitovälineenä, enkä juurikaan kommentoi/päivittele statuksia. Sieltä vaan saa kätevästi kaikki kaverit kiinni.

Tosin olen aika passiivinen siellä päivittämäänkään mitään. Ymmärrettävää siis. Kuinka facebookista pääse pois?

Poista käyttäjätili ja thats it. Mulla paljon kavereita, pelailen myös, mutta ihanaa, että kuulee toisten kuulumisia, vaikka niitä arkisiakin.

Mutta jos ahdistaisi poistaisin tietenkin käyttäjätilini ja kohdistaisin energiani johonkin muuhun hyvää mieltä tuottavaan asiaan :-)

käyttäjätili --> käyttäjätilin asetukset --> poista tili

Itse en ole laittanut tietojani naamakirjaan, enkä aio laittaakaan.



Se ahdistaa kun kaveri tulee kylään, se menee suoraan koneelleni ja alkaa päivittämään tietojansa äfbeessä, nipin napin ehtii kahvittelemaan ja juttelemaan kanssani... Törrrrkeetä :(

ja raportointeija siitä miten on taas hirveä kiire ja väsyttääkin ihan hulluna. Harmittaa että menin sinne, koska ei mua oikeasti kiinnosta lukea toisten kahvinjuonnista

Eihän sinne kukaan järkevä oikeasti kerro mitään intiimejä yksityisasioita, ne pitää lukea sieltä rivien välistä. Mä ainakin teen usein niin, että jos ystävän statuksessa joku huolestuttaa, lähetän sille ystävälle viestin/sähköpostin, jossa kysyn, että mistä tämä status nyt kumpusi ja onko kaikki hyvin.

se kun olen tajunnut kuinka epäsuosittu ihminen olen. 22 kaveria (niistäkin 10 sukulaisia) eikä kukaan ole minua hakenut kaveriksi.

Kyllä aika surkea olo on.

se kun olen tajunnut kuinka epäsuosittu ihminen olen. 22 kaveria (niistäkin 10 sukulaisia) eikä kukaan ole minua hakenut kaveriksi.

Kyllä aika surkea olo on.

Ymmärrän kyllä. Mutta totuuden vuoksi, on minullakin listalla paljon sukulaisia, vanhoja työkavereita (olen ollut kotiäitinä useamman vuoden) ja miehen kavereita (miehen kavereiden vaimoja...). :) Ja olen tosi tyytyväinen, että nämä ovat kavereitani, joihinkin olen tutustunut fb:n kautta kuin varkain! Mutta jos pitäisin kaverilistani pelkkänä irl-kaverilistana, niin alle kymmeneen ihmiseen se jäisi... :D

Kaksi-kolme kertaa on tehnyt mieli lopettaa kokonaan, kerran poistin profiilini, mutta se ei todellisuudessa poistunut, palautin, mutta vähän myöhemmin poistin kaikki fani- ym. tiedot tai suljin tietoja näkyviltä. Kertaakaan en ole saanut mitään merkittävää vuorovaikutusta muihin, koska muutenkaan en elämässäni ole menestynyt ihmisten kanssa. Olen epäsosiaalinen, erakkomainen ja tahtomattanikin saatan sanoa kömpelösti tai epäkohteliaasti. Silti se on aina minua surettanut, koska olen halunnut päästä mukaan, mutta päiväkodissakaan en päässyt leikkeihin mukaan. Facebookissa en myöskään ammattiasemani vuoksi mennä örveltämään tai muutenkaan viihteen puolelle, ja lisäksi en uskalla kommunikoida yhteiskunnallisten realiteettien takia, esim. jos haukkuisin uskovaisia tai militaristeja tai kehuisin kuulapäälle somaleja tms. Enkä siis toisaalta osaa sosieteerata pikkuporvarillista hyvääpäivääkirvesvartta, koska se on älyllistä prostituutiota. Silti en voi lähteä fb:stä pois, koska pelkkänä teknisenä käyttöliittymänä se on kätsy lähettää viestejä ihmisille tavallisen sähköpostin sijasta ja silti se ylläpitää minussa valheellista haavetta, että löytäisin pakotien yksinäisyydestä ja vähitellen väistämättömästi ympärillemme hiipivästä pimeydestä, kylmyydestä ja hiljaisuudesta. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.

En ole liittynyt kulttiin

Olen ollut koulukiusattu ja niihin naamoihin en halua enää ikinä törmätä, valitettavasti lukioaikaiset piinaajat ovat edelleen "elossa" joten se oli mulle tarpeeksi. NO THANKS!

Ahdistaa sellaiset "kaverit" jotka ei koskaan kommentoi mitään tai kirjoittele statukseen mitään. Sellaiset hiljaiseloa viettävät. Mitähän ne miettii???

Laitan aika harvoin päivityksiä ja en vastaile kaikkien päivityksiin. Monet laittavat jonnin joutavaa vähän väliä ja ovat koko ajan "äänessä". Olen huomannut fb:n kautta muutamissa kavereissa narsistisia piirteitä. Sitten on näitä hiljaisia jotka eivät koskaan kommentoi tai laita päivityksiä ja käyvät ihan varmasti päivittäin urkkimassa toisten asioita. Mä olen tehnyt ryhmiä eli osa kavereista näkee kaiken (valokuvat ja kaikki). Osa kavereista näkee vain päivitykset mutta ei kaikkia kirjoituksia ja valokuviani. Osa kavereista ei näe kuin statukseni mutta ei mitään muuta. Näin on pakko tehdä jos haluaa pitää yksityisyyttä.