Meidän 8-vuotias ei halua harrastaa mitään.
Ollaan käyty tutustumassa futisjoukkueeseen, tennikseen ja uintiin. Kaikkea on kokeillut, mutta mitään ei halua jatkaa säännöllisesti.
Pitäisikö vain pakottaa ja raahata poika edes yhteen harrastukseen vai antaa vaan leikkiä kotona sisarusten ja kavereitten kanssa?
Kommentit (19)
sitä mieltä, että tuon ikäisen pitää harrastaa jotain. Seuravista syistä:
- tuon ikäisen löytävät pelaamisen. Se koukuttaa helposti, ja mitä enemmän on kotosalla, sitä enemmän se polttelee näppejä. Jos ei nyt vielä 8 v, mutta piakkoin
- löhöily koukuttaa tietyn tyyppisen ihmisen. Sohvalle on helppo jäädä makaamaan, jos ei ole harrastuksia. 8 v ei sitä vielä tee, mutta jos oppii siihen, että ollaan vain kotona, niin teininä hän sitten vain makaa.
- ihmisen itsetunnolle tukee hyvää, että on "hyvä" jossain, että osaa jotain. Jos ei koskaan ole pitkäjänteistä harrastusta, ei osaa mitään. Se syö miestä. (nimim. kokemusta on)
Meillä on myös etsitty ja etsitty sitä harrastusta. Nyt olen ilmoittanut pojat purjehduskouluun (jollakouluun) jotta taas saisi jotain ideaa ja uutta ajatusta.
harrastukset ovat hyvä juttu lapselle. Kai hän nyt jostain on kiinnostunut?
En ymmärrä,
miksi monesti vähäinen yhteinen vapaa-aika pitäisi käyttää siihen, että lasta kuskataan ulkoistettuihin, ohjattuihin toimintoihin?
miksi lasten ei anneta kasvaa haluamaan itse asioita, joita he sydämestään haluavat tehdä?
Kovasti on työllistettyjä pikkuisia tässäkin maassa harrastuksineen tuottamassa ylpeyden tunteita vanhemmileen :(
harrastuspakkoa. Jos pitää valita niin 8-vuotiaalle on taatusti parempi olla harrastamatta mitään jos vaihtoehtona on harrastus esim. 3 kertaa viikossa.
Yhteistä aikaa, liikkumista perheen ja kavereiden kesken, se riittää.
Mun tyttäreni harrastaa vaan ratsastusta, sitäkin harvakseltaan vielä nykyään. On kokeillut monenlaista, mutta viihtyy paremmin kavereiden kanssa mäkiä laskien, leikkien, kotona sisarusten kanssa, piirrellen, lukien, askarrellen jne.
En ole mitenkään huolissani, on sosiaalinen ja mukava tyttö. Lasten ehdoillahan harrastusten pitäisi mennä, eikä vanhempien.
mm. hiihtää, luistelee, pyöräilee, käy uimassa, laskettelee jne. Mutta esim. ohjatut liikuntaharrastukset ei vaan kiinnosta, tuota ratsastusta lukuunottamatta.
Mun tyttäreni harrastaa vaan ratsastusta, sitäkin harvakseltaan vielä nykyään. On kokeillut monenlaista, mutta viihtyy paremmin kavereiden kanssa mäkiä laskien, leikkien, kotona sisarusten kanssa, piirrellen, lukien, askarrellen jne.
En ole mitenkään huolissani, on sosiaalinen ja mukava tyttö. Lasten ehdoillahan harrastusten pitäisi mennä, eikä vanhempien.
Vaikka se olisi omatoimista, pyöräilyä, kävelyä tms.
Meillä on 8-v kaksoset. Kummallakin on omat liikuntaharrastuksensa. Toisella 3 x vko ja toisella 2 x vko. Pienempänä oli vähän sellaista, että aina ei huvittanut lähteä. Minä kuitenkin vein heitä,koska aina harjoitusten jälkeen lasten naamat loistivat ja näki, että liikunta tuotti heille iloa. Nykyään toisinaan en jaksaisi lähteä viemään ja olen kysynyt, että "haluatko mennä harkkoihin" ja vastaus on aina "todellakin". Lapseni ovat sitoutuneet harrastuksiinsa :). Jos nyt tulisi sellainen tilanne, että ei enää nämä lajit nappaisi, niin sen olen ottanut periaatteeksi, että kausi kerrallaan. Eli jos harrastus on maksettu, niin kyllä siellä käydään. Sitten voi miettiä uutta lajia, mihin vaihtaisi...
Lapsen pitäisi liikkua kaksi tuntia päivittäin ja liikunnan pitäisi olla monipuolista. Olen huomannut että aika monella esim. futsiharkkapäivinä jää ulkoilu pois eli liikuntaa tulee koulun välkkien lisäksi vain se yksi tunti. Ja siitäkin tunnista osa menee jonossa seisomiseen ja valmentajan ohjeiden kuunteluun. Vasta isompana, 10-11-vuotiaana, ne treenit alkaa olla niin tehokkaita että nostavat itsessään kuntoa. Mutta silti välipäivinäkin pitää liikkua se kaksi tuntia. (Lätkä on eri asia sikäli, että siinä treenaus muuttuu kovaksi jo vähän nuorempana, mutta sen tervehenkisyys on sitten välillä vähän niin ja näin...)
Meilläkään 8-vuotias ei halua harrastaa mitään ohjattua. Hän liikkuu silti paljon ja on terve ja hyväkuntoinen ja kiinnostunut monista asioista. harrastus olisi tarpeen lähinnä sosiaalistumisen ja itsetunnon vuoksi, mutta pakottamalla noista kumpikaan ei parane :-(
mutta 9 vuotta täytettyään löysi musiikin ja halusi palavasti soittotunneille (rock-muusikko, nääs). Lisäksi lähti kaverin mukana omatoimisesti tutustumaan partioon ja halusi sinne.
8-vuotiaana halusi vain juosta pihalla kavereiden kanssa, nyt haluaa sen lisäksi myös harrastaa heidän kanssaan.
jälkeen kelpuutti edes kuvataidekoulun.
Ei hänen ole mikään pakko harrastaa, jos hän ei halua. Kyllä kavereiden ja sisarusten kanssa leikkiminen ja kotona touhuaminen ovat aivan riittävää ajanvietettä ja virikettä tuon ikäiselle. Kaikki eivät halua ollenkaan osallistua joukkuelajeihin tai muuhunkaan ns. ohjattuun harrastukseen. Voi olla jokin vaihe lapsella tai sitten hänen luonteessaan eikä hän välttämättä innostu ko. asioista koskaan. Ei tästä tarvitse huolestua. Tärkeintä on, että lapsi saa tehdä niitä asioita, jotka häntä miellyttävät eikä häntä näin ollen saa missään nimessä pakottaa esim. jalkapallojoukkueeseen. terv. ope
leikkiminen on aivan hyvää ajanvietettä tuon ikäiselle. Ei kaikkien tarvitse harrastaa pitkäjänteisesti.
Niin siitä tulee elämäntapa.
Tuossa 8v-> voi olla vaikea saada lapsi harrastamaan, jos ei ole siihen tottunut.
Nuorempana sain helposti kuljetettua lasta vaikka mihin liikuntaryhmiin, mutta kun lapsen mielipiteet alkoivat vaikuttaa myös valintoihin, niin harrastaminen on lopahtanut täysin. Poika on kyllä muuten aktiivinen ja kiinnostunut monista asioista, tai..siis oikeastaan vain leikkimisestä.
Niin siitä tulee elämäntapa.
Tuossa 8v-> voi olla vaikea saada lapsi harrastamaan, jos ei ole siihen tottunut.
mäkään halunnut lapsena mitään harrastaa ja ihan yhteiskuntakelkoinen musta silti tuli! En ymmärrä miksi olisi pakko harrastaa jotain vain harrastamisen vuoksi? Eikö pitäisi tehdä sitä mistä tykkää? Toki voi lapselle voi ja pitääkin tarjota vaihtoehtoja mutta ei herra jumala sentään pakottaa mihinkään jos lasta ei kiinnosta!
Kyllä koulu ja leikki riittää. 8v voi olla vielä hitusen nuori. Älä missään nimessä pakota ja raahaa. Harrastuksen kuuluisi olla kivaa ja lapsesta lähteä halu siihen harrastamiseen.
Itse kuitenkin yrittäisin löytää lapselle edes sen yhden harrastuksen mistä tykkää ennen murrosiän kuohuja, jotta voisi auttaa murrosiässä. Mutta sen harrastuksen ehtii hyvin aloittamaan vielä 10-11v:kin.
Mitä jos teillä poika ei ole vielä löytänyt omaa lajiaan tai vielä tiedä niin hyvin mikä kiinnostaisi. Siksi voit ehdotella ja tutustuttaa lajeihin, mutta et pakolla.
Futis, tennis ja uinti ovat lajeja joissa ollaan helposti hyvin tavoitelähtöisiä. Olisiko mahdollista että teillä tykättäisiin enemmän vaikka partiosta (tiedän useamman pojan joka ei tykkää urheiluharrastuksista, mutta partio on kiva)? Tuo kuvataidekoulu voisi olla myös vaihtoehto?
Viime vuonna kävivät futistreeneissä, mutta kumpikaan ei halunnut jatkaa. Olivat ehdottomasti sitä mieltä että ei enää.. Muitakin harrastuksia ehdottelin, mutta kun mikään ei tuntunut nappaavan niin olkoon. Kyllähän ne keskenään ja kavereiden kanssa touhuaa sitä sun tätä ja koko perheellä käydään luistelemassa ja uimassa yms. Eihän se pakko ole kuulua mihinkään seuraan tai kulkea musiikkitunneilla, jos ei kerran kiinnosta.
on kahden vanhimman lapsen kohdalla sama juttu... Ollaan käyty vaikka mitä lajeja kokeilemassa, mutta mikään ei oikein tunnu omalta. Partiossa toinen on käynyt nyt varmaan jo 3 vuotta ja tykänny ihan hirveesti!! Nyt vanhin halusi itse säästää ja osti sähkökitaran. Ens syksynä olis sitten tarkoitus aloittaa sen kokeilu. Mutta en mäkään väkisin vie harrastuksiin. Kolme kertaa käydään kokeilemassa ja usein sen jälkeen tietää, että tykkääkö vai ei. Toki joskus voi mennä useampikin kerta.
liikuntalajeja. Aina ei haluaisi lähteä, niin silloin ei ole pakko. On aloittanut 5 vuotiaana. Nyt todella lihaksikas ja vahva. Lasta pitää motivoida, palkkiot on myös hyvä keino saada liikeelle.