Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pelottaako sinua lapsesi tulevaisuus?

Vierailija
11.03.2010 |

Mulla ei menee päivääkään ettenkö murehtisi esikoisen elämää. Hän on erittäin ujo ja oikein kiusatun prototyyppi. Sellainen lapsi, jota on helppo kiusata, alistaa jne. Ihan hirvittää, että miten aikanaan koulu lähtee käyntiin, tuleeko kiusaamista jne. Koko ajan mielessäni on kauhukuvat siitä miten lasta pahoinpidellään henkisesti ja fyysisesti. Eikä tälle ole edes mitään todellisuuspohjaa, koska päiväkodissa häntä ei kiusata, ainakaan tähän mennessä ei ole kiusattu. Ahdistaa silti!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö on käynyt rankat syöpähoidot läpi ja nyt näyttää hyvältä. Mutta miten yhteiskunta pitää huolta jos jotain jälkivaikutuksia tuleekin aikuisena... kun kaikki alas ajetaan

Vierailija
2/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapseni kykyyn selviytyä elämästään. Ap ilmeisesti ei luota? Lapsi muuten aistii vanhemman ahdistuksen hyvinkin helposti ja saattaa ahdistua SIITÄ.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jatkuvasti, varsinkin sen jälkeen, kun esikoinen ryöstettiin ja uhattiin tappaa (puukolla uhaten)

kyllä tämä maailma on täynnä kylmäpäisiä kusipäitä

Vierailija
4/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteiskunta on niin muuttunut kovemmaksi ja pahemmaksi. En tiedä mitä eväitä lapsille oikein pitäisi antaa, että pärjäisivät.

Vierailija
5/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän kuitenkin työntää huoleni taka-alalle ja keskittyä niihin positiivisiin asioihin lapsessa.

Vierailija
6/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvä vaan, jos vanhempaa huolettaa erityisen ujon ja syrjäänvetäytyvän lapsen tulevaisuus. Minäkin olin sellainen, mutta ei mun vanhempia kiinnostanut. En uskaltanut mennä mihinkään harrastusryhmään, eikä kukaan kannustanut, en siis harrastanut mitään lapsena enkä nuorena. Koulussa kiusattiin, ketään ei kiinnostanut, minulla oli siis yksi kaveri ikävuosina 9- 18. Sekin olisi edes vähän auttanut, jos vanhemmat olisi vaikka kysyneet joskus miten menee, tai tietysti nuorempana houkutelleet harrastusten pariin tai jotain muuta. Ja nyt oon masennuksen takia ollut sairaslomalla jo pitkään. Että ei ne kaikki lapset tule pärjäämään omillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
11.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset