Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisikohan opettajankoulutuksessa uudistamisen paikka!?
11.03.2010 |
Kun opettajat sanovat, että ammattitaito ei riitä erityislasten kasvattamiseen.
Kuitenkin lähes joka luokassa on erityisoppilaita, ja erityisyys on nykyään aika lailla "normaalia".
Joku tässä yhtälössä kyllä mättää - kun kerran rajankäynti normaalin ja erityislapsen välillä on näinkin häilyvä, niin olisikohan syytä tarkistaa rajaa myös normiopettajien ja erityisopettajien välillä?
Kommentit (18)
lisääntyneet ja vaativat erityistä opetusta, vaan siitä että opettajankoulutus on aina ollut aivan hukkateillä. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista opetustyyliä, jotkut oppivat näkemällä/lukemalla, toiset kuulemalla, kolmannet (ehkä juuri nämä erityiset?) esim. tekemällä, liikkumalla ja kokemalla. Opetustyyli on pysynyt aina samanlaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavat henkilöt eivät tee työtään koulujen arjessa vaan työhuoneissaan yliopistoilla, pitävät luentoja auskuille ja käyvät kerran kuussa seuraamassa jonkun auskun tuntia norsseissa. Meilläkin Tampereella oli yksi täysin koulumaailmaa ymmärtämätön miesopettaja yliopistolla, joka lateli lauseita tyyliin: "kun te saatte kasvatettavaksenne ne lapset, ne ovat kuin tomaatintaimia, joita te hellästi hoidatte, annatte ravintoa, vettä ja aurinkoa..." Entäs kun se tomaatintaimi on jo ihan kitukasvuinen, kun ilmestyy eteeni? Nykyajan opekoulutus ei tiedä mitään nykyajan koulusta!
nykyajan opekoulutus ei myöskään tunnut tietävän mitään nykyajan maailmasta koulun ulkopuolella..
Ehdottomasti. Ongelma vain se, että opettajankoulutuksesta vastaavat henkilöt eivät tee työtään koulujen arjessa vaan työhuoneissaan yliopistoilla, pitävät luentoja auskuille ja käyvät kerran kuussa seuraamassa jonkun auskun tuntia norsseissa. Meilläkin Tampereella oli yksi täysin koulumaailmaa ymmärtämätön miesopettaja yliopistolla, joka lateli lauseita tyyliin: "kun te saatte kasvatettavaksenne ne lapset, ne ovat kuin tomaatintaimia, joita te hellästi hoidatte, annatte ravintoa, vettä ja aurinkoa..." Entäs kun se tomaatintaimi on jo ihan kitukasvuinen, kun ilmestyy eteeni? Nykyajan opekoulutus ei tiedä mitään nykyajan koulusta!
ajattelit 45 minuutissa käyttää kaikkia eri opetustyylejä 30 oppilaaseen? Jos tunnin aikana pitää käydä läpi vaikka yksi kielioppiasia, uusi kappale ja erilaisia viestintätilanteita. Niin 10 minuuttia opetat kielioppia kuulemalla oppiville, toiset 10 minuuttia tekemällä oppiville, seuraavat 10 minuuttia lukemalla oppiville. Ja sitten onkin vartti aikaa tehdä samat jutut uudelle kappaleelle ja viestintätilanteille.
Aikaisemmin nämä tyypit eriytyivät joko tarkkikselle, apukouluun tai 4. luokan jälkeen kansalaiskouluun, kun muut jatkoi oppikouluun.
mutta sitten täytyy muistaa, että oikeasti nämä erityisoppilaat olivat luokissa jo 1920-luvulla kun kasnakoululaitos perustettiin. Ilman diagnoosia tietenkin. Niiden kanssa on vain viimeiset 100 vuotta yritetty tulla toimeen eri menetelmin ja vaihtelevin tuloksin. Vasta 1990-luvulta alkaen on yritetty tätä kaikkien vähänkin poikkeavien siirtämistä pois "onnistuneempaa" yhteiskuntaa häiritsemästä. Aikaisemmin häiriöiden kanssa elettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on valmistuneet jo aikaa sitten?
Kysehän on siitä, lause "erityisyys on nykyään aika lailla "normaalia" on fuulaa. Ennen ko. oppilaat oli erityisluokilla, nyt sitten säästetään ja samat lattialla kiereskelevät adhdt on muiden mukana, no omien lapsienne opetuksestahan se on pois kun tunnista menee 15 min muuhun kuin opetukseen.
ajattelit 45 minuutissa käyttää kaikkia eri opetustyylejä 30 oppilaaseen? Jos tunnin aikana pitää käydä läpi vaikka yksi kielioppiasia, uusi kappale ja erilaisia viestintätilanteita. Niin 10 minuuttia opetat kielioppia kuulemalla oppiville, toiset 10 minuuttia tekemällä oppiville, seuraavat 10 minuuttia lukemalla oppiville. Ja sitten onkin vartti aikaa tehdä samat jutut uudelle kappaleelle ja viestintätilanteille.
Tietysti erilaiset oppivat valikoitaisiin jo ekaluokkavaiheessa (testien jälkeen) luokkiin sen mukaan, minkä tyylin oppijoita ovat. Kuulemalla parhaiten oppivat yhteen luokkaan, näkemällä oppivat toiseen ja tekemällä oppivat kolmanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurempi tarve erityisopetuksen koulutukselle on tunnistettu jo monta vuotta sitten ja opetusta lisätty. Mutta ei se ihan kädenkäänteessä käy, koska opetusohjelmat on rakennettu pitkälti sen varaan, että erityisopettajat ja luokan/aineenopettajat ovat eri ammattikuntaa.
Ei muuten kannata vedota mihinkään vanhoihin hyviin aikoihin. 80-luvun alussa erityislapset laitettiin omiin kouluihinsa, tarkkisluokalle tai erityisopettajalle esim. lukutuntien ajaksi, ei tavisopettajien edes tarvinnut ottaa erityispuolta huomioon opetuksessa. Kurinpidossa ehkä, mutta se on ihan eri asia kuin opettaminen. Joskun aiemmin mitään erityisoppilaita ei edes ollut, oli vaan kilttejä ja tuhmia oppilaita. Tuhmat joutui rangaistustoimenpiteiden kohteiksi, ei erityisOPETUKSEEN.
Aikaisemmin nämä tyypit eriytyivät joko tarkkikselle, apukouluun tai 4. luokan jälkeen kansalaiskouluun, kun muut jatkoi oppikouluun.
mutta sitten täytyy muistaa, että oikeasti nämä erityisoppilaat olivat luokissa jo 1920-luvulla kun kasnakoululaitos perustettiin. Ilman diagnoosia tietenkin. Niiden kanssa on vain viimeiset 100 vuotta yritetty tulla toimeen eri menetelmin ja vaihtelevin tuloksin. Vasta 1990-luvulta alkaen on yritetty tätä kaikkien vähänkin poikkeavien siirtämistä pois "onnistuneempaa" yhteiskuntaa häiritsemästä. Aikaisemmin häiriöiden kanssa elettiin.
Silloin 1980-luvulla tarkkiksille ja "apukouluihin meni" noin nelisen prosenttia ikäluokasta. (oppikoulun ja kansalaiskoulun jako taas ei mennyt erityisyyden vaan varallisuuden perusteella, joten siihen ei tässä kannata vedota). Nyt sen sijaan erityisstatus on kohta viidenneksellä (20%) ikäluokasta. Pois yritetään siis siivota merkittävä osa siitä jengistä, joka aikaisemmin ON ollut normaaliluokilla. Ei erityislasten määrä oikeasti mihinkään ole lisääntynyt. Diagnosointi vain on tiivistynyt ja tarve erotella ihmisiä on suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on valmistuneet jo aikaa sitten?
Kysehän on siitä, lause "erityisyys on nykyään aika lailla "normaalia" on fuulaa. Ennen ko. oppilaat oli erityisluokilla, nyt sitten säästetään ja samat lattialla kiereskelevät adhdt on muiden mukana, no omien lapsienne opetuksestahan se on pois kun tunnista menee 15 min muuhun kuin opetukseen.
mut hei, maailma on paljon vanhempi kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljoa voi yhä suureneville (integroiduille) luokille. Varmasti lisäkoulutustakin tarvitaan mutta itse kannattaisin integroiduista ryhmistä "luopumista"
Miksi kaikkien "normaalien" pitää kärsiä niiden häiriköiden vuoksi. Luulenpa, että myös kotona suhtautuminen siihen erityislapsen kasvatukseen muuttuisi jo olisi "juliksen leimautumisen paine". Uskallan väittää, että suurin ongelma piilee erityislasten vanhempien ajatuksen juoksussa.
Silloin 1980-luvulla tarkkiksille ja "apukouluihin meni" noin nelisen prosenttia ikäluokasta. (oppikoulun ja kansalaiskoulun jako taas ei mennyt erityisyyden vaan varallisuuden perusteella, joten siihen ei tässä kannata vedota). Nyt sen sijaan erityisstatus on kohta viidenneksellä (20%) ikäluokasta. Pois yritetään siis siivota merkittävä osa siitä jengistä, joka aikaisemmin ON ollut normaaliluokilla. Ei erityislasten määrä oikeasti mihinkään ole lisääntynyt. Diagnosointi vain on tiivistynyt ja tarve erotella ihmisiä on suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän ope hoiti koko lössin kerran sillä että puhuessaan (kuulo) kirjotti asian taululle (näkö) josta se sitä mukaa kopsattiin (teko) omaan vihkoon muistiinpanoiksi.
Tietysti erilaiset oppivat valikoitaisiin jo ekaluokkavaiheessa (testien jälkeen) luokkiin sen mukaan, minkä tyylin oppijoita ovat. Kuulemalla parhaiten oppivat yhteen luokkaan, näkemällä oppivat toiseen ja tekemällä oppivat kolmanteen.
siis... yläkoulussa meillä oli kait aika iso koulu, luokkia oli a-h ja joka luokassa 30 oppilasta. Ja joka luokassa noin 3-5 vesseliä koettelemassa open ja luokan hermoja. Lisäksi oli tarkkis, jossa oli noin 10 poikaa, luokilta 7-9 yhteensä.
Tuo 20% ikäluokasta tuntuu hurjalta luvulta. Olisko vielä niin, että opettajilta on otettu keinot pois pitää työrauha luokassa ja tämä yhteisvaikutus tekee nykykoulusta niin läpeensärauhattoman.
Meillä oli iso koulu
Silloin 1980-luvulla tarkkiksille ja "apukouluihin meni" noin nelisen prosenttia ikäluokasta. (oppikoulun ja kansalaiskoulun jako taas ei mennyt erityisyyden vaan varallisuuden perusteella, joten siihen ei tässä kannata vedota). Nyt sen sijaan erityisstatus on kohta viidenneksellä (20%) ikäluokasta. Pois yritetään siis siivota merkittävä osa siitä jengistä, joka aikaisemmin ON ollut normaaliluokilla. Ei erityislasten määrä oikeasti mihinkään ole lisääntynyt. Diagnosointi vain on tiivistynyt ja tarve erotella ihmisiä on suurempi.
kuinka moni teistä opettajista kykenisi kasvattamaan oppilaita lyömällä?
kuinka moni teistä opettajista kykenisi kasvattamaan oppilaita lyömällä?
Rahasta lähes mitä tahansa.
Alue: Aihe vapaa
mutta sitten täytyy muistaa, että oikeasti nämä erityisoppilaat olivat luokissa jo 1920-luvulla kun kasnakoululaitos perustettiin. Ilman diagnoosia tietenkin. Niiden kanssa on vain viimeiset 100 vuotta yritetty tulla toimeen eri menetelmin ja vaihtelevin tuloksin. Vasta 1990-luvulta alkaen on yritetty tätä kaikkien vähänkin poikkeavien siirtämistä pois "onnistuneempaa" yhteiskuntaa häiritsemästä. Aikaisemmin häiriöiden kanssa elettiin.