Mitä teen?
Lahjakas tyttäremme paras ystävä on rekkakuskin ja siivoojan tytär. Ei asu samalla vauraalla asuinalueella kuin me, mutta jotain syystä päässyt tyttäremme kouluun.
Nyt olemme huolissamme mieheni kanssa siitä, miten saisimme tuon kaveruussuhteen loppumaan. Tyttäreni ei siihen suostu. Haluamme kasvattaa lapsemme akateemiseksi ja arvoilla, joita työläisperheen lapsi ei voi käsittääkään. Tämän vuoksi uskomme mieheni kanssa, että lapseni ja hänen ystävänsä suhde on hyvin haitallinen.
Mitä voisimme tehdä, ovatko muut törmänneet vastaavaan ongelmaan.
Kommentit (25)
Tarkoitin lahjakkaan tyttäremme. Tämän se teettää kun yökaudet joutuu valvomaan tämän ongelman vuoksi. Pelkään, että tyttäremme joutuu huonoille teille toiseen sosiaaliluokkaan kuuluvan lapsen kanssa.
Antakaa tyttärenne vaan nähdä nurjakin puoli. Siellä ne oikeat ihmiset elää, eikä prinsessasaduissa. Voi sitten myöhemmin arvostaa vaurauttanne, erottamalla ystävästään, ei varmasti arvosta ja hylkää teidät heti kun on mahdollisuus.
ei pienten lasten vastuulle voi jättää niin tärkeitä asioita kuin kaverisuhteet. Kyllä lapsen pitää vanhempiaan totella. Nyt etsitte sen kadonnen vanhemmuutenne ja otette kasvatukselliset keinot kehiin: Palkkiojärjestelmä ja rangaistuksia. Kotiarestia jos kaveeraa väärässä porukassa ja voitte vaikka antaa peliaikaa tai vaatteita jos valitsee kaverinsa oikein.
Samalla linjalla kliseitä kuin alkuperäisessä jutussakin.
vaan ihan aito aloitus.
Siis tulemme kumpikin varakkaasta ja akateemisesta suvusta, enkä haluaisi tämän pakan sekoittuvan. Meillä on suunnitelmat lapsemme hyväksi, ja hän on ne hyväksynyt, en halua, että niitä sekä hänen ajatusmaailmaansa tulee sotkemaan joku, joka varmasti aloittaa kohta tupakanpolton eikä omaa vieläkään(tyttäremme 11 vuotta) suunniltemia tulevaisuudelleen.
Onko oikeasti tälläisiä? Ei juma...
Et oikeastaan voi kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin luottaa siihen että tyttäresi on järkevä eikä aloita tupakanpolttoa ym paheita vain kaverinsa esimerkin vuoksi. Pitäkää tilannetta silmällä. Uskon että jos tyttärenne on fiksu ja hyvin kasvatettu niin hän itse aikanaan laittaa välit poikki tämän epäsopivan kaverin kanssa. Yhteiset jutut kun puuttuvat niin ei kaverisuhdettakaan pysty jatkamaan.
Voi hyvänen aika, onko sillä mitään hemmetin väliä minkä ammattiryhmän lasten kanssa kaveeraa, jos lapset tulee toimeen toistensa kanssa. Kasva aikuiseksi. Mitäs sanoisit meidän perheestä, puualalla työskentelevä teknikko ja minä kokki...Saisiko lapset kaveerata???
ja lyö halolla itseäsi päähän. Ehkä tulet järkiisi?
Uskomatonta!
Päässyt "Ei asu samalla vauraalla asuinalueella kuin me, mutta jotain syystä päässyt tyttäremme kouluun." ? Jos tyttäresi käy peruskoulua, niin ei sinne "päästä"!
Pistä kakarasi(joka on viaton) yksityiskouluun Sveitsiin jos noin sapettaa.
Ensimmäiseksi miettisin itse mikä on tavoitteeni lapsen kasvatuksessa. Helposti sitä asettaa ulkoapäin lapselle omia odotuksia, jotka ohjaavat lasta.
Viestisi kuulostaa olevan sillä rajoilla että lapsen kasvaessa teidän halunne voi aiheuttaa tyttärellenne ongelmia. Tyttärenne voi kapinoida teidän odotuksianne vastaan tai sopeutua ja kärsiä hiljaisesti, jolloin lopputuloksena voi olla ihminen joka ei elä itselleen vaan suorittaa elämää ja masentuu.
olipa taas fiksua, tervemenoa porvooseen!
Hänellä äidillä oli aikoinaan tärkeää että itse kuului vain akateemisten kavereiden joukkoon ja halveksivat muita. Toisaalta tuntuu kasvattavan poikaansa näiden akateemisten arvojen mukaan. Heillä halutaan pojasta teknisesti orientoitunutta, musikaalista, yleissivityksen ja hyvät käytöstavat omaavaa lasta. Kauhistus on äänekäs lapsi ja raisut leikit ja pelit.
Poika on fiksu ja äitinsä mielestä ikäistään vanhemman oloinen. Poika pärjää hyvin koulussa ja omaa muutaman hyvän kaverin (hitusen samanhenkisiä, tosin toisella kaverilla todettuja käytöshäiriöitä ja molemmat kaverit tarvinneet koulussa palaverointia oppimissuunnitelman vuoksi).
Vastapainoksi kyseinen poika ei ole kovin taitava sosiaalisissa suhteissa ja stressaa useita asioita uskomattoman paljon elämässään.
Meillä ei-akateemisilla vanhemmilla hitusen karsastetaan kyseistä poikaa hänen epäsosiaalisuutensa ja besser-wisser juttujensa vuoksi.
Meillä siis ongelma toisinpäin. Emme jaksaisi itse kuunnella tuota poikaa meillä ja hitusen ihmettelemme miten poikamme jaksaa tuon kaverin kanssa olla.
Meidän ratkaisumme on että kyseessä on poikamme kaveri ja niin kauan kun kyseessä ei ole kiusaamista, rikollista tms. niin emme tietenkään puutu kaveraamiseen. Mutta todellakin toivon että poikamme itse jossain vaiheessa osaisi arvostaa (ja onkin jo herännyt) kivaa ja reilua kaveria, sellaista joka tervehtii vastaantullessa ja joka ei useasti sulkisi muita pois, vain siksi että haluaa olla kahdestaan jonkun kanssa.
Minulla oli tuollainen ystävä, oli jo lapsena aikuisen oloinen. Hänen vanhempansa olivat iäkkäitä, eivät ikinä leikkineet tämän kanssa. Mutta lojaali ystävä oli kyllä.
Hyvä provo ei aliarvioi lukijaa.
Enemmän uskottava tuo teksti olisi ollut jos akateemisen tilalle olisi laitettu aristokraatti. Vaikka suomenruotsalainen ja tämä rekkalesbon perhe tavis suomalaisiksi.
tämä aliarvioinut lukijaa. Tällä palstalla on niin kauheasti kaikkea kuraa, ettei aina tiedä, onko tämä provo vai ei.
Toivottavasti on.
Mutta olen vähän tuon tapaiseen juttuun törmännyt joskus, siis tuttavani tuttava on puhunut kerran illanvietossa, kuinka häntä huolettaa kuinka joku "alemman yksinhuoltajan" lapsi on tämän ihanan superpojan paras kaveri.
Tai ainakaan sinä et ole akateeminen, vaikka miehesi olisi, sen verran on kirjoitusvirheitä.
niin ei tuollainen peli vetele, ap. Kyllä niitä huithapeleita mahtuu jokaiseen yhteiskuntaluokkaan, joten nyt pientä rajaa.
Provosta en tiedä, enkä AP:n oikeinkirjoituksesta, en itekään osaa kirjoittaa oikein, vaikka on koulutusta.
Mutta karmea juttu, provo tai ei!
WHAT!? Et oo tosissasi.