mitä kadut elämässäsi eniten?

Että sitä onkin ollut tyhmä.

Yli kymmenen vuotta uskoin ja toivoin hänen muuttuvan.

Mutta toisaalta olen iloinen, että kuitenkin lopulta lähdin lasten kanssa pois. Nyt meillä on ihana, rauhallinen elämä enkä vielä näin kolmikymppisenäkään ole silti ihan ikäloppu...

Että en aloittanut asuntosäästämistä nuorempana, ja etenkin...omiin nimiin.



Nyt olis sitten kiva pesämuna jolla olis voinut ostaa oman kämpän.



Mutta toisaalta, sitten olisin ostanut sen kämpän varmaan aikoinaan exän kanssa, ja olisimme riidelleet siitä ja välimme eivät olisi yhtä hyvät kun mitä nyt ovat.



Ja sitä että petin exää, mutta toisaalta, meneet ovat menneet, olen oppinut siitä paljon....ja...hmm...yhtä tyyppiä jonka kanssa petin exää en kyllä kadu, oli niiiin ihana. ;-))



Kaikenlaista on tullut tehtyä, en kadu oikeastaan mitään perusteellistä, ehkä joitain asioita olisi voinut tehdä toisin. Mutta toisaalta, sitten en olisi se ihminen joka olen tänään, ja minulta puuttuisi se elämän kokemus.



Eli en kadu. :-)

seksielämän 14-vuotiaana menettämällä neitsyyteni ihastukselleni joka tietty halusikin vain sitä yhtä ja kehuskeli muille jälkeenpäin. Edelleen mulla on kotipaikkakunnalla "helpon nakin" maine. Sitä en todellakaan halua muistella.

oli narsistityyppinen mies ja jäin siihen juttuun jotenkin tosi jumiin... Helvetillinen ahdistus ja paha mieli, paljon kärsimystä ja hukkanheitettyä aikaa.



Ja yhdet teinikännit hävettää vieläkin, nolasin itseni täydellisesti. Vieläkin karmii miten lähellä raiskaustakin olin silloin jne.

että pitkän ja hankalan laihduttamisen jälkeen ja vuosin normaalipainon jälkeen SILTI annoin painon nousta taas. Nyt on 10 kiloa ylipainoa, mtuta onneksi vähemmän kuin silloin joskus.



Ja toisaalta olen huomannut olevani nyt onnellisempi ja tasapainoisempi ihminen kuin silloin aiemmin laihduttaessa. Silloin luulin, että ainut syy saada tarpeeksi motivaatiota laihduttamiseen on ihnota itseään valtavalla voimalla.



Nyt ymmärrän, että motivaatio lähtee parhaiten itsearvostuksesta ja halusta olla hyvä itselleen. :) Muutenkin tajuan olevani sama ihminen pyöreänä tai laihana, olen ihan yhtä hyvä ja pystyvä.

Opiskeluaikana olisi voinut reissata huomattavavasti enemmän. Sen jälkeen töistä ei saa lomaa ja lasten kanssa ei voi tehdä samanlaisia reissuja.



Olisin voinut mm. lähteä YK:iin harjoittelijaksi, kun olin just aloittanut seurustelun. Pöljä kun olen, en mennyt.



Kaverit lähti kuukaudeksi kiertämään väli-amerikkaa. Taas uusi seurustelusuhde, en lähtenyt.



Opintolaina on kuitenkin sen verran edullista rahaa, että vaikka matkustelut ja harjoittelut rahoittaisi täysin lainarahalla, niin mun mielestä kantsii ehdottomasti lähteä vaikka lainarahalla.

Mieheni ja tämä ystävä eivät tulleet toimeen. Ystävyyssuhde jäi, ja yhtä läheistä ystävää ei enää ole. Onneksi suhde mieheen on kuitenkin läheinen ja onnellinen.



Nyt vanhempana ja viisaampana olisin tavannut ystävääni vain ilman miestäni. Silloin nuorempana yritin sovittaa meitä samaan porukkaan, ja eihän siitä mitään tullut.